Aivotutkija Katri Saarikivi lohduttaa muistinsa kanssa kamppailevaa: ”Ikääntynyt ihminen voi silti olla nuorta parempi ratkomaan ongelmia”
Aivotutkija Katri Saarikivi pakotti itsensä sietämään tylsyyttä. Jatkuvan ärsyketulvan pysäyttäminen tekee hyvää kaikenikäisten ihmisten aivoille. Mikä muu on aivoillemme hyväksi?
Lapsena aivotutkija Katri Saarikivi saattoi maata pitkiä aikoja nurmikolla ja tuijotella taivaalle. Katsella pilviä ja kuunnella, miten kärpänen surisee korvan vieressä. Aistia nurmen väkevän tuoksun.
Viime aikoina hän on hakenut lapsuuden muistoista vauhtia ja opetellut uudelleen olla möllöttämään.
Syy muutoksen tarpeeseen johtuu älylaitteiden koukuttavuudesta. Sitä voi verrata vaikka tilanteeseen, kun sokerin syöminen lähtee lapasesta. Aina tekee mieli makeaa.
Irrottautuminen ei ollut Katrille helppoa. Piti sietää tylsyyttä ja pakottaa itsensä vain olemaan.
”Huomasin silloin, että olin tarvinnut jatkuvasti jotain stimulaatiota.”
Stimulaatiolla hän tarkoittaa kännykän applikaatioiden hypelöintiä, sitä, että pitää availla esimerkiksi Youtubea ja tuijotella ruutua. Pitää kännykkää kädessä, laskea se pois ja napata taas käteen.
”Alussa luopuminen tuntui hirveältä, mutta olo ei kestänyt pitkään.”
Työssään Helsingin ja Turun yliopistoissa Katri Saarikivi on johtanut ja toteuttanut tutkimusprojekteja. Yrittäjänä hän käy luennoimassa työpaikoilla sekä tekee monenlaista tiedeviestintää. Päivässä saattaa olla meneillään limittäin ja lomittain montaa erilaista tekemistä.
Kognitiivisen neurotieteilijän työ tapahtuu aivoissa ja on jatkuvaa. Katri innostuu helposti ja rullaa juttuja mielessään koko ajan. Hän sanoo haalivansa jatkuvasti uutta tekemistä.
Mistä hän huomaa, että nyt menee liian lujaa?
”Yksi selvä merkki on se, että vapaa-aika ei maistu. En jaksa enää tehdä mitään kivaa aktiivista puuhaa.”
Aivot tarvitsevat Katrin mukaan pelkkää olemista, jotta ajatukset pääsisivät harhailemaan. Olemisen tilassa on helpompi kuulla sisintään. Voi kysyä itseltään, mitä kuuluu ja miltä tuntuu, ja odottaa rauhassa vastausta.
”Ajatusten harhaillessa elimistössä käynnistyy rentoutumisreaktio. Se lähtee liikkeelle aivoista. Myös ruoansulatus saa vauhtia ja alkaa toimia, kun mielessä ei ole mitään stressaavaa.”
Saattaa tuntua rentouttavalta, että saa ajatukset muualle äänikirjaa kuuntelemalla. Joutokäynnin hetkiin tarvitaan kuitenkin täysi rauha ilman jonkun laitteen tuottaman äänen tai kuvan antamaa stimulaatiota.
Omat tavat älylaitteiden kanssa syntyvät Katrin mukaan vaivihkaa. Tuskin kukaan haluaisi olla puhelinkoukussa.
”Se vain tapahtuu. Siksi pitäisikin miettiä, minkälaista elämää haluaa elää.”
Laajemmasta yhteiskunnallisesta havahtumisesta kertoo kiinnostus hyvää hengitystekniikkaa opettavia tekniikoita sekä hetkessä olemiseen ja sitä kautta stressinhallintaan keskittyviä mindfulness-harjoituksia kohtaan.
Katri lohduttaa, ettei peliä ole kokonaan menetetty, vaikka otetta älylaitteista olisi vaikea irrottaa.
Aivot tekevät sitä, mihin niitä treenaa. Jos joutenolo on jäänyt tilapäisesti vähemmälle, sitä voi opetella uudelleen. Samalla hyödyt palaavat.
”Lomalla monelle käy niin. On ihanaa vain istuskella laiturilla.”
”Se, mikä muutenkin tekee hyvää terveydelle, toimii myös aivoille.”Aivotutkija Katri Saarikivi
Elämä on monessa mielessä jatkuvaa tasapainon hakemista. Jos saa itsensä liikkumaan tarpeeksi ja monipuolisesti, voi syömisen kanssa olla niin ja näin. Katri tunnistaa saman aaltoliikkeen itsessään.
”Välillä mietin, että mikä siinä on, että en tämän ikäisenä osaa syödä ja nukkua oikein? Olen luovuttanut sen suhteen, että saisin kaiken yhtä aikaa kuntoon.”
Katri kertoo esimerkin. Hänen siskonsa toi jokin aika hänelle kotiin kahden kilon karkkiämpärin. Ja niin sen viikon syömiset menivät pitkälti karkkiämpärillä.
”Meissä ihmisissä elää pikadieetin kaipuu. Että kertaheitolla kaikki pitää saada kuntoon elämässä. Tarvitaan ennemminkin joustoa. Jos huomaa, että syöminen lähti lapasesta, voi tehdä seuraavalla viikolla korjausliikkeen.”
Ravintoasioissa hän luottaa ruokaympyrään.
”Yritän syödä rasvaista kalaa kerran pari viikossa ja huolehtia siitä, että saan riittävästi proteiinia. Lihasmassan vuoksi se on erityisen tärkeää, sillä lihaskudos erittää immuunipuolustuksen kannalta tärkeitä aineita.”
Pienen vauvan äitinä hän syö tällä hetkellä lisäravinteena sarviapilaa. Sen sanotaan lisäävän maidoneritystä.
Aivotutkijan ohje kuuluu, että se, mikä muutenkin edistää terveyttä, toimii myös aivoille.
Neuvo pysyy Katrin mukaan samana läpi elämän ja koskee niin murrosikäisiä kuin ikäihmisiäkin.
Tärkeimmät asiat hyvinvoinnin ja aivojen kannalta ovat uni, ravinto ja liikunta. Muita tekijöitä ovat esimerkiksi sosiaalisuus, oppiminen ja stressinhallinta.
Kääntäen tiedetään, että dementian riskiä lisäävät sydän- ja vesisuonitaudit, ylipaino, tupakointi, alkoholin liikakäyttö ja masennus.
Terveyttä edistävästä elämäntavasta ja valinnoista huolimatta iän mukana aivoissa ja verenkierrossa tapahtuu muutoksia. Aivojen kuorikerroksen harmaa aine vähenee. Muutokset vaikuttavat esimerkiksi muistiin. Keskittymiskyky saattaa heikentyä.
”Samalla iän myötä, kun kokemusta ja tietoa on karttunut, vanhempi ihminen voi olla nuorta parempi monenlaisessa ongelmanratkaisussa.”
Jatkuva uuden oppiminen ja pieni pinnistely tekevät aivoille hyvää.
”Erään tutkimuksen mukaan ne, jotka ovat saaneet tehdä elämänsä aikana kognitiivisesti stimuloivaa työtä, sairastuvat muita myöhemmin dementiaan ja saavat enemmän terveitä elinvuosia. Aivot tykkäävät siitä, että niitä käyttää”, Katri sanoo.
Oppimisella voi kartuttaa niin sanottua kognitiivista reserviä eli tietoja, taitoja ja mahdollisesti aivokudostakin. Viimeksi mainittu suojaa aivoja ikääntymisen vaikutuksilta.
Myös kädentaidot aktivoivat aivoja laajasti ja edellyttävät oppimista. Vaikea villapuseron ohje sysää aivot töihin.
”Erilaiset harrastukset haastavat aivoja oppimisen näkökulmasta samalla, kun ne hellivät aivoja.”
”Ei meillä ole ihmisistä pula vaan ihmisten välisistä yhteyksistä.”Katri Saarikivi
Muistisairaudet ovat yleistyneet, ja niistä tiedetään entistä enemmän. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan maailmassa 55 miljoonalla ihmisellä on tällä hetkellä dementoiva sairaus.
Elintavoilla voi vaikuttaa sairastuvuuteen, vaikka osalla sairauden taustalta löytyy geneettinen alttius.
Liiallinen stressi voi häiritä kenen tahansa muistitoimintoja. Samoin univaje. Aivoja ja hermostoa kuormittavaa univajetta kertyy, jos uni jää jatkuvasti merkittävästi lyhyemmäksi. Liian vähän nukkuneena muisti pätkii ja selviytyminen arjen tehtävistä heikentyy.
”Moni tietää, että jos ei ole nukkunut kunnolla tai on liikaa painetta, alkaa pätkiä.”
Katrin mukaan hankaluutta voi olla työmuistissa eli siinä, pystyykö pitämään tietoa aktiivisena mielessä sekä pitkäkestoisessa muistissa.
Unohtelu tai heikentynyt kyky painaa asioita mieleen voivat johtua siitä, että liiallinen stressi häiritsee aivojen etu- otsalohkojen toimintaa. Ne ovat tärkeä alue tarkkaavuuden hallinnalle, työmuistille sekä ajattelun joustavuudelle.
”Sopiva määrä stressiä puolestaan tukee tätä aivojen aluetta. Moni kokee, että muisti ja keskittyminen ovat parhaimmillaan pienessä paineessa.”
Moni työelämässä oleva on huolissaan niin jaksamisestaan kuin muististaankin. Usein ne ovat kytköksissä toisiinsa. Mikäli huomaa muistissaan pitkällä aikavälillä muutoksia, olisi tärkeää pysähtyä.
Tutkimuksissa on nimittäin havaittu, että krooninen työstressi saattaa johtaa kudostuhoon etuotsalohkojen alueella. Tällöin seuraukset näkyvät pitkään ja muistitoiminnot heikentyvät.
”Onneksi aivot ovat muovautuva elin ja voivat suurimmaksi osaksi palautua tällaisesta tällistä.”
Mistään pikkujutusta ei ole kyse. Esimerkiksi paljon puhuttu multitaskaaminen, eli monen asian samanaikainen tekeminen, on myrkkyä aivoille. Lisää stressiä ja sirpaloittaa työpäiviä, kun hommia huiskitaan menemään kiireellä.
”Olemme vain ajautuneet tällaiseen tilanteeseen. On jo nähty, että patenttien ja tieteellisten läpimurtojen määrä on laskussa. Tehdään enemmän mutta huonompaa laatua. Tekeminen on keskittynyt suoritteiden saamiseen sisällön sijaan.”
Katri ehdottaa, että työn lisääntyneen hallinnoimisen ja raporttien määrän kasvattamisen sijaan keskityttäisiin olennaiseen eli työn tekemiseen.
Lääkkeeksi hän suosittelee työskentelytavan muutosta. Keskittymistä yhteen asiaan kerralla sinne tänne säntäilyn sijaan. Tehtäisiin vähemmän ja hallitummin. Palautumiseen tarvitaan aikaa ja uudenlaisia työtapoja.
Aivoille kierroksia vähentävä muutos tekisi hyvää. Toisaalta uteliaisuus ja innostus antavat virtaa aivoille ja auttavat jaksamaan. Silloin syvennytään asioihin aivan eri tavalla kuin jos aihe ei kiinnosta.
”Toisaalta uteliaisuus ja innostus antavat virtaa aivoille ja auttavat jaksamaan.”Aivotutkija Katri Saarikivi
Katrin ranteessa on unta ja liikkumista seuraava älykello. Vauvan syntymän jälkeen kellon lukemat muuttuivat.
”Olen nukkunut vähemmän kuin tavallisesti, sillä olen nukkunut pätkissä. Äskettäin perehdyin unta ja vuorotyötä koskevaan kirjallisuuteen. Sen perusteella ymmärrän, että kannattaa nukkua aina, kun pääsee nukkumaan.”
Uudessa elämäntilanteessa nukkumiselle täytyy Katrin mukaan varata tietoisesti enemmän aikaa.
”Hormonit auttavat jaksamaan. Vauva on niin palkitseva, että sillä jaksaa. En osannut odottaa, että tämä olisi näin ihanaa.”
Parhaiten hän lataa akkujaan silloin, kun voi olla itsekseen. Samalla ystävien näkeminen on tärkeää. Hän tykkää tavata ystäviään harvoin mutta sitäkin väkevämmin.
”Nautin siitä, että on kunnolla aikaa jutella ja syventyä kuuntelemaan, mitä ystävälleni kuuluu, pikaisten tapaamisten sijaan.”
Ihmiset kiinnostavat Katri Saarikiveä. Sekin, mitä on olla ihminen.
Hän tutkii empatiaa, jota tarvitsemme ollaksemme vuorovaikutuksessa toinen toistemme kanssa.
”Ajatellaan, että empatia on lälly juttu, mutta sillä näyttäisi olevan tosi isoja vaikutuksia aivoterveyteen. Ilman empatiaa meillä ei olisi vuorovaikutusta. Ihminen on niin sosiaalinen olento.”
Mikään eläin ei ole näin riippuvainen toisista kuin ihminen. Joskus se unohtuu tässä itsekeskeisessä ajassa.
Empatia on syy siihen, että ihminen on pärjännyt, vaikka on muihin petoihin verrattuna fyysisesti surkea tapaus.
Empatiasta ei kuitenkaan ole hyötyä, ellei pysty kontrolloimaan sitä. Psykologin työssä empatiaa tarvitaan, mutta jos potilaan tunteet tarttuvat ja on itse aivan maassa, ei siitä ole hyötyä kenellekään.
”Empatialla näyttäisi olevan isoja vaikutuksia aivojen terveydelle.”Aivotutkija Katri Saarikivi
Yksinäisyys ei ole sairaus, mutta jos ihminen kokee olevansa yksinäinen, sillä on yhteys sairastavuuteen.
On näyttöä, että yksinäisyys eli koettu epäsuhta sen välillä, kuinka paljon sosiaalisia suhteita kaipaa ja kuinka paljon niitä on, on yhteydessä kasvaneeseen dementiariskiin.
”Ei meillä tässä maassa ole ihmisistä pula vaan ihmisten välisistä yhteyksistä. Aivan hyvin voisimme jutella enemmän toisillemme ja näyttää ventovieraillekin, että heillä on merkitystä.”
Omasta aivoterveydestä kannattaa huolestua, jos unohtelu haittaa arjessa pärjäämistä tai jos itselle rakas harrastus ei enää suju.
Usein muistin ongelmia on itse vaikea havaita ja niiden myöntäminen saattaa olla vaikeaa. Katri kannustaa kuuntelemaan läheisiä ihmisiä.
Omassa tutkimuskentässään hän seuraa innolla vuorovaikutustutkimusta.
”On mitattu useampia aivoja samaan aikaan ja havaittu, että aivojen toiminta voi tahdistua vuorovaikutuksen aikana samanaikaisesti.”
Yhteistyö sujuu paremmin ja toinen ihminen tuntuu läheiseltä.
”Ei turhaa sanota, että jonkun kanssa synkkaa!”
Katri Saarikivi
on koulutukseltaan psykologian tohtori. Hän on johtanut useita tutkimushankkeita Helsingin yliopistossa ja toimii nyt Turun yliopiston FINSCI-tutkimushankkeessa vuorovaikutusvastaavana sekä tutkijana.
Yle Areenassa voi seurata hänen podcastejaan ja kolumnejaan muun muassa siitä, miten voi oppia nopeammin uutta.
Katri on julkaissut kirjan Aivot työssä (Otava 2018) yhdessä Minna Huotilaisen kanssa.
Hän asuu puolisonsa kanssa Helsingissä ja on parhaillaan vanhempainvapaalla.
