Tervetuloa keskustelemaan koirista ja koirien ihmeellisestä elämästä! Minä olen pian 1-vuotiaan keeshondin Paavon huoltaja. Paavo on aktiivinen nuorukainen, joka rakastaa olla kaikessa mukana ja tykkää erityisesti siitä, kun pääsee nuuskimaan ja kuopsuttamaan mökin pihamaata. :) Millainen koira sinun kanssasi asuu? Mikä karvaisen ystäväsi käytöksessä mietityttää sinua eniten?

Hei, kultainennoutajamme Thor pelkää erilaisia lattioita. Tämä aiheuttaa jänniä tilanteita kun esim. kylässä ei voi pyytää mattoja paljaille lattioille 😂 Onkohan tälle mitään tehtävissä? Kuulin, että saattaa olla noutajien rotuvika joskus.

Minulla on kaksi Belgianpk.a 5 ja 1,5vuotiaat. Vanhempi menee tuttujen ihmisten tervehtimisestä ihan sekaisin onnesta ettei pysy nahoissaan, johon nuoremman reaktio on alkaa rähjäämään/komentamaan vanhempaa. Huvittaisi tietää mikä tämän käyttäytymisen takana on? Sanotaan ettei koirat koe mustasukkaisuutta, kuitenkin huomionosoitukset joita vanhempi saa vie tolkun nuoremmalta.

Olipa kiinnostava keskustelu! Haluaisin tietää, olisiko koiran kannalta järkevämpää, että kotona olisi kaksi koiraa. Vai riittävätkö perheen ihmiset ja lähipiirin koirat laumaksi?

Hei Tyrsky71! Jotkin koirayksilöt ovat tosiaan synnynnäiseltä luonteeltaan varovaisempia kuin toiset, ja eräissä roduissa tällaisia yksilöitä on enemmän kuin toisissa. Niin sanottu alusta-arkuus on yksi tällaisen varovaisuuden ilmentymä. Onneksi siihen vaikuttavat muutkin asiat kuin geenit: myös tottumuksella on osansa asiaan. Kuten mitä tahansa pelkoa tai huolta, myös alusta-arkuutta voi vähentää vähittäisellä, kärsivällisellä totuttamisella. Onnistumisen avain on siinä, että varmistetaan, että koira tuntee olonsa koko ajan turvalliseksi - ja että maltetaan edetä hyvin hitaasti. (Jatkuu seuraavassa viestissä, tämä vastaus on pidempi kuin näille viesteille sallittu maksimipituus)

(Tyrsky71:lle, jatkoa edelliseen vastaukseen) Aluksi koiraa voi houkutella vaikka astumaan yhden askelen lattialla namin perässä, minkä jälkeen se saa namin. Kun tämä on onnistunut monta kertaa, johdatellaan koira ottamaan kaksi askelta namin perässä ja annetaan nami, jne. Oikea etenemisen tahti on eri yksilöillä erilainen, ja sen löytää tarkkailemalla koiran tunnetilaa sen ilme- ja elekielestä: tarkoitus on, että koiralle tulee lattialla yhä itsevarmempi olo. Jos koiraa pelottaa, hidastetaan tahtia. Kotona voi joltain lattian osalta ottaa maton pois ja käyttää sitä "harjoitteluareenana", ja kun koira alkaa tuntea olonsa sillä luottavaisemmaksi, voi alkaa harjoitella erilaisilla lattioilla muissakin paikoissa.

Hei Marikki! Hyvä ja tärkeä kysymys. Toisten koirien seura on tärkeää koiran hyvinvoinnille. Parhaiten koira voi silloin, kun sillä on seuranaan vähintään yksi sellainen tuttu koira, jonka kanssa se tulee hyvin toimeen. Ihmisenkin seurasta koira saa paljon iloa, mutta koirilla on myös paljon sellaista keskinäistä sosiaalista käyttäytymistä ja yhdessäoloa, jota ihminen ei pysty korvaamaan.

Hei Katja! Belgianpaimenkoirilla on usein taipumusta reagoida asioihin voimakkaasti, mutta tuo tilanne viittaa siihen, että molemmilla koirilla saattaa olla taustalla jokin ongelma, joko fyysinen tai psyykkinen, joka tulee esiin näissä tilanteissa. Ylenpalttisen kiihkeä tervehtiminen liittyy useimmiten yhteen tai useampaan kolmesta mahdollisesta syystä: 1) Koira tarvitsisi enemmän aktiviteetteja arkeensa, etenkin luontaiseen käyttäytymiseen liittyvää työskentelyä kuten namien tai piilotettujen esineiden etsimistä hajuaistilla ja maastoon tehdyn hajujäljen seuraamista. Myös uusien asioiden opetteleminen ja pitkät lenkit uusissa ympäristöissä ovat hyödyllisiä. Jos koiralla on liian vähän tilaisuuksia tällaisten luontaisten käyttäytymistarpeidensa toteuttamiseen ja muihin myönteisiin kokemuksiin, kivat asiat kuten tuttujen tapaaminen voivat saada sen silmissä suhteettoman suuren merkityksen, mikä saa aikaan ylenpalttisen käyttäytymisen. (jatkuu seuraavassa viestissä)

(Katjalle, jatkoa edellisestä viestistä) 2) Toinen mahdollisuus on, että koira tarvitsisi enemmän sosiaalista kanssakäymistä kuin mitä sen tavalliseen arkeen sisältyy, sekä ihmisten että ystävällisten toisten koirien kanssa. Sen riittämätön määrä voi vastaavasti saada aikaan sen, että jokainen kohtaaminen on koiran silmissä kaivattu erikoistapaus, ja käyttäytyminen on sen mukaista. 3) Koirilla esiintyy paljon piileviä kiputiloja, mm. luusto- tai lihasperäisiä, ja osa koirayksilöistä oppii, että ne saavat suunnattua huomionsa hetkeksi pois kivuistaan sillä, että ne tekevät suuren numeron jokaisesta kivasta asiasta, kuten tutun ihmisen kohtaamisesta. Ei ole harvinaista, että kroonista kipua kokevan koiran käyttäytymisoireita luullaan iloisuudeksi. (jatkuu seuraavassa viestissä)

(Katjalle, jatkoa edellisestä viestistä) Nuoremman koiran reaktiossa puolestaan saattaa olla kyse siitä, että vanhemman koiran käyttäytyminen saa sen huolestumaan syystä tai toisesta, ja se koettaa saada toisen lopettamaan. Yksi yleinen syy sille, että koira reagoi toisen koiran nopeisiin liikkeisiin lievällä aggressiivisuudella, on jälleen ne piilevät kiputilat. Tällöin koira on oppinut, että toinen saattaa rajuilla liikkeillään tulla tönäisseeksi, mikä sattuu. Kuten monien muidenkin käyttäytymisongelmien tapauksessa, myös tässä olisi suositeltavaa tarkistuttaa molemmat koirat eläinlääkärillä sen selvittämiseksi, onko taustalla jokin kiputila, johon tarvittaisiin hoitoa. Nuorillakin koirilla on melko usein erilaisia pitkäkestoisia kiputiloja, jotka ovat saattaneet jäädä esim. jostain harmittoman näköisestä lihasvammasta, ja niiden huomaaminen on usein omistajalle vaikeaa.

Olen viime aikoina miettinyt, kuinka hyviä paikkoja koirapuistot ovat koirille. Oma koirani on tosi innokas, ja muut koirat tuntuvat ärhentelevän sille aika paljon. Nuori uros (vielä leikkaamaton) saattaa myös yrittää astua toisia koiria. Onko puistoissa käyminen kuitenkin hyvä idea? Pitäisikö tuota astumista yrittää jotenkin estää ja kaitsea? Mitä koira yrittää astumisliikkeillä koirapuistossa viestiä?

Hei Miukku! Koirapuiston viihtyisyys koirille riippuu tosiaan siitä, millaisia muita koiria siellä on. Jotkut sopivat koirapuistoihin treffejä sellaisten tuttujen koiranomistajien kanssa, joiden koirien tiedetään tulevan hyvin toimeen oman koiran kanssa. Se, onko astuminen ongelma muille koirille, näkyy siitä, miten ne reagoivat: jos ne yrittävät väistellä tai ärähtää, ne kokevat sen häiritsevänä. Monissa muissa maissa on yleistä, että lemmikkeinä pidetyt uroskoirat kastroidaan, ja se on Suomessakin yleistynyt. Jos uros ei ole aktiivisessa siitoskäytössä, sen omakin elämä on helpompaa kastroituna. Silloin sen ei tarvitse kokea turhautumista siitä, että ympäristössä leijuu usein juoksuaikaisten narttujen tuoksuja mutta se ei pääse kohdistamaan omia sukupuolisia tarpeitaan kunnolla mihinkään.

Miukulle, jatkoa äskeiseen vastaukseen: Toisten koirien seura on koirille hyödyllistä ja lisää niiden hyvinvointia - mutta vain silloin, kun osapuolet tulevat keskenään hyvin toimeen. Pieni ärähtely silloin tällöin osana nuoren koiran harjaantumista koirien keskinäisiin käytöstapoihin ei ole haitaksi, jos nuori koira sen seurauksena oppii, miten toisten koirien kanssa kuuluu käyttäytyä. Jos kuitenkin oman koiran käyttäytyminen on usein niin riehakasta, että toiset ärähtelevät sille, eikä oman koiran käyttäytyminen siitä muutu, tilanne on enemmän tai vähemmän stressaava kaikille osapuolille. Jos koirapuiston koirissa tai muualla tuttavapiirissä on sellainen koira, jonka kanssa yhteiset leikit sujuvat, yksi mahdollisuus on tehdä treffejä koirapuistoon sellaisina aikoina, jolloin siellä ei ole muita. Toinen asia, josta voi olla apua, on se jos on enemmän tilaa väistää. Joissain kaupungeissa on myös tavallista suurempia koirapuistoja ja ns. koirametsiä, joita voi kokeilla.

Miksi koira nuolee ihoani, esimerkiksi kättä tai jalkaa?

Sosiaalinen kanssakäyminen kyllä oli varmasti todella vajaata kun asuimme kahdestaan. tuttujen saapuminen sai liian isot mittasuhteet ja koira sekoaa edelleen tietyistä ihmisistä. hormonitoiminta on ollut myös hyvin vahvaa juoksut ja valeraskaudet, niistä sivuoireet ei siedä toisia narttuja jne) Nuorempi on tehnyt tätä rähjäämästä isommalle ihan pennusta lähtien. Harrastetaan aktiivisesti noseworkia, mut vaikuttaa ettei noille riitä oikeen mikään.

Nuoleminen on osa koiran luontaista tervehtimiskäyttäytymistä. Tervehtimisestä on kysymys silloin, jos koira nuolee vain hetken ja jos sitä tapahtuu vain silloin, kun olet ollut poissa. Jos taas koira nuolee pitkiä aikoja kerrallaan tai silloinkin, kun olette olleet yhdessä, kyse ei ole tervehtimisestä, vaan se on yleensä lohduttautumista. Yleisimmät tilanteet, joissa koira kokee tarpeelliseksi lohduttaa itseään nuolemalla ihmistä, ovat 1) koiralla on jokin pitkäkestoinen, omistajalta huomaamatta jäänyt kiputila, esim. nivelissä, nikamissa tai vanhan lihasvamman jäljiltää, 2) koira on stressaantunut jostakin: esim. kotona on jotain minkä se kokee huolestuttavana, tai 3) koira on yksi niistä yksilöistä, joilla on taipumusta närästyksen (tosin närästyskin tyypillisesti voimistuu stressi- tai kiputilanteissa). Jos nuoleminen on huomiotaherättävän kiihkeää ja pitkään jatkuvaa, on hyvä tarkastuttaa eläinlääkärillä, onko koiralla jokin kiputila tai muu ongelma, joka tarvitsisi hoitoa.

Joissain tapauksissa nartun steriloiminen voi jonkin verran auttaa asiaa, etenkin jos tuntuu että juoksut ja/tai valeraskaudet voimistavat sen stressikäyttäytymistä. Nosework ja muu aktiivinen harrastaminen on hieno asia ja lisää koiran hyvinvointia, mutta sosiaalinen käyttäytyminen on oma erillinen ulottuvuutensa koiran elämässä. Jotta koira osaisi olla sosiaalisissa tilanteissa rauhallinen, se tarvitsisi myös runsaasti sosiaalista elämää. Nuo pitkään jatkuneet ja siten tavaksi tulleet käyttäytymiset ovat haastavia muutettavia, mutta joissain tilanteissa se on silti mahdollista, jos on tarpeeksi kärsivällisyyttä.

Hei! Minulla on 10-vuotias Golden Retriever ja 4-vuotias Castro Laboreiro joka on oikein herkkä ja pelkää kaikkia ilotulituksia ja kovia meluja. Laboreiro ei ole kastrattu ja mietin jos sen kastraaminen saattaisi aiheuttaa että ihan enemmän pelotttaa? Laboreiro ei ole kyllä osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa narttukoiriin joten sen takia ei ole ongelmaa.

Kiitos paljon osallistumisesta keskusteluun! Keskustelu on nyt päättynyt, mutta viestejä ja Helenan videohaastattelua voi lukea ja katsella myöhemminkin. :)

Hei! Keskustelu on virallisesti päättynyt, mutta Helena lähetti vielä vastauksen Anuhelena24:n kommenttiin: "Hei anuhelena24! Kastraatio ei vaikuta koiran pelokkuuteen, mutta vähittäinen harjoitteleminen auttaa. Tärkeää on aloittaa harjoittelu niin pienillä äänillä, vaikka netistä kaivetuilla hyvin matalalla volyymillä, että koiraa ei pelota. Sitten jatketaan vähän kerrallaan, vaikka joitain minuutteja päivässä useiden viikkojen ajan, niin että volyymia nostetaan päivästä toiseen niin hitaasti, että koira tuntee olonsa edelleen koko ajan turvalliseksi."