OIKUKAS TYRANNI. Itseään erehtymättömänä pitävä tyyliguru. Tummien lasien takana tunteitaan piilotteleva diktaattori. Kaikki nämä kuvailut sopivat Yhdysvaltain Voguen päätoimittajaan Anna Wintouriin – ainakin, jos on uskominen tämän entisen assistentin Lauren Weisbergerin kirjoittamaan avainromaaniin Paholainen pukeutuu Pradaan (2003).

Paljastavasta menestyskirjasta tehtiin kolme vuotta sen ilmestymisen jälkeen myös hittielokuva, jossa elokuvataivaan säteilevimpiin tähtiin kuuluva Meryl Streep esitti Miranda Priestlyksi ristittyä päätoimittajaa: alaistensa tunteista piittaamatonta itsevaltiasta, joka teki toimituksensa työntekijöiden elämästä silkkaa helvettiä.

Anna Wintourin, 72, todellinen tarina ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Muotimaailman mahtinainen ei ole saavuttanut asemaansa kultalusikalla syötettynä, vaan hän on joutunut kokemaan pettymyksiä ja häviämään taisteluja.

ANNA WINTOUR syntyi 3. marraskuuta 1949 Lontoossa Charles ja Eleanor Wintourin perheeseen. Katras oli suuri: lapsia oli yhteensä viisi. Isä työskenteli Evening Standard -lehden päätoimittajana, amerikkalaistaustainen äiti piti huolta perheestä.

Journalisti-isä ei juuri kannustanut tytärtään kirjoittamisen pariin, vaan näki tämän sopivan pikemminkin muodin saralle. Anna oli kapinoinut pukeutumisellaan sääntöjä vastaan muun muassa naksaisemalla koulupukunsa helman muodin nimissä lyhyemmäksi kuin mitä brittikoulussa oli lupa.

”Pikkutyttönä olin rasavilli eivätkä vaatteet kiinnostaneet minua. Teini-iässä svengaavan Lontoon minihameet ja polkkatukkaleikkaukset saivat pääni kuitenkin kääntymään”, edelleen polkkatukkainen Anna kertoo Amy Odellin kirjoittamassa elämäkerrassa Anna – A Biography (2022).

Hyvin verkostoitunut isä sai 15-vuotiaan tyttärensä järjestettyä töihin ajan puhutuimpaan muotiliikkeeseen eli Bibaan. Putiikin boheemeja vaatteita ostivat niin aristokraattisukujen mustat lampaat kuin työväenluokkaisesta taustasta pongahtaneet poptähdet. Sieltä Annan matka jatkui Harrodsin maineikkaaseen tavarataloon, jossa Anna koki ensikosketuksensa luksusmuotiin.

Kuten isänsä, Anna kutoi omia verkostojaan. Hän kävi treffeillä itseään vanhempien miesten kanssa, joilla riitti rahaa ja vaikutusvaltaa. Pian hän tunsi muotialan tähtiä malleista valokuvaajiin ja toimittajiin.

Sitä kautta hän sai vuonna 1970 mahdollisuuden siirtyä Harper’s & Queeniin, nykyisen Harper’s Bazaarin brittipainokseen toimitusharjoittelijaksi. Sieltä tie jatkui Harper’s Bazaarin päämajaan New Yorkiin, Annan unelmien kaupunkiin.

Jo silloin Vogue siinsi kunnianhimoisen nuoren naisen päämääränä, mutta vaikka hän pääsi lehden työhaastatteluun, onni ei vielä potkaissut. Anna nimittäin kertoi avoimesti päätoimittaja Grace Mirabellalle haluavansa tämän työpaikan.

VOGUETA kustantavan Condé Nastin johtajistoon kuuluva Alex Liberman kuitenkin uskoi Annan kykyihin ja päätti pestata tämän lehteen – halusi Grace sitä tai ei.

Palkkaneuvotteluissa Anna osoitti kaapin paikan. Liberman joutui tinkimään ylöspäin dollari kerrallaan, jotta Anna lopulta tarttui hänen tarjoukseensa.

Ura Voguessa alkoi vuonna 1983, ei tosin kovin suotuisien tähtien alla. Uuden muotitoimittajan ja päätoimittajan näkemykset menivät monissa asioissa ristiin, ja se sai muun toimituksen kaivautumaan poteroihinsa.

Kahden vuoden kuluttua avautui uusi mahdollisuus. Se tuntui kuitenkin aluksi pettymykseltä, sillä Annan piti palata Lontooseen: hänet nimitettiin Voguen brittipainoksen päätoimittajaksi.

Suuri vastuu ei säikäyttänyt määrätietoista naista, vaikka hän oli vasta vuotta aiemmin avioitunut lastenpsykiatri David Shafferin kanssa ja synnytti nyt pariskunnan esikoisen, Charlesin.

Annan itsekurin avulla mikä hyvänsä tuntui olevan mahdollista. Hän ei milloinkaan jättänyt aamuista tennistuntiaan väliin ja noudatti spartalaista dieettiä. Päätoimittajan työn hoitaminen ei hänen tahdonvoimallaan ollut kummoinenkaan haaste.

Parin vuoden kuluttua syntyi tytär Katherine eli Bee ja Anna päätti, että aika oli kypsä palata New Yorkiin. Hän tarttui House & Garden -sisustuslehden ruoriin, kunnes kymmenen kuukauden kuluttua hänet kutsuttiin Voguen uudeksi päätoimittajaksi. Lehden hohto oli himmenemässä, ja se piti saattaa uuteen nousuun.

ANNALLA OLI VISIO siitä, miten Vogueta piti uudistaa. Jäykästi poseeraavat, paksusti meikatut mallit saivat jäädä historiaan. Sen sijaan hän halusi esitellä huippumuotia rennommin, jolloin se vetosi myös nuorempaan kuluttajakuntaan.

Enää Voguen muotikuvauksissa ei ikonista Chanelin kultanappijakkua yhdistetty jäykästi tweedhameeseen, vaan kuluneisiin farkkuihin.

Elettiin huippumallien kulta-aikaa, mutta Anna ei silti halunnut toteuttaa lehtikuvauksia vain näiden avulla. Sen sijaan hän uskoi filmitähtien voimaan. Tuttu ja ihailtu näyttelijä kannessa tuntuikin saavan ostajat tarttumaan hanakammin lehteen kuin etäisemmäksi jäävä malli.

”Uskon aina vaistoihini. Joskus aavistukseni osoittautuvat menestykseksi ja toisinaan luonnollisesti eivät, mutta uskollisuus itselle palkitaan lopulta”, Anna on kommentoinut Jerry Oppenheimerin kirjoittamassa elämäkerrassa Front Row: Anna Wintour: The Cool Life and Hot Times of Vogue’s Editor in Chief (2005).

Vaikka lehden sisältö muuttui rennommaksi, toimituksen ilmapiiri sen sijaan ei. Vaativana ja tinkimättömänä luonteena Anna edellytti täydellisyyttä myös alaisiltaan. Vain harva uskalsi sanoa hänelle vastaan. Näihin uskalikkoihin kuului lehden pitkäaikainen muotitoimittaja Grace Coddington, jonka näkemyksiin Anna luotti.

”Älä erehdy olemaan koskaan liian kiltti, älä edes minulle, sillä silloin vain häviät täällä. Ainoa tapa selviytyä on taistella tahtosi läpi”, Grace Coddington neuvoo Annan viiltävien sanojen satuttamaa nuorta muotitoimittajaa dokumenttielokuvassa The September Issue (2009).

Jos joku kollega ei miellytä Annaa, hän ei epäröi kääntää tälle selkäänsä. Eikä hän arkaile puhua suutaan puhtaaksi myöskään lehteen kuvattaville julkisuuden henkilöille. Anna on sanonut muun muassa maailman vaikutusvaltaisimpiin naisiin kuuluvalle Oprah Winfreylle, että tämän piti laihduttaa reippaasti ennen kuin pääsi Voguen kanteen.

Mikä sitten on saanut Annan käyttäytymään niin säälittömästi muita kohtaan? Yhtenä syynä on varmasti hänen perfektionistin luonteensa, mutta uransa vaativimpina vuosina hän tuskin oli onnellinen. Yhteistä aikaa perheen kanssa ei ollut, ja avioliitto ajautui kriisiin.

Kesällä 1999 juorupalstoilla ounasteltiin Annan ja Davidin hakevan avioeroa, mutta molemmat kiistivät kaiken. Kului vain kotvanen ja lehdet selvittivät Annan aloittaneen suhteen miljonääri Shelby Bryanin kanssa. Pitkästä aikaa Anna hymyili lehtikuvissa. Viisi vuotta myöhemmin pari meni naimisiin.

ELÄMÄ ei kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista. Uusi vuosituhat toi erilaiset haasteet. Aiemmin Anna oli nähty muotijournalismin uudistajana, mutta nyt osa hänen näkemyksistään vaikutti tunkkaisilta. Hän liputti esimerkiksi turkistarhauksen puolesta, mutta kuluttajat alkoivat muuttua. Voguen toimitilojen ulkopuolella nähtiin tiuhaan eläinten oikeuksia puolustavia mielenosoittajia.

Ehkä suurimman virheen Anna teki työssään vuonna 2010, kun hän päätti julkaista henkilökuvan Syyrian diktaattorin puolisosta Asma al-Assadista. Aavikon ruusuksi kuvattua naista imarreltiin hyväntekijäksi ja kulttuurin esitaistelijaksi. Voguen journalistinen uskottavuus vajosi pohjamutiin.

Myös Annan yksityiselämä oli kivikkoista. Avioliitto Shelbyn kanssa alkoi rapautua, ja lokakuussa 2020 lehdet raportoivat heidän ajautuneen lopullisesti eroon.

Vaikka vähintään vuosikymmenen ajan on ikoniselle päätoimittajalle arvottu seuraajaehdokkaita, hänen asemansa on niin vahva, että hän ponnahtaa pinnalle kuin korkki pahimpienkin vaikeuksien jälkeen.

Anna täyttää marraskuussa 73 vuotta, mutta edes ikä ei hidasta hänen tahtiaan.

VIIME AIKOINA HYMY on taas palannut Annan huulille. Hänen lapsensa ovat niittäneet menestystä, Charles, 37, lääketieteen ja Bee, 35, median alalla. He ovat tehneet Annasta myös kolmen lapsen isoäidin. Charlesilla on Elizabeth-vaimonsa kanssa kaksi tytärtä: Caroline Rose ja Ella Rose.

Bee on naimisissa elokuvaohjaaja ja valokuvaaja Francesco Carrozzinin kanssa, jonka äiti Franca Sozzani toimi pitkään Italian Voguen päätoimittajana. Pari sai esikoispoikansa Oliverin viime syksynä.

Saattaisiko Annan hymyn takana piillä myös uusi rakkaus? Hänet on nähty usein karismaattisen brittinäyttelijä Bill Nighyn seurassa.

Ehkä jatkossa Annan ei tarvitse jäädyttää hymyään ja piilottaa tunteitaan tummien lasien taakse. Nainen, joka on saavuttanut urallaan kaiken ja uhrannut sen eteen onnen hetkiä, voi vihdoin nauttia ahertamisen hedelmistä.

Mutta malttaako Anna koskaan luopua vaikutusvallastaan ja elämästään muodin huipulla? Siihen tuskin uskoo kukaan. Hänellä tuntuu olevan loputtomasti energiaa. Kun luulet nähneesi jo kaiken, Annan hihasta löytyy jälleen uusi kortti.

Juttu on julkaistu Eevassa 09/22