10 tv-sarjaa, jotka kannattaa katsoa juuri nyt – kolme niistä näkee ilmaiseksi

1. Loistava yhteiskuntakriittinen trilleri

Cecilie (Marie Bach Hansen) elää yläluokkaista elämää puolisonsa Miken (Simon Sears) ja poikansa kanssa Kööpenhaminan lähistöllä. Yhtä yläluokkaista elämää elää Cecilien ja Markin naapureina asuva pariskunta, Katarina (Danica Curcic) ja Rasmus (Lars Ranthe). Molemmilla pariskunnilla on filippiiniläiset au pairit, ja he juovat viiniä usein yhdessä. Mark ja Rasmus tekevät myös töitä yhdessä.

Kun naapureiden au pair Ruby (Donna Levkovski) pyytää apua Cecilieltä, Cecilie kieltäytyy kuuntelemasta, koska ei halua sekaantua ystäviensä elämään. Pian tämän jälkeen au pair katoaa. Cecilie tuntee syyllisyyttä ja alkaa tutkia, mitä au pairille on tapahtunut. Myös Cecilien ja Markin au pair Angel (Excel Busano) järkyttyy Rubyn katoamisesta ja haluaa löytää tämän.

Selvittäessään Rubyn kohtaloa Cecilien suhde etenkin naapurin Rasmukseen kiristyy. Loppujen lopuksi Cecilie ei ole varma, voiko hän luottaa keneenkään lähipiirissään.

Reservatet koukuttaa ensihetkistä alkaen. Se on hienosti käsikirjoitettu ja upeasti kuvattu, mutta samalla yhteiskuntakriittinen trilleri. Katsoja ei voi olla ajattelematta filippiiniläisten au pairien ja överirikkaiden tanskalaispariskuntien valtasuhdetta. Sarja saa myös kysymään, voiko raha pilata ihmisen ja mahdollisesti näiden lapsetkin.

Mitä ihmettä Rubylle on tapahtunut? Ja onko syyllinen tai ovatko syylliset joitain aivan muita kuin sarjan alussa luulisi? Vastausta tähän kysymykseen saa odottaa sarjan viimemetreille asti. Toivottavasti sarjasta nähdään vielä toinen kausi. Inka Simola

Reservatet, Netflix (1 kausi, 6 jaksoa)

2. Uskomaton verohuijaus

Globaali veropetosvyyhti ja sen tutkiminen. Ei kaikkein seksikkäin tv-sarjan aihe. Saksalais-tanskalainen Toisten rahat onnistuu kuitenkin koukuttamaan. Sarjan ällistyttävin asia todetaan joka jakson alussa: ”Sarja perustuu tositapahtumiin. Valitettavasti.”

Raha, valta, ahneus ja moraali ovat törmäyskurssilla, kun isot pankit, sijoittajat ja viranomaiset pyörittävät miljardeja yhteisestä verokassasta. Tavallisen katsojan ei ole aivan helppo ymmärtää monimutkaista ja vuosikausia jatkunutta petosta. Lyhykäisyydessään osinkokauppoihin liittyviä veronpalautuksia maksettiin sijoitusyhtiöille kahteen kertaan.

”Vettä ei omista kukaan. Mutta jos laittaa vettä pulloon, sitä voi myydä. Meidän tehtävämme on keksiä pulloja.” Suunnilleen näin yritysjuristi kuvailee sarjassa toimenkuvaansa. Moraalista puolta olisi voinut pohtia enemmänkin.

Valtiot menettivät kymmeniä miljardeja euroja, mutta poliitikot olivat oudon vastahakoisia puuttumaan asiaan. Lopulta toimittajat paljastivat vuosia jatkuneen toiminnan vuonna 2017. Poikkeuksellisen laaja aineisto, niin kutsutut ”Panaman paperit” jaettiin kymmeniin toimituksiin ympäri Eurooppaa. Suomesta mukana olivat tutkivat journalistit Ylen MOT-ohjelmasta ja FST:n Spotlightista.

Toisten rahat -sarjan keskeisiä hahmoja ovat tanskalainen verohallinnon osastopäällikkö Inger Brogger (Karen-Lise Mynster) ja hänen alaisensa Niels Jenssen (David Dencik), huijauksen alullepanija, juristi Sven Lebert (Nils Strunk) ja saksalainen yleinen syyttäjä Lena Birkwald (Lisa Wagner). Henkilöt ovat keksittyjä, mutta sarjassa vilahtaa nimenä myös juttuun sekaantunut – ja siitä huolimatta myöhemmin Saksan liittokansleriksi noussut – Olaf Scholz. Anna Paju

Toisten rahat, Yle Areena (1 kausi, 8 jaksoa)

3. Draama keski-ikäisten ihmissuhteista

Ensin en innostunut lainkaan. Four Seasons -sarjan kolme pariskuntaa tuntuivat teennäisiltä ja kliseisiltä, eikä sarja vaikuttanut sen paremmin komedialta kuin draamaltakaan. Vain Tina Fey -fanitukseni sai minut katsomaan toisenkin jakson, ja sitten halusinkin nähdä koko jutun.

Feyn, Tina Langin ja Tracy Wigfieldin luomassa sarjassa kuusi ystävystä tekevät neljä matkaa, yhden jokaisena vuodenaikana, niin kuin he ovat tehneet aina ennenkin.

Käytännöllisen ja epäromanttisen Katen (Fey) ja tunteellisen Jackin (Will Forte) parisuhde on yhdistelmä kiintymystä ja naljailua. Danny (Colman Domingo) ja Claude (Marco Calvani) elävät rakkaudellisessa avoimessa suhteessa ja yrittävät sopeutua Dannyn sydänongelmiin. Vakiintuneen kuvion räjäyttää Nick (Steve Carell). Hän jättää sarjan alussa Anne-vaimonsa (Kerri Kenney) ja alkaa seurustella nuoren Jinnyn (Erika Hensen) kanssa.

Four Seasons seuraa, miten Nickin ratkaisu vaikuttaa ystävysten ihmissuhteisiin. Yhden parisuhteen päättyminen nostaa esiin vanhoja suruja ja luo uusia jännitteitä. Vuoden kuluttua kukaan ei ole entisellään.

En vieläkään pidä Four Seasonsia erityisen hauskana, mutta draamaa siinä on juuri sopivasti. Onneksi tulossa on toinen kausi. Katson senkin varmasti.

Ensimmäinen kausi on muuten versio Alan Aldan aikoinaan tekemästä samannimisestä elokuvasta. Pitää ehkä kaivaa se jostain esiin. Mari Paalosalo-Jussinmäki

The Four Seasons, Netflix (1 kausi, 8 jaksoa)

4. Koukuttava, psykologinen trilleri upeissa maisemissa

Kirurgina työskentelevä, sairauslomalla oleva Emma (Lotta Kaihua) haluaa uuden alun elämälleen, kun hän muuttaa Suomenlinnaan taiteilijapuolisonsa Johanneksen (Jussi Nikkilä) ja 17-vuotiaan lapsensa Vienon (Stella Leppikorpi) kanssa.

Emma ei voi hyvin. Hän on tehnyt hoitovirheen, joka johti potilaan kuolemaan. Kuolleen potilaan mies Iiro (Lauri Tilkanen) on uhannut kostaa, ja Suomenlinnassa Emma ajattelee olevansa suojassa paitsi Iirolta myös syyllisyydeltä. Saarella Emma tapaa joogakoulua pitävän Roosan (Mimosa Willamo). Roosa uskoo, että hän voi auttaa Emmaa voimaan paremmin.

Lääkärin ja joogaopettajan maailmat eivät ensin kohtaa, mutta Roosa haluaa laajentaa Emman ajattelua puhumalla meditaatiosta ja psykedeelien mikroannostelusta.

Laura Suhosen käsikirjoittama ja Marja Pyykön ohjaama psykologinen trilleri alkaa vahvasti, ja tarinaa kuljetetaan koukuttavasti loppuun asti. Kun Iiro löytää Emman, siitä alkaa pitkä piina. Välillä katsoja saa hengähtää, mutta vain hetkeksi.

Näyttelijät ovat rooleissaan uskottavia ja Suomenlinnan maisemat upeita. Sarjassa on sopivasti piinaavia elementtejä, ihmissuhdekiemuroita ja ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita. Se saa miettimään terveydenhuollon tilaa ja vaihtoehtohoitoja. Inka Simola

Parantaja, Ruutu+ (1 kausi, 6 jaksoa)

5. Äidin painajainen

Äiti kiltti, saanhan mennä? Ole kiltti? Tuosta tavallisesta pikkutytön pyynnöstä alkaa hurja ajojahti brittiläisessä uutuussarjassa The Stolen Girl.

Lentoemäntänä työskentelevä Elisa (Denise Gough) ryntää hakemaan tytärtään koulusta myöhässä, ja vastassa odottavat opettajan lisäksi tyttären uusi kaveri ja tämän äiti Rebecca (Holliday Grainger). Tytöt haluavat jatkaa leikkejään, ja Rebecca ehdottaa yökyläilyä. Lopulta Elisa suostuu, vaikkei tunne perhettä.

Kun Elisa ja tämän mies hakevat tytärtään seuraavana päivänä kotiin, ketään ei näy missään. Oven avaa siivooja, joka kertoo, ettei talossa asu ketään. Se on vain loma-asunto.

Mitä itse tekisit, jos lapsesi katoaisi? Noudattaisitko poliisien ohjeita, pysyisitkö tyynenä? Näitä kysymyksiä huomasin miettiväni.

Sarjaan tuo mainion lisän toimittaja Selma (Sinä päivänä -hittisarjasta tuttu Ambika Mod), jonka sosiaalisissa taidoissa on hiomista mutta etsintätaidoissa ei pätkääkään. Sarja pitää otteessaan viimeisille minuuteille saakka. Anni Peltola

The Stolen Girl, Disney+ (1 kausi, 5 jaksoa)

6. Täydellistä kesäromantiikkaa

Viihdekirjailija Beth O’Leary on tunnettu kirjoistaan Kimppakämppä ja Törmäyskurssi. Kirjoihin en ole saanut aikaiseksi tarttua, mutta pari vuotta sitten ahmin Yle Areenasta Kimppakämpästä tehdyt tv-versioinnin, ja se oli hurmaava. Nyt Areenasta voi nautiskella Törmäyskurssista tehdyn sarjan.

Addie (Emma Appleton) ja hänen siskonsa aloittavat automatkan kohti ystäviensä häitä. Vanhaan matkailuautoon on pakattu eväitä ja vaikeita puheenaiheitakin – ja sitten Addie törmää autollaan eksäänsä Dylaniin (Laurie Davidson) ja tämän kaveriin. Kaksikon on päästävä samoihin häihin, ja autoon on päätynyt viidentenä outo tyyppi, ”se morsiamen työkaveri”.

Alkaa matka kohti Espanjaa – eikä vanhojen asioiden selvittelyltä ja kommelluksilta vältytä.

Sarja on täydellistä kesäromantiikkaa, mutta myös nokkelan hankala. Päähenkilö Addiesta on vähän vaikea tykätä. Miksei hän vain anna miehen selittää käytöstään? Taasko hän aloittaa mykkäkoulun?

Ja juuri siksi sarjaa on ihana katsoa: kukapa meistä käyttäytyisi aina järkevän aikuismaisesti. Sarja saa myös haaveilemaan omasta pikkubussista ja rohkeudesta ajaa pitkin Etelä-Euroopan katuja. Anni Peltola

Törmäyskurssi, Yle Areena (1 kausi, 6 jaksoa)

7. Kuumottava katoaminen

Netflix on kunnostautunut viime vuosina suosittujen kirjojen televisioversioinneissa. Tästä hyvä esimerkki on tanskalaisdekkaristi Jussi Adler-Olssenin kirjoihin perustuva Dept. Q -sarja.

Sarja alkaa, kun yrmeä poliisietsivä Carl Morck (Matthew Goode) joutuu kollegoidensa kanssa hyökkäyksen uhriksi, ja vain Carl toipuu vammoistaan.

Kun Carl palaa töihin, hänet pannaan johtamaan uutta kylmien tapausten osastoa. Ankeaan kellariin hänen tiimiinsä päätyvät Akram (Top Dogista tuttu Alexej Manvelov), jolla on salaperäinen menneisyys Syyriassa, ja Rose (Leah Byrne), jonka mielenterveys rakoilee. Carl tiimeineen saa tehtäväkseen selvittää, mitä on tapahtunut neljä vuotta sitten kadonneelle syyttäjä Merritt Lingardille (Chloe Pirrie).

Paatuneellekin dekkarisarjojen katsojalle Dept. Q on kuumottavaa katsottavaa. Uhrin kamppailu hengestään pitää otteessaan, mutta yhtä lailla kiinnostavat ja monitahoiset roolihahmot, joiden luonteita maltetaan työstää ja taustoittaa. Päähenkilö Carlista on todella vaikea pitää: tyypillistä synkille pohjoismaisille dekkareille, mutta tälläkin kertaa se toimii. Anni Peltola

Dept. Q, Netflix (1 kausi, 9 jaksoa)

8. Kelpo poliisijännäri

Komisario Liz Nyles (Siobhan Finneran) työskentelee poliisina todistajansuojeluohjelmassa. Suojeltavan perheen tapauksessa jotain menee pahasti pieleen, ja ruumiita tulee.

Kuka tiesi perheen olinpaikan? Miksi tapaukseen liittymätön poliisi oli paikalla? Kohta on piru merrassa Lizin elämän jokaisella osa-alueella. Isä sairastaa, teinitytär kiukuttelee, poliisin sisäinen tutkinta on kimpussa ja miesystävä tapettu.

Suojelijat toistaa melko ennalta-arvattavia poliisisarjan käänteitä, mutta kaltaiseni sarja-ahmatti hotkaisi sen kuusi osaa kahdessa illassa. Sarjan taustalla ovat todelliset tapahtumat.

Suojelijat ei edusta aivan parasta BBC-laatua, mutta keskinkertainenkin BBC-jännäri on kelpo katsottavaa. Erityisesti näyttelijöidensä vuoksi. Laatusarjojen vakiokasvo Siobhan Finnerania (muun muassa The Happy Valley, Downton Abbey) nähdään toivottavasti jatkossakin päärooleissa. Anna Paju

Suojelijat, Yle Areena (1 kausi, 6 jaksoa)

9. Kepeää draamaa, joka saa ajattelemaan

Rakastatko sarjoja, joiden juoni kiertyy salaisuuksien ympärille niin, että jokainen jakso purkaa niitä kuin kaivaen sipulin sisintä? Etsitkö jotain kuitenkin kohtalaisen kevyttä katsottavaa kesäpäiviin? Ginny & Georgia saattaisi olla sinun mieleesi.

Sarja kertoo teinityttö Ginnyn (lahjakas Antonia Gentry) ja hänen karismaattisen mutta salaisuuksia täynnä olevan äitinsä Georgian (upea Brianne Howey) elämästä kuppikuntaisuuteen taipuvaisessa yhdysvaltalaiskaupungissa. Pintatasolla sarja näyttää kepeältä perhedraamakomedialta tai teinisarjalta, mutta sen ydin on syvemmällä: ihmissuhteissa, vallassa ja selviytymisessä.

Mainion sarjan kolmas kausi on ehkä vielä koukuttavampi kuin kaksi edellistä. Tarina jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen kausi päättyi. Georgia on päätynyt vankilaan, koska häntä epäillään murhasta. Koko kausi jännitetään, miten Georgialle oikeudessa käy: vangitaanko hänet, paljastuuko hänen synkkä menneisyytensä kaikille, miten käy perhesuhteille?

Vaikka sarja on pinnalta kuin keveä kuppikakku, sen sisälle on kirjoitettu isoja kysymyksiä. Sitä katsoessa pääsee pohtimaan niin vanhempien vallankäyttöä, masennuksen monia eri sävyjä ja sitä, kuinka hyvin kukaan meistä lopulta tuntee läheisensä.

Onneksi Netflix on ilmoittanut, että sarjasta tehdään myös neljäs kausi. Jaksoja jää nimittäin janoamaan lisää. Milla Kukkonen

Ginny & Georgia, Netflix (3 kautta, 10 jaksoa per kausi)

10. Musta huumori sävyttää kolmen naisen kohtaamista

Mitä tästä pitäisi ajatella? Tämä kysymys tulee mieleen Seireenit-sarjan alussa, mutta myös lopussa.

Michaela, lempinimeltään Kiki (Julianne Moore) elää upporikkaan puolisonsa Peterin (Kevin Bacon) kanssa valtavassa kartanossaan, joka sijaitsee syrjäisellä saarella. Kaikki näyttää täydelliseltä, ja Michaela pyhittää aikansa luonnonsuojelulle ja haukoille. Kikillä ja hänen henkilökohtaisella assistentillaan, Simonella (Milly Alcock), on erikoinen suhde: he nukkuvat joskus yhdessä ja Kiki päättää Simonen pukeutumisesta.

Kun saarelle saapuu Simonen isosisko Devon (Meghann Fahy), tunnelma kiristyy, sillä Devon epäilee Kikin motiiveja ja että tällä on jonkinlainen kultti. Devon on huolissaan pikkusiskostaan ja haluaa viedä tämän takaisin kotiin. Simone ei kuitenkaan halua palata vanhaan elämäänsä, jossa odottaisi alkoholisoitunut ja dementoimassa oleva isä.

Netflix on luokitellut Seireenit draamaksi, mutta puhdasta draamaa se ei ole. Sarjassa on rutkasti mustaa huumoria ja satiiria. Parasta on Julianne Mooren näyttelijäntyö ja muutamat mustan huumorin sävyttämät hetket, jotka yllättävät. Ökyrikkaiden elämään on kiinnostava kurkistaa, ja kaikessa outoudessaan sarja koukuttaa. Loppuratkaisu on pakko nähdä. Inka Simola

Seireenit, Netflix (1 kausi, 5 jaksoa)