Tällainen on Annaleena Hakolan ja Eka Ruolan yli 120 vuotta vanha joulukoti: ”Kun tulin tänne ensi kertaa, talossa ei ollut yhtään mukavaa huonekalua”
Annaleena Hakola ja Eka Ruola viettävät joulua Ekan suvun juurilla Kustavissa. Ekaa se muistuttaa lapsuuden jouluista, ja Annaleenallekin Vähä-Ruolasta on tullut rakas paikka.
Kun Annaleena Hakola ja Eka Ruola tulevat joulunviettoon Kustaviin, Ekan mieleen nousevat lapsuusmuistot. Joulupäivänä perhe heräsi puoli kuudelta kotonaan Turussa ja lähti Kustaviin. Siellä ajettiin hevosella joulukirkkoon. Ekaa harmitti herätys ja se, että lahjaksi saadut lelut jäivät kotiin. Perillä paha mieli unohtui.
”Muistan elävästi joulukirkon jälkeiset suvun kokoontumiset Vähä-Ruolan tuvassa. Isoisä toi kinkun, isoäiti vastasi muusta ruuasta. Koko suku oli koolla, ja meillä lapsilla oli hauskaa”, Eka sanoo.
Vähä-Ruolan rakensivat Ekan isoisän isä, puuseppä Jalmari Ruola ja hänen isänsä 1890-luvulla. Alakerrassa sijaitsevat tupa, kaksi kamaria ja pesutilaksi muutettu huone, jossa asui aikanaan iso perhe. Siitä muistona on nurkassa hella. Yläkerran huoneet ovat käytössä vain kesällä.
Tila oli yhteisomistuksessa, kunnes Ekan vanhemmat ostivat sen. He kunnostivat talon, navetan ja aitan kymmenkunta vuotta sitten vanhaa kunnioittaen. Kun vanhemmilla alkoi olla ikää, Eka osti paikan 2021.
Kun Eka vei Annaleenan Vähä-Ruolaan, häntä jännitti. Suhde oli tuore, ja hän itse oli rakastunut paikkaan.
Eka muistaa jännittäneensä, kun hän tuli Vähä-Ruolaan ensi kertaa Annaleenan kanssa. Oli kesä, ja suhde oli tuore. Eka rakasti paikkaa, jolla oli sama nimi kuin hänellä itsellään, mutta mitä Annaleena ajattelisi?
Annaleena muistelee Ekan varoitelleen paikan olevan museomainen.
”Onneksi Annaleenakin rakastui Vähä-Ruolaan, ja tila sai uuden isännän ja emännän. Isä ja äiti olivat siitä todella mielissään”, Eka sanoo.
Annaleenasta ja Ekasta on tärkeää vaalia sekä talon rakentaneen sukupolven että Ekan vanhempien perintöä. Annaleena työskentelee luovana johtajana perheensä Hakola-huonekalutehtaassa, Eka luovana johtajana mainostoimisto Nitrossa.
”Nyt taloa on vähän hakoloitettu. Olemme maustaneet sisustusta moderneilla mukavuuksilla”, Eka kertoo.
”Kun tulin tänne ensi kertaa, talossa ei ollut yhtään mukavaa huonekalua.”
Mukavuuksilla Eka ja Annaleena tarkoittavat puusohvan pehmustamista, uutta sohvaa, sänkyä, ruokatuoleja ja -pöytää.
”Maataloissa ei ennen television tuloa ollut pehmeitä kalusteita. Kun tulin tänne ensi kertaa, talossa ei ollut yhtään mukavaa huonekalua. Ruokapöydän alle mahtuivat juuri ja juuri jalat”, Annaleena muistaa.
Annaleena kertoo, että kaikki Vähä-Ruolaan tuodut uudet tavarat ovat kestäviä ja laadukkaita. Niihin on käytetty puuta, villaa ja muita luonnonmateriaaleja.
”Modernit kalusteet ja tekstiilit sopivat tänne yllättävän hyvin.”
”Kun on paljon kynttilöitä, musiikkia ja hyvää ruokaa, joulurauha laskeutuu.”
Annaleena on viehtynyt Vähä-Ruolan tarinaan ja siihen, miten tärkeä paikka on Ekalle. Pari viettää Kustavissa aikaa ympäri vuoden niin paljon kuin pystyy. Annaleena tuntee heidän myös tulleen osaksi saaristolaisyhteisöä, mikä tuntuu hyvältä.
Annaleenan ja Ekan rakkaudesta Vähä-Ruolaan kertoo sekin, että molempien käsivarteen on tatuoitu Vähä-Ruolan puumerkki, kolme nuolta. Aikoinaan sillä merkittiin työkalut, joita talosta lainattiin kyläläisille. Kaksi vuotta sitten Annaleena teetti nuolitatuoinnit itselleen ja Ekalle tämän syntymäpäivän kunniaksi.
Kun Eka matkusti Nemo-poikansa kanssa New Yorkiin, he piirsivät saman puumerkin Brooklynin siltaan, jota Ekan isoisän isä Jalmari oli siirtolaisvuosinaan rakentanut.
”En ole perinyt isoisäni isän kädentaitoja. Ainoa taitava asia, joka käsissäni tapahtuu, on kirjoittaminen”, Eka kuvaa.
Tuvan seinällä raksuttaa sama kello kuin Ekan lapsuudessa. Silloin kellon alla pöydällä oli pieni joulukuusi ja siinä elävät kynttilät.
”Jo silloin tässä tuvassa oli jotain erityistä, ja nyt se on voimistunut. Täällä minulla on rauhan tunne”, Eka sanoo.
Vähä-Ruolassa joulu on yhä perinteinen. Tuvan pöydällä on yli satavuotias kuusen muotoinen, puinen kynttilänjalka, ja talosta on löytynyt myös vanhoja kuusenkynttilöitä ja joulukoristeita. Joulupöytään Annaleena ja Eka kattavat kinkun ja laatikot. Molemmat pitävät perinteisistä joululauluista.
”Olemme tunnelmaihmisiä. Kun on paljon kynttilöitä, musiikkia ja hyvää ruokaa, joulurauha laskeutuu”, Annaleena sanoo.
Tänä vuonna rauha voi muuttua samanlaiseksi vilskeeksi kuin Ekan lapsuudessa. Vähä-Ruolaan on taas tarkoitus kutsua koko lähipiiri.
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 12/2024.
