Kruununperilliseksi opitaan, kasvetaan ja kasvatetaan. Parasta oppia on omien vanhempien seuraaminen – Walesin prinssi Charlesin lausunto tästä on legendaarinen: hän murjaisi oppivansa hommansa apinoiden tapaan, vanhempiaan matkimalla.
Vuodet tekevät hyvää, antavat tietoa, rutiinia ja itsevarmuutta. Mutta sydämen lämpöä, jokaisen aistimaa kiinnostusta toisesta ihmisestä ja ihmisyydestä ei voi opettaa, oppia tai teeskennellä. Kanssaihminen haistaa näyttelemisen ja toisaalta tunnistaa oikean läsnäolon ja välittämisen.
Kruununprinsessa Victoria on välittämisen mestari, hän osaa keskittyä hetkeen, kuunnella ja reagoida, vaikka kiire ja tungos olisivat millaisia tahansa. Tämän muistaa jokainen myös Suomessa Victorian kohdannut, ja naapurimaassa kruununprinsessa on käynyt usein. Hyvin virallisesti, vähemmän virallisesti ja täysin yksityisesti.
Onnellisimmillaan kohtaamisen aalto kannatteli Victorian Ahvenanmaan-vierailulla. Torit ja kanavanlaidat olivat väestä turvoksissa, tätejä ja setiä, poikkeuksellisen paljon nuorisoa ja työikäisiä, pikkuprinsessoja kruunut päässä ja sifonkimekot hulmuten, pikkupoikia prinssinkruunuissaan, pahvikilvet tanassa, miekoin vyötettyinä. Victoria jutteli, kyseli, hymyili, vilkutteli innoissaan, kehui pikkuprinssit ja prinsessat, halasi lapset ja vanhukset. Sekin tietysti auttoi, että kaikilla oli yhteinen kieli.
Kaiken ei tarvitse mennä täydellisesti
Ei ole helpolla tullut Victorian oppi. 40-vuotispäivänsä kunniaksi hän antoi pitkän haastattelun SVT:lle, Ruotsin televisiolle (ei auta kuin toivoa, että se esitetään myös Suomessa, vaikka itsenäinen Fem-kanava loppuikin ja SVT:n osuus romahti – loistavaa aamustudiota on totisesti ikävä).
Haastattelussa kruununprinsessa puhuu muun muassa anoreksiastaan, joka pahimmillaan laihdutti prinsessan luurangoksi vuonna 1997, ja miettii, ettei itsekään tiedä sen puhkeamisen syitä: olisi liian yksinkertaistavaa ajatella, että sen laukaisivat hänen kruununprinsessaroolinsa ja sen tuomat vaatimukset. Hän kertoo yhä kärsivänsä esiintymisjännityksestä, mutta hantteeravansa sen paremmin kuin ennen, ikä auttaa.
“Auttoi, kun oivalsin, että voin suhtautua työhöni tyynesti. Kaiken ei aina tarvitse mennä täydellisesti, ihmiset ymmärtävät, että myös minä olen haavoittuvainen”, kruununprinsessa on määritellyt.
Dysleksiasta, Bernadotte-suvussa kulkevasta lukihäiriöstään Victoria on puhunut usein. Siitä, miten paljon ekstratyötä se teettää, kaikki etenee hitaasti, pienissä jaksoissa, keskittyminen on välillä vaikeaa, on pidettävä taukoja. Mutta kaiken kruunaa se, että hän pääse tapaamaan ihmisiä, rupattelemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa joka puolella maailmaan.
“Kun itsellä on jokin vamma, ymmärtää toistenkin heikkoudet”, Victoria sanoo.
Suurimpana etuoikeutenaan hän on pitänyt sitä, että hän saa niin valtavasti tietoa, hänelle vastataan, kun hän kysyy. Hän saa tavata ihmisiä maailman huipulta, eikä vain hallitsijoita vaan tieteentekijöitä, taiteilijoita, ajattelijoita, urheilijoita ja toisaalta ihan tavallista väkeä. Hänelle kerrotaan suuria maailman asioita ja suuria yksilöiden asioita.
Danielin rakkaudentunnustus
Myös prinssi Daniel antaa haastattelun vaimonsa synttäreiden nimissä. Hän sanoo Victoriaa herkäksi ja haavoittuvaiseksi, itselleen liian ankaraksi. Daniel puhuu prinsessansa uskomattomasta lämmöstä, joka ei ole roolia, vaan keskeinen osa tämän luonnetta.
Haastattelussa hän pidättelee välillä kyyneleitä kertoessaan Victorian vierailusta pieniä aids- ja HIV-potilaita tapaamassa.
Aiemmin Daniel on monta kertaa puhunut Victorian ihanasta huumorintajusta, väkevästä velvollisuudentunteesta ja suuresta viisaudesta, sekä siitä, miten loistava, luonteva ja iloinen äiti Victoria on.
Estelle, helmikuiseen lumisadeaamuun vuonna 2012 syntynyt esikoinen, tuleva hallitsija, on sosiaalisesti yhtä lahjakas kuin äitinsä. Peloton, vikkelä, kaikesta kiinnostunut natiainen. Hoivattavakseen hän sai puolitoista vuotta sitten Oscarin, pikkuveljen, joka tepastelee jo pontevasti.
Rakas kesäparatiisi Solliden
Victoria rakastaa Sollidenin linnaa Öölannin saarella. Siellä hän toivoo saavansa viettää ruotsalaista kesää vuodesta toiseen. Hän puhuu aikatauluttomuuden ihanuudesta, päivistä, jotka saa ottaa vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Hän ja Daniel rakennuttivat perheelleen Villa Skönvikin saaren rantapoukamaan, parin sadan metrin päähän vanhasta linnasta.
Talo on ekologinen, valoisa ja rauhaisa. Lähellä on vettä meressä ja pienessä lämmitetyssä altaassa, lenkkipolkuja, puutarhaa ja viljelmiä, mehiläisiäkin hunajaa tuottamassa. Daniel rakastaa golfia, Victoria ei välitä pelata, mutta raahaa innolla miehensä golfbagia viheriöllä – päivän bodaukset hoidettu.
Carl Philip ja Sofia sekä Madeleine ja Chris O’Neill perheineen jakavat vanhan ison vierastalon. Siinä on kaksi kerrosta ja 600 neliötä. Kuningas Kaarle Kustaan ja kuningatar Silvian lapsitriolla on viisi lasta, ja kuudes serkus syntyy syksymmällä, kun Carl Philip ja Sofia saavat toisen lapsensa.
Victoria on perherakas, kesässä on hänestä parasta se, että kaikki ovat koossa, leikitään, kalastetaan, pelataan, istutaan pitkiä aikoja ruokapöydän ääressä, jutellaan ja muistellaan.
Loppukesästä syödään rapuja ja kuningas voittaa jälleen kaikki muut snapsilaulujen määrässä ja esitysten reippaudessa.
Kiitosjumalanpalvelus Tukholmassa, kansanjuhla Borgholmin urheilukentällä
Salaisuuksia syntymäpäivänä
Öölanissa on vuosi toisensa jälkeen juhlittu Victorian syntymäpäiviä 14. heinäkuuta. Tänä vuonna päivän päälle juhlitaankin Tukholman kuninkaanlinnassa. Aamupäivällä on kiitosjumalanpalvelus linnan kirkossa osallistujinaan korkeita vieraita ja Ruotsin poliittista johtoa, kanuunat mössäyttävät juhlapamauksensa, juhlakulkue kiertää vanhaa Tukholmaa, syntymäpäiväsankaria sopii tervehtiä linnan pihalla.
Illaksi siirrytään Öölantin Borgholmin urheilukentälle, jossa vietetään suurta kansanjuhlaa. Tällä kertaa kaikki on yritetty pitää Victorialta salassa, kuningas ja kuningatar ovat kulkeneet koko kevään hyvin salamyhkäisinä supisten suunnittelupalaverista toiseen. Juhlissa sekä päivällä Tukholmassa että illansuussa Borgholmenilla on mukana koko kuninkaallinen perhe – aika viimeisillään raskaana olevan Sofiankin nimi on listalla, ja Chris O’Neillkin kunnioittaa tilaisuutta läsnäolollaan. Seuraavasta sukupolvesta ovat mukana ne, jotka pysyvät hereillä.
Mutta lauantain aamupäivällä 15. heinäkuuta Sollidenin linnan portaita astelee ensin Kaarle Kustaa ja Silvia, sitten Victoria, Daniel, Estelle ja Oscar, joka ei ehkä astele, vaan on kavunnut kyytiin isän syliin.
Kuningas hieroo tyytyväisenä käsiään yhteen, kiittää paikalle tulleita ja pitää lyhyen hupaisan puheen esikoistyttärelleen ja vähän ehkä kesällekin. Ja sitten hän yllyttää piha-aukion laidalla aamuvarhaisesta jonottaneen iloisen ihmisjoukon nelinkertaiseen hurraahuutoon Victorian kunniaksi.
Väki hihkuu rytmikkäästi, Victoria kiertelee juttelemassa, kyykistyy pikkulasten tasolle rupattelemaan, kättelee, halaa pari sinnikkäintä ikäihmistä ja ottaa vastaan kukkia, kortteja, pikkulahjoja.
Ja jokainen toivottaa päivänsankarille kaikkea hyvää, ja myös ajattelee niin: hän on sen ansainnut.
Lue myös:
