Ensimmäinen kirja, joka sykähdytti sinua?
”Marjatta Kurenniemen Seitsemän meren tuolla puolen, jota äiti luki minulle ääneen. Sadut olivat vaivihkaa kantaa ottavia, esimerkiksi luonnolla oli itseisarvonsa ja yhdessä tarinassa voimakas naissankari pelasti prinssin. Jotkut saduista ovat heijastuneet omaan tuotantooni, esimerkiksi Karolus ja kivet toiseen kirjaani Kivitasku.
Joskus paluu elämyksen herättäneen kirjan ääreen voi olla mahalasku. Kurenniemen kohdalla minulle ei olen käynyt niin.”
Mikä kirja jäi viimeksi kesken?
”Olen tehnyt aikuisiällä oman diagnoosin, että minulla on jonkinlainen lukihäiriö. Joudun keskittymään todella paljon, että pääsen tarinan mukaan.
Dostojevskin kohdalla hyväksyin sen, että maailman kaikkia klassikoita minun ei tarvitse lukea. Yritin lukea hänen teostaan Köyhää väkeä, mutta se ei vain sujunut. Hyväksyn sen, että olemme erilaisia, eivätkä juuri tietyt kirjat voi kuulua kaikille.
Monien klassikkojen syntyajoista kirjoittamisen tapa on kovasti muuttunut. Esimerkiksi Konstantin Levinin yksinpuhelut maataloudesta Tolstoin Anna Kareninassa olisi nykypäivän kustannustoimittaja kyllä karsinut.”
Kenet kirjailijan haluaisit tavata?
”Jos ei tarvitse valita vain elossa olevista sanon Emilie Brontën. Luin Humisevan harjun kaksikymppisenä ja se vei mennessään.
Nuorena kuollut Bronte oli pappilan tytär, jonka elämässä tapahtui vain vähän. Kirja taas on kiihkeä, täynnä suurta draamaa ja rakkautta. Olisin halunnut kuulla, miten nämä maailmat sopivat yhteen. Oliko Emilie pinnalta hillitty introvertti, joka sykähtelee sisäisesti?”
Kirja, joka kaikkien pitäisi lukea?
”Erno Paasilinnan viimeinen julkaistu teos Rohkeus: Arndt Pekurisen elämä ja teloitus. Tämä tinkimättömän pasifistin tarina pitäisi lukea, jotta tekisimme kaikkemme sotien torjumiseksi.
Olen paljon miettinyt nykyistä karkeaa sota-aikaa ja minusta vastenmielistä sotainnostusta. Kirjailijana pidän vapautenani pitää esillä vaikka utopistisiakin ajatuksia maailmasta ilman sotia.”
Mitä lukemista on yöpöydälläsi nyt?
”En pysty lukemaan sängyssä, sillä tarinat vievät minut liiaksi mennessään. Illalla ratkaisen ristikoita ja sudokuja.
Muuten luen nyt aika paljon seuraavaan romaaniini liittyvää taustakirjallisuutta, tietokirjoja.
Kirjan ilmestymisvälistä tulee aiempaa pidempi. Kirjoittamisessa on ollut taukoa puolitoista vuotta, kun Finlandia-palkinnon jälkeen on ollut paljon esiintymisiä ja sen tuomia kirjoitustöitä.
Ryhdyn kirjoittamaan nyt, kun viisivuotinen taiteilija-apurahani alkaa vuoden alusta. Pääasiassa työskentelen kotona, mutta tykkään myös kirjoittaa junassa. Liikkuva työhuone pitää ajatuksetkin liikkeellä.
Kun tulen uudelle paikkakunnalle, minulla on kolme vakiokohdetta: hautausmaa, kirjasto ja jokin luontokohde.”
Mikä kirja on saanut sinut kyynelehtimään?
”Eeva Tikan Kalliomaalaus -kokoelma tekee sen aina, ja erityisesti yksi runoista, joka kertoo metsästä. Puita kohtaa vainon aika, ne puhuvat, että lähdetään etsimään uutta maata. Säe ”metsä vaeltaa merenrantaan hyvästijättöä humisten”, on niin hieno, että sen jälkeen ei oikeastaan tarvitsisi enää muuta kirjoittaa.
On ihmeellistä, miten toinen ihminen onkaan pukenut sanoiksi minun tunteeni. Se synnyttää yhteisyyden kokemuksen. En olekaan aivan yksin tässä maailmassa.”
Mikä klassikko on yllättänyt sinut?
”Tulkitsen klassikon käsitettä laajasti ja valitsen 1800-1900-lukujen vaihteessa kirjoitetut H. P. Lovecraftin kauhunovellit ja -romaanit.
Tutustuin niihin mieheni kautta muutama vuosi sitten ja yllätyin yhteisestä maailmankäsityksestämme: ihmisen ei tarvitse mennä joka paikkaan sorkkimaan. Arvostan tiedettä ja tutkimusta, mutta on paikkoja, joista ihmisen pitäisi oman etunsa nimissä pysyä kaukana, kuten syvänmeren haudoista ja jäätikköjen alaisista järvistä.”
Anni Kytömäki
- Hämeenkyrössä asuva kirjailija tunnetaan luontoteemaisista, laajoista romaaneistaan.
- Sai Finlandia-palkinnon kolmannesta romaanistaan Margarita vuonna 2020.
- Apu Luonto -lehden kolumnisti. Puhuu julkisuudessa ekologisten arvojen puolesta.
Lyhyempi versio artikkelista on ilmestynyt Eevassa 11/22.
