Eeva Puhe
Mikä yksinäisyydessä hävettää? Yksi harhaluulo siihen liittyen olisi aika unohtaa, sanoo Maija Ilmoniemi
Miltä yksinäisyys tuntuu? Mistä yksinäisyyteen liittyvät ikävät tunteet kumpuavat? Millä keinoilla yksinäisyydestä voi päästä eteenpäin? Tule keskustelemaan yksinäisyydestä kirjailija ja toimittaja Maija Ilmoniemen kanssa.
Julkaistu 15.6.2023

Hyväksy evästeet

YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

Youtube video placeholder

Sadat tuhannet suomalaiset tuntevat olonsa jatkuvasti yksinäiseksi. Kirjailija ja toimittaja Maija Ilmoniemi on yksi heistä.

Ilmoniemi on kirjoittanut aiheesta Yksinäinen-nimisen kirjan (2020). Hänen mielestään suurin yksinäisyyteen liittyvä harhaluulo on se, että kaikki yksinäiset olisivat samanlaisia.

Sisältöä ei voida näyttää
Valitsemasi suostumukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Muokkaa asetuksia evästeasetuksissa.

Ilmoniemi kertoo Eeva Puhe -haastattelussa, miltä yksinäisyys on hänestä tuntunut elämän eri vaiheissa. Samalla hän pohtii, millaisia apukeinoja yksinäisyyteen on löydettävissä.

Miten yksinäisyys on vaikuttanut sinun elämääsi? Tule mukaan keskustelemaan.

Kerro elämäntilanteestasi, anna vinkkejä muille, tarjoa vertaistukea, pyydä neuvoja. Maija ja eeva.fin toimitus ovat mukana keskustelemassa.

Keskustelu päättyy 21. kesäkuuta kello 16. Sen jälkeen keskustelua voi lukea, mutta siihen ei voi osallistua.

15.06. 08:08
Milla_Kukkonen
Hei kaikki ja tervetuloa keskustelemaan! Tällä viikolla Eeva Puheessa jutellaan yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteista. Millaisissa tilanteissa sinulla on yksinäinen olo? Mitä teet silloin, jos yksinäisyyden tunteet pääsevät yllättämään?
16.06. 13:21
johkuporist
Yksinäinen aika elämässä sai minut epäilemään omaa arvoani. Mitä olen, jos en kelpaa muille? Se lannistaa aika tavalla ja saa miettimään hyvinkin synkkiä asioita. Tilanne helpotti kun vaihdoin työpaikkaa ja löysin sieltä samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa aloin käydä töiden jälkeen baarissa ja teatterissa. Huomasin että kun yksien kanssa juttelee, toisessakin ryhmässä on helpompi avata suu. Nyt minulla on aika paljon kavereita ja aika vilkas sosiaalinen elämä, mutta syvä yhteys toisiin puuttuu yhä. En tiedä, miten siinä etenisin. Miten te muut olette päässeet edemmäs tästä pinnallisesta kaveri suhteesta?
17.06. 04:57
Länsi-Suomi
Se ulkopuolisuuden ja merkityksettömyyden voimakas ja lamauttava tunne. Ihmiset tekevät nykypäivänä paljon ohareita. Se tuntuu olevan hyväksytty myös ystävyyden muotona. Nähdään teot itsen kautta, eikä toisen kokemus ole merkityksellinen. Av, yv, jätän somekäytös on tullut ihmissuhteisiin. Eihän sitä yksinäinen tuollaista jaksa, mieluummin on sitten yksin.
Milla_Kukkonen: Hei kaikki ja tervetuloa keskustelemaan! Tällä viikolla Eeva Puheessa jutellaan yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteista. Millaisissa tilanteissa sinulla on yksinäinen olo? Mitä teet silloin, jos yksinäisyyden tunteet pääsevät yllättämään?
17.06. 13:54
ElämänVirrassaKuljen
Jään miettimään asiaa ja omaa tunnetilaani, useasti soitan tutulle ja juttelen kaikenlaisista asioista, jotka tuovat minut lähemmäs tätähetkeä ja samalla tunnekuorma yksinäisyydestä kirpoaa.
johkuporist: Yksinäinen aika elämässä sai minut epäilemään omaa arvoani. Mitä olen, jos en kelpaa muille? Se lannistaa aika tavalla ja saa miettimään hyvinkin synkkiä asioita. Tilanne helpotti kun vaihdoin työpaikkaa ja löysin sieltä samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa aloin käydä töiden jälkeen baarissa ja teatterissa. Huomasin että kun yksien kanssa juttelee, toisessakin ryhmässä on helpompi avata suu. Nyt minulla on aika paljon kavereita ja aika vilkas sosiaalinen elämä, mutta syvä yhteys toisiin puuttuu yhä. En tiedä, miten siinä etenisin. Miten te muut olette päässeet edemmäs tästä pinnallisesta kaveri suhteesta?
17.06. 13:58
ElämänVirrassaKuljen
Kun olen tutustunut lähemmin ihmiseen niin silloin olen tahtonut avautua omista vaikeista tunneasioista ja kokemuksista, mutta useasti olen jälkeenpäin törmännyt siihen että ihmiset eivät ole olleet luottamuksen arvoisia ja sitten kertoneet asioitani eteenpäin ja aina vääristäen niitä, koska eivät ole oikeasti ymmärtäneet tai kuunnelleet mitä olen kertonut, siksi olen tullut erittäin skeptiseksi sen suhteen kenelle omia asioitani kerron, surullista, mutta myös hyvin opettavaista.
Länsi-Suomi: Se ulkopuolisuuden ja merkityksettömyyden voimakas ja lamauttava tunne. Ihmiset tekevät nykypäivänä paljon ohareita. Se tuntuu olevan hyväksytty myös ystävyyden muotona. Nähdään teot itsen kautta, eikä toisen kokemus ole merkityksellinen. Av, yv, jätän somekäytös on tullut ihmissuhteisiin. Eihän sitä yksinäinen tuollaista jaksa, mieluummin on sitten yksin.
19.06. 20:27
Milla_Kukkonen
Tunnistan tunteen hyvin. Oharit ovat tosi kurja juttu, vaikka toki niiden tekijääkin ymmärtää. Monen elämä on nykyään kiireistä. Olisi kuitenkin tärkeää muistaa juuri tuo, että toisen kokemus on myös merkityksellinen. Ulkopuolisuuden tunne herää helposti ja luottamusta ei oikein synny kunnolla, jos ystävä pitää tapaamista jotenkin itsestäänselvyytenä, jonka voi perua matalalla kynnyksellä, jos jotain tärkeämpää ilmaantuu.
19.06. 20:29
Milla_Kukkonen
ElämänVirrasssKuljen, kurja kuulla, että luottamustasi on tuolla tavalla koeteltu. Toivottavasti löydät elämääsi ihmisiä, jotka ymmärtävät, missä rajasi kulkevat ja kunnioittavat niitä. 👍
19.06. 20:31
Milla_Kukkonen
Kysymys tähän väliin: Maija puhuu videohaastattelussa siitä, miten häntä on auttanut se, että yksinäisyyttä sanallistaa ja siitä puhuu. Oletteko te kertoneet toisille, että tunnette olonne yksinäiseksi? Mitä sen jälkeen on tapahtunut?