Eeva

Anna Perhon kotona on aina tilaa taiteelle ja kirjoille: ”Kodin pitäisi kertoa ennen kaikkea asukkaistaan eikä pyrkiä kopioimaan ja miellyttämään muita”

Anna Perhon kotona on aina tilaa taiteelle ja kirjoille: ”Kodin pitäisi kertoa ennen kaikkea asukkaistaan eikä pyrkiä kopioimaan ja miellyttämään muita”
Toimittaja, kirjailija Anna Perho sisustaa rohkeilla väreillä ja huutokaupasta löytämillään huonekaluilla. Helsinkiläisen jugendkodin sielu on yltäkylläisessä taiteessa ja rennoissa asukkaissa.
Teksti |
Kuvat |
Julkaistu: 3.7.2022

Tyttö olohuoneen perällä katsoo itsevarmasti suoraan kohti. Kultaiset hiukset hehkuvat mustaa taustaa vasten ja ryöppyävät melkein kuvan reunojen yli.

Toimittaja, tietokirjailija Anna Perhon kodissa katseen vangitsee ensimmäiseksi Johanna Oraksen suuri teos. Asunnon muillekin seinille on nostettu taidetta, joka saa mielikuvituksen laukkaamaan.

”En ole koskaan tykännyt pienestä piiperryksestä, vaan näyttävistä ja vahvoista teoksista. Sellaisista, jotka herättävät tunteita”, Anna Perho sanoo.

Kun Anna Perho näki kuvan Johanna Oraksen Kultainen tyttö -teoksesta lehdessä, hän halusi ostaa sen kotiinsa.

Hänen taideinnostuksensa on perua isoäidiltä, tämän kodissa tauluja oli paljon. Ensimmäisen taulunsa Anna hankki nuorena opiskelijana Turun Taidelainaamon kautta. Hän lunasti teoksen pienellä kuukausisummalla kerrallaan.

”Taidehankintoihin suhtaudutaan turhan ylevästi ja varoen. Minulle taulut ovat käyttöesineitä. Jos niihin kyllästyy, ne voi aina myydä eteenpäin. Ja taidelainaamojen kautta tauluja voi saada kotiin pienellä alkupääomalla.”

”Taidehankintoihin suhtaudutaan turhan ylevästi ja varoen.”
Anna Perho

Anna Perho asuu Helsingin Punavuoressa puolisonsa Sami Tenkasen kanssa. Perheen nuorin poika Atte muutti kotoa vastikään, esikoinen Kristian elää jo omillaan.

Sataneliöinen, neljän huoneen asunto vanhassa jugendtalossa on täydellinen vastakohta perheen edelliselle kodille, Lohjalla sijainneelle omakotitalolle. Suomen suosituin puutalomalli oli sisustettu skandinaavisen vaalein sävyin.

”On jo sillä rajalla, karkaako koko juttu käsistä. Meillä on yhdessä tilassa niin paljon tavaroita ja eri sävyjä.”
Anna Perho

”Tästä kodista alkoi heti muodostua värikkäämpi. On jo sillä rajalla, karkaako koko juttu käsistä. Meillä on yhdessä tilassa niin paljon tavaroita ja eri sävyjä.”

Oma lukunurkka

Punaisen keittiön kulmassa pilkottaa erkkerisyvennys, jossa on isokuvioiset oranssit tapetit. Olohuonetta hallitsevat kattoon asti ulottuvat mustat kirjahyllyt, jotka Anna ja Sami teettivät tutulla puusepällä.

Aluksi Anna Perho piti keittiön erkkerinurkkauksessa työpöytäänsä, kunnes värikäs tila muuntautui lukunurkaksi. ”Kyllästyin siihen, että paperikasat näkyivät olohuoneeseen ja keittiöön, vaikka paikka olikin inspiroiva.”

Valoa tilaan tuo entisestä kodista tuotu valkoinen nahkasohva.

”Ihailen sisustajia, joilla on rohkeutta yhdistellä eri tyylejä ja saada runsaskin koti näyttämään harmoniselta. Kodin pitäisi kertoa ennen kaikkea asukkaistaan eikä pyrkiä kopioimaan ja miellyttämään muita.”

Anna Perhon kotona on aina tilaa taiteelle ja kirjoille. Kirjahyllyt tilattiin kotikylän tutulta puusepältä.
Samuli Heimosen mystinen teos ruokkii mielikuvitusta olohuoneessa.

Anna Perholla ja Sami Tenkasella on samanlainen sisustusmaku

Anna Perho inspiroituu sisustuslehdistä, -kirjoista ja -ohjelmista. Nettihuutokaupat ovat hänen uusin intohimonsa. Viimeksi Anna löysi ruokapöydän ja Fritz Hansenin huonokuntoiset Seiska-tuolit, jotka hän kunnosti.

”Kodissa voi näkyä elämä, sillä olemme itsekin suurpiirteisiä asukkaita.”

”En haluaisi ostaa enää mitään uutta, sillä kaiken saa nykyään käytettynä. Kodissa voi näkyä elämä, sillä olemme itsekin suurpiirteisiä ja huolettomia asukkaita. En jaksa stressata jokaisesta naarmusta tai kolhusta.”

Saksofoni on lahja Annan isältä lapsenlapselleen. ”Tämä on isän ensimmäinen oma saksofoni, jonka hän hankki joskus 1960-luvulla Saksasta.”

Puolisolla on samanlainen sisustusmaku kuin Annalla, mutta toisinaan hankinnat tulevat hänelle yllätyksenä.

”Samin yleisin kommentti on, että enpä tiennytkään, että tarvitsimme tällaisen huonekalun.”

Pariskunnalla on yhä tallella nuoruudenlevyjään. ”Vinyyleihin liittyy nostalgista tunnearvoa, mutta ne ovat myös esineinä kauniita”, Anna Perho sanoo.
Anna pitää kerroksellisesta sisustamisesta, jossa eri tyylit ja aikakaudet sekoittuvat.
”Ihailen vanhaa brittikartanotyyliä, mutta poimin ideoita myös sosiaalisesta mediasta”, Anna Perho kertoo.
Golfia harrastavan puolison palkintopokaalit ovat esillä sirossa metallihyllyssä Annan lempiviinien kanssa. ”Tämä installaatio ei täytä sisustusoppaan kriteerejä, mutta se ei meitä haittaa”, Anna tuumaa.

Rauhallinen Punavuori ja korkeat huoneet

Punavuoren rauhallisuus on yllättänyt: 1920-luvulla rakennetun kivitalon paksut seinät vaimentavat tehokkaasti liikenteen melua. Vaikka perhe on asunut kaupungissa jo nelisen vuotta, asumismuoto tuntuu Annasta yhä eksoottiselta. Lapsuutensa hän vietti maatalossa Ypäjällä.

”Sydämessäni läikähtää, kun näen pellonlaidalla vanhan tilan, mutta Helsingin keskustaan muuttaminen oli ollut pitkään unelmani. Kun astuin tähän asuntoon ensimmäisen kerran, tiesin tulleeni kotiin.”

Perheen edellinen koti oli skandinaavisen vaalea. Punavuoren kerrostaloasunnon värimaailma on tumma ja voimakas.

Korkeita huoneita kehystävät leveät, pyöristetyt kattolistat ja koristeelliset ruutuikkunat.

”Vanhoissa taloissa näkyy käsityön arvostus. Ennen ei tehty kompromisseja, vaan luotiin kauniita ja kestäviä koteja. Talon historia kiehtoo minua. Haluaisin selvittää, keitä tässä on asunut.”

Anna Perho haaveilee uudesta sängynpäädystä. Persoonaa makuuhuoneeseen tuo Cole & Sonin Ardmore-sarjan Leopard Walk -tapetti. Hevostaulun Anna hankki vuosia sitten Turun taidelainaamosta.

Freelancerina työskentelevällä Annalla on kotona oma työhuone.

”Nautin siitä, että saan olla kotona itsekseni. Työni on niin sosiaalista, että tarvitsen vastapainoksi paljon yksinoloa. Vapaa-aikana on toki kiva kutsua ystäviä syömään.”

Iän myötä Anna on innostunut sisustamisesta ja vanhoista huonekaluista. Nyt hän on hankkinut myös vanhan hirsitalon maalta ja kirjoittaa remontista kolumnia Meidän Talo -lehteen.

Anna Perho siirtää tieltään ylimääräistä ruokapöytää. Huonekalu odottaa uutta omistajaa, mutta Anna ei ole ehtinyt ilmoittaa sitä myyntiin.

”En usko, että kotimme tulee koskaan valmiiksi. Olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä. Kodin kuuluu kasvaa ja muuttua hiljalleen asukkaidensa näköiseksi.”

”Kun astuin tähän asuntoon, tiesin tulleeni kotiin”, Anna Perho kertoo.

Artikkeli on julkaistu Eevassa 2/2022.

Kurkista roolien taakse ja seuraa Eevaa myös Facebookissa ja Instagramissa.

Kommentoi +