Pidin suuresti ohjaaja-käsikirjoittaja Paolo Sorrentinon uutuudesta Youth. Kaikki palat loksahtivat kohdalleen, ohjaus, näyttelijät, käsikirjoitus ja etenkin kuvaus. Pohdinkin, milloin viimeksi olen saanut nauttia niin viimeiseen asti harkituista kuvakulmista ja väläyksistä.

Sveitsiläisessä loistohotellissa asuu monenlaista kulkijaa. On säveltäjä-kapellimestari Fred ja elokuvaohjaaja Mick, on salaperäinen näyttelijä Jimmy, löytyypä Miss Universum ja Diego Maradonakin. Asiakaskunnalle riittää hoitoja ja kunto-ohjelmia.

Fred ja Mick, eli Michael Caine ja Harvey Keitel, ovat elokuvan pääkaksikko vanhoina mestareina ja ystävinä. He vaeltavat aamuisin pohtimassa elämää, niin muistoja kuin eturauhasvaivojaankin. Buckinghamin palatsin edustaja käy useammankin kerran pyytämässä uransa jättänyttä Frediä vielä kerran esiintymään. Mick valmistelee ”elokuvatestamenttiaan”. Heidän lapsensa ovat keskenään aviossa ja siitä riittää isillä huolta.

Tarina on hieman apea, mutta kiehtova. Pystyykö vanhana tuntemaan enää mitään? Kumpi elämässä on merkityksellisempää, mennyt vai tuleva? Musiikilla on tärkeä osa, kuten Sorrentinon elokuvissa yleensä.

Teksti: Eija Huusari

Arvio on julkaistu Eevan numerossa 1/16.