Anna-Elina Lyytikäisen perheenjäsenet joutuivat vakavaan onnettomuuteen – kaikkien vointi näytti vakaalta, sitten tuli murskaava puhelu

Jotain on pielessä. Se oli Anna-Elina Lyytikäisen ensimmäinen ajatus, kun veljen nimi alkoi välkkyä hänen puhelimensa näytöllä kesken työpäivän. Oli toukokuu 2023, ja Hämeenlinnan Teatterin johtajana työskentelevällä Anna-Elinalla oli käynnissä teatterin johtoryhmän kokous.

”Kun sain veljeni kiinni, hän itki vuolaasti. Soperruksen seasta sain kuitenkin selville, että äiti, isä ja minulle läheinen täti ovat joutuneet vakavaan onnettomuuteen.”

Ensin iski tuska siitä, miten pitäisi toimia.

”Mietin, lähdenkö Hämeenlinnasta vanhempieni luo sairaalaan vai suuntaanko kotiin Tampereelle. Poikani Kyösti odotti siellä minua kotiin työpäivän jälkeen.”

Anna-Elina on poikansa yksinhuoltaja. Hän päätti lähteä kotiin Tampereelle. Työkaveri tarjoutui kuljettajaksi.

Koko matkan ajan Anna-Elina puhui puhelimessa saadakseen käsityksen, mitä oli tapahtunut ja millaista hoitoa kukin loukkaantunut perheenjäsen tarvitsi. Tuttu lääkäripariskunta puolestaan piti Anna-Elinaa kartalla siitä, mitä mikäkin hoitotoimenpide tarkoitti.

Seuraavana aamuna Anna-Elina lähti junalla kohti Kuopiota ja lapsuudenkotia, jossa myös hänen autismin kirjolla oleva veljensä asuu. Kyösti meni isänsä luokse muutamaksi päiväksi.

Jo onnettomuuspäivänä soittamissaan puheluissa Anna-Elina oli saanut selville tapahtumien kulun.

Isä, äiti ja täti olivat ajamassa kotiin sukutapaamisesta Imatralta, kun auto suistui tieltä ja syöksyi päin kallioleikkausta. Kaikki kolme joutuivat sairaalahoitoon Mikkeliin. Autoa kuljettanut 90-vuotias täti loukkaantui vakavimmin, ja hänet vietiin koomassa teho-osastolle. Toiveita tädin eloonjäämisestä ei juuri ollut.

Anna-Elinan äitiä lähdettiin kiidättämään leikkaukseen Kuopioon. Hänen ennustettaan ei osannut arvioida kukaan.

Parin päivän kuluttua Anna-Elinan täti tuli lääkäreidenkin yllätykseksi tajuihinsa. Isä oli siirretty sote-säännösten mukaisesti kotipaikkakunnalleen, äidin vointi oli edelleen heikko.

Anna-Elinan isä vaikutti selviävän kolarista vähimmillä vammoilla. Heti onnettomuuden jälkeen hän pystyi puhumaan puhelimessa tyttärensä kanssa. Isän kertoman mukaan hänellä ei ollut isompaa hätää.

Keskustelu helpotti Anna-Elinaa. Helpotus oli kuitenkin ennenaikaista.

Euroviisuviikonloppuna toukokuussa kaikkien potilaiden vointi näytti vakaalta, ja Anna-Elina matkusti poikansa luokse. Lauantaina he katselivat sohvalla Käärijän esiintymistä ja herkuttelivat karkilla ja popcornilla.

Sunnuntaina äitienpäivänä sairaalasta soitettiin: Anna-Elinan isän kunto oli romahtanut äkisti ja hän menehtyi kolarista johtuviin komplikaatioihin.

Vaikka isä oli jo iäkäs, Anna-Elinan on ollut vaikea hyväksyä isänsä kuolemaa. Hänelle jäi olo, ettei kukaan ottanut isän hoidosta kokonaisvastuuta.

”Isän hoito alkoi hyvin, mutta häntä siirreltiin eri sairaaloiden ja osastojen välillä sen mukaan, missä milloinkin oli vapaana vuodepaikka. Minusta tuntui toisinaan, että tiesin isän tilanteesta enemmän kuin ammattilaiset.”

Nuorena Anna-Elinan välit isään olivat joskus mutkikkaat, mutta aikuisina he saivat puhuttua asiat halki.

”Olen realisti ja ymmärrän, että kuolema on osa elämää. Olen onnellinen, että sain sanottua isälle, että rakastin häntä.”

Tämä on lyhennelmä haastattelusta, joka on julkaistu Eevassa 6/2024. Haastattelussa Anna-Elina kertoo, miten selvisi isän kuoleman aiheuttamasta surusta sekä töiden, perheasioiden ja loukkaantuneiden omaisten hoitamisen yhteispaineesta. Entä millainen oli keskustelu autoa ohjanneen tädin kanssa? Vuoden aikana Anna-Elina teki myös ison päätöksen työasioissa ja pohtii jutussa myös tulevaisuudensuunnitelmiaan.