Eeva Puhe
Saako muistisairaalle suuttua? Hanna Jensen kertoo, mikä on auttanut häntä läheisenä käsittelemään omia tunteita
Miten luoda sairastuneeseen uudenlainen suhde uudessa tilanteessa? Saako muistisairaalle näyttää esimerkiksi ärtymystä vai pitäisikö se käsitellä toisin? Keskustelemassa aiheeseen perehtynyt tietokirjailija ja logoterapiaohjaaja Hanna Jensen. Katso video ja osallistu Eeva Puhe -keskusteluun!
13.4.2023

Hyväksy evästeet

YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

Youtube video placeholder

Muistisairaus vaikuttaa paitsi muistiin myös usein kognitiivisiin taitoihin, tunteiden ilmaisuun ja persoonallisuuteen. Miten luoda uudenlainen suhde sairastuneeseen läheiseen? Saako muistisairaalle näyttää tunteiden koko kirjon, kuten suuttumuksen? Vai pitäisikö osa tunteista piilottaa läheiseltä, joka ei voi sairaudelleen mitään?

Lähes 15 000 ihmistä sairastuu Suomessa muistisairauteen vuosittain. Sairaus koskettaa vielä isompaa joukkoa läheisiä.

Sisältöä ei voida näyttää
Valitsemasi suostumukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Muokkaa asetuksia evästeasetuksissa.

Eeva Puhe -studiossa toimittaja, tietokirjailija ja logoterapiaohjaaja Hanna Jensen kertoo, millaisissa tilanteissa hänen oma pinnansa on pettänyt ja miten hän on käsitellyt tilannetta. Kun muistisairaus muuttaa sairastunutta, tarkoittaako se väistämättä sitä, että itsekin on läheisenä muututtava? Entä millaisiin asioihin läheisen muistisairaus ei saisi vaikuttaa?

Hanna on kirjoittanut kirjat 940 päivää isäni muistina ja Äitini muistina, toinen kierros. Hän työskentelee logoterapiaohjaajana niin muistisairaiden kuin muistisairaiden läheistenkin kanssa.

Osallistu nyt Eeva Puhe -keskusteluun. Kerro kokemuksistasi, jaa ajatuksesi, kysy kysymys. Hanna Jensen ja eeva.fin toimitus ovat mukana keskustelemassa.

Keskustelu päättyy 19. huhtikuuta kello 16. Sen jälkeen keskustelua voi lukea, mutta siihen ei voi osallistua.

13.04. 09:38
Sari.Hannikainen
Tervetuloa keskustelemaan! Onko sinulla kokemusta läheisen muistisairaudesta? Millaiset ajatukset, oivallukset tai asiat ovat auttaneet sinua läheisenä sekä tukemaan sairastunutta että jaksamaan itse? Mihin kaipaisit vertaistukea? Tule mukaan jakamaan kokemuksia ja ajatuksia.
Sari.Hannikainen: Tervetuloa keskustelemaan! Onko sinulla kokemusta läheisen muistisairaudesta? Millaiset ajatukset, oivallukset tai asiat ovat auttaneet sinua läheisenä sekä tukemaan sairastunutta että jaksamaan itse? Mihin kaipaisit vertaistukea? Tule mukaan jakamaan kokemuksia ja ajatuksia.
13.04. 10:12
HannaJensen
Kysy mitä vain, täällä ollaan!
13.04. 11:22
miukku
Omassa lähipiirissäni on muistisairas henkilö, josta en ole itse hoitovastuussa. Suurimmat tunteet liittyvät omalla kohdalla luopumisen suruun – välillä tulee todella surullinen olo siitä, että menettää pieniä palasia toisesta näkymättömiin. Siitä, että jää yksin muistojen kanssa. Vaikka nopeaa loppua en läheiselleni toivoisi, pitkä ja hidas hiipuminen saa mielen toisinaan todella melankoliseksi. Haastattelussa oli tosi hyviä pointteja siitä, että muistisairas ei ole lapsi. Kävin viime kesänä katsomassa sydäntäsärkevän The Father -leffan, joka kuvaa mielestäni erityislaatuisen hyvin sitä, miten muistisairaus muuttaa ihmisen mieltä ja kokemusta todellisuudesta.
13.04. 11:57
HanneLe
Miksi muistisairauteen on niin vaikea suhtautua sairautena? Miksi sen oireiluihin suhtaudutaan kuin rasittavaan luonteenpiirteeseen? Eräällä lähipiiriin kuuluvalla ihmisellä on alzheimerin takia kuuloharhoja, jotka ovat hänelle todellisia. Hän käyttäytyy niiden takia irrationaalisesti, mikä ärsyttää ihmisiä hänen ympärillään ja hän jää itselleen hämmentävissä tilanteissa aika yksin. Miten ihmisiä voisi auttaa ymmärtämään, että kyseessä on sairaus eikä ns hankala käytös tai tyyppi?
miukku: Omassa lähipiirissäni on muistisairas henkilö, josta en ole itse hoitovastuussa. Suurimmat tunteet liittyvät omalla kohdalla luopumisen suruun – välillä tulee todella surullinen olo siitä, että menettää pieniä palasia toisesta näkymättömiin. Siitä, että jää yksin muistojen kanssa. Vaikka nopeaa loppua en läheiselleni toivoisi, pitkä ja hidas hiipuminen saa mielen toisinaan todella melankoliseksi. Haastattelussa oli tosi hyviä pointteja siitä, että muistisairas ei ole lapsi. Kävin viime kesänä katsomassa sydäntäsärkevän The Father -leffan, joka kuvaa mielestäni erityislaatuisen hyvin sitä, miten muistisairaus muuttaa ihmisen mieltä ja kokemusta todellisuudesta.
13.04. 12:51
HannaJensen
Hei, kiitos viestistäsi! On totta, että pitkään sairauteen liittyy väistämättä haikeita tunteita välillä. Ajattelen, että niiden kanssa pitää opetella elämään, kun saa vastapainoksi iloita siitä, että on saanut ja saa elää niin tärkeän ihmisen kanssa. Yritän itse pitää vahvoina muistoja, jotta ne eivät katoa näkymättömiin. Muistisairaus muuttaa sairastuneen elämää ja opettaa omaiselle asioita, jotka joskus ymmärtää vasta jälkikäteen. The Father oli hienosti tehty elokuva!
HanneLe: Miksi muistisairauteen on niin vaikea suhtautua sairautena? Miksi sen oireiluihin suhtaudutaan kuin rasittavaan luonteenpiirteeseen? Eräällä lähipiiriin kuuluvalla ihmisellä on alzheimerin takia kuuloharhoja, jotka ovat hänelle todellisia. Hän käyttäytyy niiden takia irrationaalisesti, mikä ärsyttää ihmisiä hänen ympärillään ja hän jää itselleen hämmentävissä tilanteissa aika yksin. Miten ihmisiä voisi auttaa ymmärtämään, että kyseessä on sairaus eikä ns hankala käytös tai tyyppi?
13.04. 12:53
HannaJensen
Erittäin hyvät kysymykset! Minulla on tapana sanoa, että jos aivoissa sairauden takia viestit eivät enää kulje hermosolujen välillä kuten ennen, on selvää, että se näkyy ihmisessä jollakin tavalla. Kyseessä ei ole henkilökohtainen loukkaus läheistä kohtaan - vaan aivosairaus.
14.04. 07:01
johkuporist
Äidin hyvä ystävä on muistisairas. Ystävän lapset asuvat kaukana, ja äiti käy käytännössä päivittäin katsomassa ystäväänsä hoitokodissa. Tilanne on äidille tosi raskas senkin takia, että nyt jo kuollut isäni oli myös muistisairas. Nykyinen tilanne nostaa siis esiin vanhoja muistoja. Samaan aikaan toinen ystävä ei tunnu ymmärtävän tilannetta ollenkaan. Hän esimerkiksi kysyy jatkuvasti sairastuneelta sentyyppisiä kysymyksiä kuin että Tiedätkö kuka olen? Miten voisin auttaa äitiä jaksamaan paremmin?
14.04. 07:07
Salli
Molemmat vanhempani ovat muistisairaita, isä tosin jo edesmennyt. Äiti on hyvässä hoitokodissa ja aika lailla poissa tästä maailmasta. Siksi oma elämäni on nyt helpompaa kuin joitakin vuosia sitten. Ongelmakseni on tullut se, että pelkään itse sairastuvani. Alzheimerin pelko leijuu arkeni yllä, hätäännyn pienistäkin unohteluista. OLen ahdistunut. Oletko sinä kokenut samaa? Miten selviät siitä?
johkuporist: Äidin hyvä ystävä on muistisairas. Ystävän lapset asuvat kaukana, ja äiti käy käytännössä päivittäin katsomassa ystäväänsä hoitokodissa. Tilanne on äidille tosi raskas senkin takia, että nyt jo kuollut isäni oli myös muistisairas. Nykyinen tilanne nostaa siis esiin vanhoja muistoja. Samaan aikaan toinen ystävä ei tunnu ymmärtävän tilannetta ollenkaan. Hän esimerkiksi kysyy jatkuvasti sairastuneelta sentyyppisiä kysymyksiä kuin että Tiedätkö kuka olen? Miten voisin auttaa äitiä jaksamaan paremmin?
14.04. 07:47
HannaJensen
Hei! Ensinnä: onpa kaunis teko äidiltäsi, että käy katsomassa ystävää. Tulee kuitenkin mieleen, voisiko hän vähentää kertoja? Vaikka kolme kertaa viikossa. Tällöin saisi enemmän aikaa ajatella muutakin kuin muistisairauksia ja vanhoja muistoja. Muistisairaalta tenttaaminen on väärin, ja siitä melkein pitäisi sanoa (nätisti huomauttaa, että läheinen voi itse kertoa, kuka on).
Salli: Molemmat vanhempani ovat muistisairaita, isä tosin jo edesmennyt. Äiti on hyvässä hoitokodissa ja aika lailla poissa tästä maailmasta. Siksi oma elämäni on nyt helpompaa kuin joitakin vuosia sitten. Ongelmakseni on tullut se, että pelkään itse sairastuvani. Alzheimerin pelko leijuu arkeni yllä, hätäännyn pienistäkin unohteluista. OLen ahdistunut. Oletko sinä kokenut samaa? Miten selviät siitä?
14.04. 07:52
HannaJensen
Hei! Onnellista, että äitisi on hyvässä hoivakodissa. Alzheimerin tautia pidetään virheellisesti todella periytyvänä, mutta vain alle prosentti ihmisistä saa taudin perinnöllisenä. Minulla ja sinulla on jonkin verran kohonnut riski sairastua, mutta emme välttämättä sairastu. Sitä paitsi meidän sukupolvemme voi ja osaa ennaltaehkäistä sairautta ja huolehtia aivoterveydestä: pidetään kolesterolitaso hyvänä, verenpaine normaalina, huolehditaan unesta ja sosiaalisesta elämästä. En itse kanna huolta enkä mieti, sairastunko. Voisi mennä hyvä huoli hukkaan! Sen sijaan elän tätä elämää aika täysillä, koska olen terve ja voin. Tee sinäkin niin? Kaikkea emme voi lopulta kontrolloida, joten keskitytään tähän päivään.
14.04. 15:04
Outi_Rastas
Hieno ajatus tuo, että omaisen sairastuessa astuu kuin putkeen, josta tulee ulos eri ihmisenä. Ja että sieltä voi tulla monta oppia rikkaampana ulos. Siis että näinkin surullisesta kokemuksesta voi olla myös jollain tavoin positiivisia seurauksia. Hyvä on myös tuo rajojen luominen, että tietoisesti miettii, kuinka paljon itsestään voi ja haluaa antaa. Helppoa se ei ole, usein se menee niin, että omaisena joustaa omista tarpeistaan, kunnes ei enää edes muista, mitä ne olivat. Kiitos Hanna, että tuot näitä niin konkreettisesti esiin !
Outi_Rastas: Hieno ajatus tuo, että omaisen sairastuessa astuu kuin putkeen, josta tulee ulos eri ihmisenä. Ja että sieltä voi tulla monta oppia rikkaampana ulos. Siis että näinkin surullisesta kokemuksesta voi olla myös jollain tavoin positiivisia seurauksia. Hyvä on myös tuo rajojen luominen, että tietoisesti miettii, kuinka paljon itsestään voi ja haluaa antaa. Helppoa se ei ole, usein se menee niin, että omaisena joustaa omista tarpeistaan, kunnes ei enää edes muista, mitä ne olivat. Kiitos Hanna, että tuot näitä niin konkreettisesti esiin !
19.04. 09:11
HannaJensen
Eipä kestä! Kiitos kommentista, Outi! Joskus positiivinen näkökulmä voi tuntua myös liian vaativalta, eikä tarkoitukseni ole väheksyä kenenkään hankalaa elämänvaihetta, mutta uskon vahvasti, että jos tilanteesta löytää JOTAKIN hyvää, elämä tuntuu keveämmältä.