12 uutuuskirjaa, jotka kannattaa lukea – upea esikoisromaani nostaa eleettömästi esiin homovihan ja rasismin

1. Tessa Hadleyn Kun on ilta seuraa naisen itsenäistymistä

Miten viisas ihminen. Niin muistan ajatelleeni, kun noin vuosi sitten tapasin Tessa Hadleyn lounaalla.

Samalta tuntuu aina, kun luen hänen kirjojaan.

Kun on ilta on helmi. Se on täynnä ajatuksia, jotka haluaa muistaa aina ja jotka toivoo itse ajatelleensa. Se on myös vetävä romaani ihmissuhteiden monimutkaisuudesta.

Kirja alkaa, kun rikas ja rakastettava taidekauppias Zachary kuolee. Yllättävä kuolema ravistelee Lydia-vaimon ja ystäväpariskunta Christinen ja Alexin elämää. Viisikymppisten elämät ovat kietoutuneet yhteen tavoilla, joista lukija pääsee perille takaumien kautta.

Surun murtama Lydia muuttaa Christinen ja Alexin luo, tunkee nukkumaan heidän väliinsä, etsii täytettä tyhjiin päiviinsä. Hän on elänyt Zacharyn kautta eikä tiedä, mitä tekisi ilman häntä.

Tapahtuu se, mikä on tehnyt tuloaan jo 30 vuotta: parikymppisenä Lydia oli rakastunut nuoreen kirjailijanero Alexiin, mutta tämä valitsi Lydian parhaan ystävän Christinen. Christine suostui valituksi vähän itselleenkin yllättäen, ja lopulta Zachary valitsi Lydian. Nyt kaleidoskooppi pyörähtää ja kuvio muuttuu.

Christine on taiteilija, jonka työ on jäänyt Alexin varjoon huolimatta siitä, että tämä ei ole kirjoittanut vuosikymmeniin.

Nyt tämäkin muuttuu. Viisikymppisenä, lumouksen haihduttua ja avioliiton rikkouduttua Christinestä kasvaa viimein itsenäinen ihminen. Lydiakin alkaa tehdä omia valintojaan.

Hadley tuntuu sanovan, että naiset löytävät voimansa vasta kun takana on riittävästi kokemusta ja kilometrejä. Lydian ja Christinen tyttäret nimittäin ovat ihan yhtä haparoivia kuin äitinsä aikoinaan.

Kun on ilta -kirjan teema on ikiaikainen, mutta Hadley kertoo sen niin tuoreesti ja taitavasti, että se tuntuu upouudelta.

Mari Paalosalo-Jussinmäki

2. Karin Smirnoffin Sokerikäärme näyttää ihmelapsen yksinäisyyden

Agnes on ihmelapsi, joka haluaisi olla ihan tavallinen. Hänellä on äiti, joka ei halua häntä, ja soitonopettaja, joka haluaa liikaa. Onneksi hänellä on myös kaksi ystävää, ihmelapsia hekin.

Sokerikäärme on kirja lasten hyväksikäytöstä ja siitä, miten avuttomia lapset ovat. Se on järkyttävä teos, vaikka Karin Smirnoff onnistuu jättämään tilaa myös toivolle. Jana Kippo -sarjan jälkeenkin Sokerikäärmeen teema ja Smirnoffin kieli vievät jalat alta.

Mari Paalosalo-Jussinmäki

3. Millariikka Rytkösen Täysin auki kertoo pomon kehitystarinan

Hyvä elämäkerta kertoo paitsi yksilöstä myös jostain suuremmasta. Millariikka Rytkösen Täysin auki on paljas ja koskettava elämäkerta, jossa levottomasta tytöstä kasvaa kätilö ja Tehy-pomo.

Mari Paalosalo-Jussinmäki

4. Saku Tuomisen Ettekö te tiedä kuka minä olen penkoo muistoja hauskasti

Saku Tuominen muistelee elämäänsä niin viihdyttävästi, että kirja naurattaa ääneen. Ettekö te tiedä kuka minä olen näyttää muistamisen ja unohtamisen satunnaisuuden ja sen, kuinka miesvaltaista meininki viime vuosituhannen tv-bisneksessä oli.

Mari Paalosalo-Jussinmäki

5. Emma Straubin Tähän aikaan huomenna johdattaa aikamatkalle

Alice on nelikymppinen ja jumissa ihan kivassa elämässään. Syntymäpäivänään hän päätyy uudelleen 16-vuotiaaksi ja tajuaa, että voi matkustaa ajassa näiden kahden syntymäpäivän väliä. Mitä hänen pitäisi tehdä toisin?

Tähän aikaan huomenna on hurmaava kirja isästä ja tyttärestä. Se näyttää, miten huomaamatta muutokset tapahtuvat ja mitä kaipaamme, kun kaipaamme eilistä. Emma Straub kirjoittaa kevyesti ja koukuttavasti, kliseitä vältellen. Suomentanut Elina Salonen.

Mari Paalosalo-Jussinmäki

6. Johanna Fridin Haraldin äiti ruoppaa tuhoisia perhesuhteita

Ruotsalaisen Johanna Fridin romaani Haraldin äiti heittää lukijan syvälle sukupolvien väliseen kuiluun.

Päähenkilö rakastaa päihdeongelmaista puolisoaan Haraldia ja vihaa tämän äitiä. Romaani on kahden naisen suhteen raadollinen avaus. Kuvatut kohtaamiset ovat paikoin niin kiusallisia, että lukijan tekisi mieli huutaa keskusteluiden väliin.

Frid on tarkkanäköinen ja säälimätön ihmiskuvaaja, ja teoksen luettuaan tuntee todella sukeltaneensa ihmismielen syvyyksiin. Romaanin on suomentanut Sirje Niitepõld.

Annaleena Jalava

7. Joanna Quinnin Valaanluuteatteri on lukunautinto, jonka ei soisi päättyvän

Uppouduin Valaanluuteatteriin kuin lumottuun todellisuuteen ja toivoin, ettei kirja koskaan päättyisi.

Joanna Quinnin esikoisromaani kertoo Seagravesin perheestä, joka asuu maaseutukartanoa Dorsetissa Englannin etelärannikolla ja yrittää muovautua muuttuvaan todellisuuteen.

Valaanluuteatteri on kirjassa ihan konkreettinen: ärhäkkä ja yksinäinen Cristabel perustaa 12-vuotiaana teatterin rantaan ajautuneen valaan rintakehään. Boheemit aikuiset kuuntelevat jazzia, juovat cocktaileja ja jättävät Cristabelin ja perheen muut lapset Flossien ja Digbyn ranskalaisen kotiopettajan välinpitämättömään huomaan.

Tietysti teatteri on Quinnille myös elämän vertauskuva. Kaikki näyttelevät, tavalla tai toisella: Cristabelin äitipuoli Rosalind onnellista vaimoa, hänen puolisonsa Willoughby kunnollista aviomiestä. Ilo pintaan, vaikka syän märkänis, sanoisi karjalainen.

Vuodesta 1919 kirja kuljettaa ihmisensä toiseen maailmansotaan ja perheen lapset uusille näyttämöille. Digby ilmoittautuu vapaaehtoiseksi, Flossie löytää itsensä kartanon emännän roolista ja Cristabel hankkiutuu agentiksi Ranskaan. Uusia rooliasuja riittää.

Minuun Valaanluuteatterissa vetosi myös sisarusten (sellaisina Cristabel, Flossie ja Digby toisiaan pitävät, vaikka virallisesti he ovat puolisisaruksia ja serkuksia) vahva side. Se pysyy, vaikka kaikki muu muuttuu, sisarukset itsekin.

Valaanluuteatteri tuo mieleen Elämä elämältä -romaanin, vaikka se on Kate Atkinsonin mestariteosta sovinnaisempi.

Quinn nostaa esiin homovihan ja rasismin kaltaisia teemoja, mutta tarjoilee ne eleettömästi kuin Downton Abbeyn hovimestari kello viiden teen. Sekin on ihanaa.

Mari Paalosalo-Jussinmäki

8. Merja Mäen Itki toisenkin kertoo historiasta toisin

Kun Karjalaan sijoittuvassa kirjassa puhutaan miehittäjistä ja tarkoitetaan suomalaisia, lukijan aivot hiukan niksahtavat. Itki toisenkin sijoittuu Itä-Karjalaan jatkosodan aikaan ja kertoo Larjan kasvun nuoresta opettajasta buabonsa perintöä jatkavasta itkijänaiseksi. Sota pyyhkii kylää eikä surulta välty kukaan. Merja Mäen kaunis romaani antaa lukijalle uuden näkökulman aikakauteen, josta on kirjoitettu paljon.

Mari Paalosalo-Jussinmäki

9. Jenny Colganin Ihmeitä näyttää elämänmuutoksen

Juuri kun Morag suunnittelee poikaystävänsä kanssa muuttoa Dubaihin, hän joutuu tekemään lentokoneellaan pakkolaskun skotlantilaiselle saarelle. Jenny Colganin Ihmeitä kesätaivaalla -romaanissa pohditaan muutoksia ja omanlaisen elämän löytämistä.

Mari Karsikas

10. Hanna Vellingin Pieni puoti Punavuoressa tuo hyvän mielen

Hanna Vellingin kirjassa Pieni puoti Punavuoressa päähenkilö Metti perii second hand -lastenvaatekaupan, vaikkei tiedä mitään lapsista tai yrittämisestä. Voiko tilanteesta selvitä sotkematta koko elämäänsä?

Mari Karsikas

11. Tobi Lakmakerin Seksuaalisuuteni historia on ihanan epäsovinnainen

Tobi Lakmakerin esikoisromaania ei kannata jättää hyllyyn, vaikka kaksikymppisten suhdesekoilut eivät lähtökohtaisesti kiinnostaisikaan. Seksuaalisuuteni historia kertoo nuoresta queer-naisesta, kirjallisuudenopiskelija Sofiesta, joka etsii identiteettiään lähinnä erehdysten kautta.

Romaanin monissa kirjallisuus- ja elokuvaviitteissä kulttuurin merkkiteoksia käsitellään virkistävän epäsovinnaisella otteella, joka tuntuu niiden ääreen uupuneesta lähes terapialta.

Hienoin on kuitenkin kirjan loppuluku, jota lukiessa kaikki kerrottu saa uusia sävyjä.

Annaleena Jalava

12. Reetta Aallon Musta aukko käsittelee traumaa

Mitä yöllä on tapahtunut? On ainakin juotu paljon ja päädytty vieraan miehen luokse. Nainen tajuaa myöhemmin, että hänet on raiskattu. Miten asiasta voisi puhua puolisolle?

Tästä alkaa Reetta Aallon Musta aukko -romaani. Se on ajankohtainen kirja niin seksuaalisesta häirinnästä, alkoholismista kuin Venäjän hyökkäyksestäkin. Nainen joutuu miettimään suhdetta niin venäläiseen eksäänsä kuin sodan jaloissa olevaan ystäväänsä. Vaikka aiheet ovat raskaita, juoni imaisee mukaansa.

Mari Karsikas