Nämä 10 klassikkokirjaa kannattaa lukea – Tuomas Kyrö, Juha Itkonen ja muut kirjailijat suosittelevat
Eevan kirjaklubin juontajat ja viimeaikaiset kirjailijavieraat kertovat, mitkä klassikkoteokset ovat tehneet heihin vaikutuksen. Joko sinä olet lukenut Sadan vuoden yksinäisyyden tai Kesäkirjan?
Marja Aarnipuro suosittelee
Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
”Rakastan mystistä Buendiojen sukukronikkaa, joka vyöryttää lukijan eteen fantasiaa, Kolumbian veristä historiaa, suvun maagisia vaiheita, tragediaa ja intohimoa sellaisella kielitaituruudella, joka saa haukkomaan henkeä. Ei tosikoille eikä moralisteille.”
Anna-Kaari Hakkarainen suosittelee
Gilgamesh
”Teos kuolevaisuudesta, ystävyydestä, merkityksellisyyden etsimisestä on kirjoitettu noin 4000 vuotta sitten. On hämmentävää saada sanojen kautta yhteys niin kauas, yli ajan ja paikan ja tunnistaa sanoissa myös itsensä. Sellainen panee asioita ja omaa olemassaoloa mittakaavaan hyvällä tavalla.”
Tuomas Kyrö suosittelee
Väinö Linna: Tuntematon sotilas
”Romaani kestää ja elää ajassa. Olen lukenut sen viidellä eri vuosikymmenellä, ja lukukokemus muuttuu, kun ihminen itse muuttuu. 13-vuotiaalle se oli seikkailukirja, tänä päivänä se on kertomus nuorista miehistä, jotka sodan mylly nielaisee. Fiktiivinen tarina on aina totta jossain päin maailmaa, nyt Ukrainassa.”
Virpi Hämeen-Anttila suosittelee
Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
”Seitsemän veljestä on minulle klassikko yli muiden. Kiven kieli on uskomattoman kaunista. Jos pelottaa lähestyä 150 vuotta vanhaa kirjaa, voi lukea sen opastettuna versiona. Esimerkiksi Sakari Katajamäen Seitsemän veljestä ja opas sen lukemiseen on hyvä portti!”
Emmi Itäranta suosittelee
Ursula K. Le Guinn: Maameri-sarja
”Maameri-sarjan kirjat ovat kerronnaltaan tiivistä, kaikille ikäryhmille sopivaa fantasiaa. Niiden pinnan alta avautuu ihmeellistä, monta lukukertaa kestävää syvyyttä.”
Silja-Elisa Laitonen suosittelee
Pentti Linkola: Unelmat paremmasta maailmasta
”Syvänvihreyteni juontaa juurensa Pentti Linkolan tuotantoon. Nyt, kun olen tutkinut omaa kirjasarjaani varten hyvinvointiyhteiskunnan rakentumista, ymmärrän paremmin myös sen, että saavutukset on otettu osittain Suomen luonnosta. Ja vauhti vain kiihtyy. Emme osaa emmekä halua tinkiä saavutetuista eduista, vaikka on selvää, että jatkuva kasvu ja materian haaliminen ei ole avain onneen.”
Emmi Pesonen suosittelee
Tove Jansson: Kesäkirja
”Romaani on mieltä lämmittävä klassikko kaikille, jotka kaipaavat kallioita, merta ja keltaista usvaa veden yllä. Lämminhenkinen ja viisas kuvaus pienen tytön ja isoäidin syvästä, tasaveroisesta ystävyydestä on ihastuttava kunnianosoitus leikkisyydelle, luovuudelle ja yksinkertaiselle elämälle.”
Juha Itkonen
Volter Kilpi: Alastalon salissa
”En ole lukenut Volter Kilven teosta itsekään. Ystäväni Antti Arnkil, kustantamo Siltalan kotimaisen kaunokirjallisuuden kustantaja, suositteli sitä mainospuheella, joka sai minut kiinnostumaan. Kyseessä on kuulemma mahdollisesti talousmyönteisin Suomessa koskaan julkaistu romaani, kirja täynnä tulevaisuudenuskoa ja optimismia. Tämä kuulosti niin yllättävältä, että ajattelin antaa pahamaineisen viipyilevälle jättiläiselle mahdollisuuden.”
Annaleena Jalava suosittelee
Sally Salminen: Katrina
”Ahvenanmaalle sijoittuva hurja suku- ja sukupolvitarina on yksi ensimmäisistä kirjoista, jonka luin heti lukemaan opittuani, aikuisilta salaa tietenkin.
Lapsena en tietenkään ymmärtänyt teoksesta mitään pintatasoa syvempää, saati sitten sitä, että käsissäni oli hävettävän aliarvostettu ja -tunnettu maailmanluokan romaani, jossa yhden saariston naisen kautta kerrottiin niin naisen asemasta kuin yhteiskunnan epäkohdistakin. Näkökulma historiaan on kerrankin aidosti naisen.
Sittemmin olen palannut Katrinaan usein eri ikäkausina ja elämäntilanteissa. Vuonna 1936 ilmestynyt teos on kestänyt aikaa ja olosuhteita, vieläpä herännyt uuteen loistoon vuonna 2018 ilmestyneenä Juha Hurmeen uutena suomennoksena.”
Mari Paalosalo-Jussinmäki
Margaret Atwood: Orjattaresi
”Ensimmäisellä lukukerralla pidin Orjattaresi-kirjaa vaikuttavana, mutta minun maailmaani se ei koskettanut. Vuonna 1985 julkaistu romaani kertoo tulevaisuudesta, jossa Yhdysvaltojen tilalle on syntynyt fundamentalistikristittyjen hallitsema Gilead. Siellä naiset ovat menettäneet äänioikeutensa, vapautensa ja päätösvallan kehostaan. Tasa-arvon lisääntymisen maailmassa Margaret Atwoodin dystopiaa oli helppo kauhistella omasta turvallisesta nurkasta vapaassa lännessä. Enää se ei onnistu. Vain harvan teoksen ajankohtaisuus lisääntyy samalla tavalla kuin Orjattaresi. Ikävä kyllä.”
