Eeva

Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila: ”Opettelen vauhdin ja maltin tasapainoa”

Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila: ”Opettelen vauhdin ja maltin tasapainoa”
Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila sanoo itseään päämäärätietoiseksi optimistiksi, jonka vahvuus on muiden innostaminen. Kohtaamiset ihmisten kanssa ovat tärkeitä, sillä niistä Merja saa energiaa.
Teksti |
Kuvat |
Julkaistu: 26.4.2020

Huhtikuussa 2018 Merja Ylä-Anttila poistui Yleisradion hallituksen tapaamisesta. Kokouksessa oli lyöty lukkoon, että hänestä tulisi yhtiön seuraava toimitusjohtaja. Keväinen ilta alkoi laskeutua, kun Merja hyppäsi autoonsa Helsingin keskustassa ja lähti ajamaan.

”Hesperianpuiston kohdalla minun oli pakko ajaa sivuun, koska itkin. Minulle tuli voimakas tunne siitä, että nyt lähdin pois kotoa Maikkarilta. Minä aivan tärisin. Hetken aikaa mietin, mitä tuli tehtyä. Mutta se päätös piti tehdä”, Merja Ylä-Anttila muistelee.

Hän oli ehtinyt tehdä pitkän uran MTV3 Uutisissa ja Mediahubissa. Aikaa hurahti uutismaailmassa yli kolmekymmentä vuotta. Nyt oli aika astua aiempaa suurempiin saappaisiin.

Merja Ylä-Anttilan mukaan kaikki lähtee ihmisistä. ”Mitä innostuneemmassa tunnelmassa teemme työtä, sitä parempaa on jälki.”

Energinen ikä

Merja Ylä-Anttila on vasta toinen nainen Yleisradion toimitusjohtajana, edellinen oli Hella Wuolijoki vuosina 1945–1949.

”On yllättävää, että näin pitkä aika on mennyt, vaikka media-alalla on paljon naisia.”

Toimitusjohtaja ei usko, että sukupuoli vaikutti hänen valintaansa. Hän on silti tyytyväinen, että voi näyttää esimerkkiä muille päälle viisikymppisille naisille. Hän oli itse lähes 58-vuotias, kun uusi ura avautui. Moni on onnitellut ja taputellut olkapäälle ruokakaupassa.

”Haluan tuoda esiin sellaista viestiä, että ihmiset ovat tässä iässä energisiä ja liki kuusikymppisillä naisilla on paljon annettavaa suomalaiselle yhteiskunnalle.”

Merja Ylä-Anttila kertoo joskus ystäväporukassa miettineensä miesten ja naisten eroja tilanteissa, joissa heille tarjotaan haasteellisia työtehtäviä.

Vaikka yleistys perustuu stereotypioihin, usein nainen jää miettimään, hallitseeko hän varmasti kaikki asiat, joita uusi työ vaatii. Mies taas ihmettelee, miksi häntä ei ole kysytty aiemmin ja on heti valmis uuteen.

”Ajattelin, että jos minulle joskus tulee tällainen tilanne eteen, en jää miettimään, osaanko etukäteen kaiken. Minun täytyy luottaa siihen, että työ opettaa ja kykenen oppimaan. Ja mitä sitten, jos en opi? Mitä pahaa voisi tapahtua? Olisin kuitenkin kokemusta rikkaampi.”

Vanhemmat tukena

Rohkeus ja itsevarmuus ovat kehittyneet elämän ja kokemusten myötä. Merja Ylä-Anttila syntyi vuonna 1960 Hämeenlinnassa perheensä ainokaiseksi lapseksi. Vanhemmat tukivat tytärtään ja olivat ylpeitä tämän tekemisistä.

”Itsevarmuus ei ole ollut minulle sisäsyntyistä. Kyllä minäkin olen joutunut kulkemaan pitkän matkan. Mutta olen saanut lapsuudenkodissani rakastavaa kannustusta, vanhemmat ajattelivat, että ’mitäs se meidän Merja ei nyt osaisi’.”

Vanhempien ei ollut ollut taloudellisesti mahdollista käydä kouluja niin pitkälle kuin he olisivat halunneet. Siksi heille oli tärkeää, että tytär pääsi oppikouluun.

Koko perheelle oli merkittävä hetki, kun hyväksyttyjen listassa koulun ovessa komeili Merjan nimi.

”Isä liikuttui. Muistan sen hyvin, ja saan siitä tunteesta vieläkin kiinni.”

Lukiossa tärkeä esikuva oli opettaja Hilja Mörsäri, joka oli myös runoilija sekä esseiden ja aforismien kirjoittaja.

”Ihana äidinkielenopettajani oli monella tavalla oikeanlainen kannustaja. Opin häneltä paljon siitä, miten ihmistä voi kannustaa sellaiseen, mitä hän ei vielä itse rohkene ajatella.”

Koulussa Merja piti kirjoittamisesta ja näyttelemisestä. Opettajan ja näyttelijän ammatit kävivät mielessä. Teatterikorkeakouluun hän kävi pyrkimässäkin kerran.

”Huomasin heti, että minusta ei ole teatterin ammattilaiseksi. Se oli Jouko Turkan aikaa, olisin siis joutunut hänen kouluunsa. Ehkä oli kaikkien kannalta parempi, että se yritys päättyi kuten päättyi, hyvin pian ja nopeasti.”

”Maikkarin entinen, pitkäaikainen ohjelmajohtaja ja varatoimitusjohtaja Tauno Äijälä on aivan uskomaton persoona vielä tänäkin päivänä. Jos minulla oli jokin työhön liittyvä hätä, tiesin, että voin aina soittaa hänelle.”

Työ imaisi mukanaan

Merja Ylä-Anttila kävi Helsingissä Laajasalon opistossa vuoden mittaisen viestinnän linjan. Siellä hän kiinnostui toimittajan työstä. Opistoa seurasi kesätoimittajan pesti Hämeen Sanomissa ja opiskelu valtiotieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopistossa.

Merja ei ehtinyt koskaan valmistua, sillä työelämä imaisi nuoren naisen mukaansa. MTV3 Uutiset oli juuri perustettu, kun Merja Ylä-Anttila sai sieltä kesätoimittajan paikan.

”Jäin sille tielle. Maikkarissa tapahtui paljon asioita, kasvettiin ja kehityttiin. Se oli dynaamista aikaa: omistajat vaihtuivat ja työtehtäväni muuttuivat. Vaikka välillä oli vaikeaa, firma on luonteeltaan sellainen, että se kaatuu eteenpäin. Olin siellä 34 vuotta.”

MTV3 Uutisissa Merja Ylä-Anttila ehti toimia kulttuuritoimittajana, politiikan toimittajana ja sitten uutis- ja ajankohtaisohjelmien päätoimittajana.

Neljä vuotta sitten MTV3 Uutiset ulkoistettiin tuotantoyhtiö Mediahub Helsingille, jonka toimitusjohtajaksi Merja siirtyi.

Vuosiin mahtuu sekä uutistoimitusten kasvua että supistamista. Raskainta aikaa olivat kuudet yt-neuvottelut 2000-luvulla. Merja Ylä-Anttila joutui irtisanomaan pitkäaikaisia työkavereitaan.

Taustatuki kohdallaan

Joskus yöunet ovat menneet työn takia. Merja kiittelee entisiä hyviä esimiehiään, jotka ovat olleet tukena ja joilta hän on saanut paljon oppia.

”Maikkarin entinen, pitkäaikainen ohjelmajohtaja ja varatoimitusjohtaja Tauno Äijälä on aivan uskomaton persoona vielä tänäkin päivänä. Jos minulla oli jokin työhön liittyvä hätä, tiesin, että voin aina soittaa hänelle.”

Pahimpina aikoina Merja kertoo heränneensä aamuyöstä pohtimaan asioita. Hän ajatteli, että kuuden aikaan aamulla saattoi jo soittaa Äijälälle.

”Kuulin huolen hänen äänestään. Mutta kun sain puhua hänelle, tuntui kuin kilon paloja olisi lähtenyt hartioiltani ja mieleni päältä. Tane sanoi, että vihellä vaan, ratsuväki on paikalla. Siitä tuli ihana tunne.”

Merja Ylä-Anttilan mielestä työyhteisöjen tulisi toimia juuri näin, että kokeneemmilla olisi antaa nuorille työntekijöille aikaa. Kolmekymppisten stressi ei kuulu hänen mielestään työelämään.

”Meidän pitäisi pystyä antamaan nuoremmille hiljaista perinnetietoa: tällaista on ollut ennenkin ja siitä on selvitty. Työ ei saa olla sellaista, että kaikki paahtavat hampaat kiristäen ja jo nuorille ihmisille tulee mielenterveysongelmia ja työuupumusta. Meidän pitäisi pystyä parempaan työelämässä.”

Merja Ylä-Anttilaa on usein kehuttu erinomaiseksi verkostoitujaksi. Toimittajana hän halusi tutustua erilaisiin ihmisiin, tavata kasvokkain kahvikupin äärellä, puhua ja kuunnella.

”Toimittajan työ on uteliaalle, kärsimättömälle ja lyhytjännitteiselle ihmiselle paras paikka tavata paljon ihmisiä ja oppia uusia asioita. Jokainen työpäivä on erilainen. Se on ammatin rikkaus.”

Myös johtajan tehtävissä ihmiset ovat aina olleet Merja Ylä-Anttilalle tärkeintä. Hänen mielestään kaikki lähtee ihmisistä. Jos tekijät ovat itse innostuneita, se näkyy myös työn jäljessä.

”Saan energiani ihmisistä, ja yritän antaa energiaa ihmisille. Minä innostun ja innostan. Se on minun voimavarani.”

Merja Ylä-Anttila arvelee, että kokemus on muuttanut häntä johtajana. ”Olen oppinut pyytämään apua. Aina ei tarvitse kaikesta selvitä itse.”

Laturi-ihmiset

Merja puhuu laturi-ihmisistä. He ovat sellaisia, joiden kanssa voi kesken työpäivän vaihtaa ajatuksia mistä vaan. Jo pieni tuokio piristää, vaikka juteltaisiin säästä.

”Tarvitsen ympärilleni laturi-ihmisiä. Heidän kanssaan ei tarvitse puhua kuin hetki, niin aivot saavat happea ja tekemiseen tulee heti toisenlainen tunne.”

Vaikeinta johtamisessa on Merja Ylä-Anttilan mielestä käsitellä epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Vääränlainen kritiikki voi nostattaa tunteiden aallon silloin, kun itse on tehnyt parhaansa ja oma joukko on hoitanut työnsä juuri niin kuin pitikin.

”Epäoikeudenmukaisuuden kokemus menee suoraan ihon alle. Olen saanut tehdä töitä sen kanssa, miten käsittelen sellaiset tilanteet. Olen herkkä sielu ja koen monet asiat myös tunteella.”

Merja Ylä-Anttila kertoo mentorin auttavan vaikeissa tilanteissa. Kun luotettavalle ihmiselle saa puhua ja purkaa ajatuksiaan, tunne laantuu ja asia pienenee.

Merjasta on tärkeää käsitellä epäoikeudenmukaisuuden tunnetta niin, ettei itse ala suhtautua väärällä tavalla palautteen antajaan. Kun on päässyt voimakkaimman tunteen yli, voi pyrkiä keskusteluun vastapuolen kanssa.

Itsensä kovettaminen on huonompi vaihtoehto.

”Kenellekään ei ole hyväksi, että kovettaa itsensä tai kyynistyy. Se vie väärälle polulle. Silloin ei ole auki asioille ja ihmisten kohtaamiselle.”

Päätöksen tekijä

Päätöksen tekijänä Merja Ylä-Anttila ei pidä itseään kumpaankaan ääripäähän luisuvana. ”En ole jahkailija, mutta en ole myöskään uhkarohkea ja suin päin asioihin säntäävä. Kun pöydällä ovat hyvät faktat ja perusteet, sitten tehdään päätöksiä. Vaikka olen sosiaalinen ja välillä iloinen hassuttelija, olen kuitenkin myös päämäärätietoinen ja kilpailuhenkinen. Olen aina ollut.”

Lisäksi toimitusjohtaja on optimisti. Hänen mielestään pessimistinä elämä olisi paljon raskaampaa.

”Mummoni sanoi aina, että ei niin pitkää pimeää, ettei päivä valkene. Minusta se on hyvä suomalainen sanonta.”

”Olimme ainejärjestön matkalla Berliinissä, kun jokin sanoi klik. Olemme Arin kanssa olleet kimpassa syksystä 1983 asti.”

Pitkä sitoutuminen

Pitkät sitoumukset kuuluvat Merja Ylä-Anttilan elämään myös työn ulkopuolella. Puolisonsa Ari Ylä-Anttilan hän tapasi jo opiskeluaikoina. He olivat samalla vuosikurssilla Helsingin yliopistossa.

”Olimme ainejärjestön matkalla Berliinissä, kun jokin sanoi klik. Olemme olleet kimpassa syksystä 1983 asti.”

Pariskunnalle syntyi vuonna 1988 poika Aleksi, joka on nykyisin taloustoimittaja Alma Talentissa. Puoliso Ari Ylä-Anttila sen sijaan on pitkän linjan yleläisiä.

Kun pariskunta työskenteli eri leireissä, sääntönä oli, ettei kumpikaan puhu oman yhtiönsä asioista kotona.

”Totta kai luemme lehtiä, kommentoimme uutisia ja puhumme kotona kaikesta. Tällainen tuokio saattaa viikonloppuna venyä hyvinkin pitkäksi. Mutta emme puhu sellaisista yhtiön asioista, joita toisen ei ole syytä tietää. Asiasta ei muodostu ongelmaa, kun siitä ei tiedä.”

Vaikka pariskunta on nyt saman yhtiön palveluksessa, raja työasioiden jakamisessa on edelleen olemassa.

”En halua tietää liikaa Arin tai hänen osastonsa töistä. Hän ei myöskään halua kertoa niistä, koska ne eivät kuulu minulle. Meidän välissämme on monta porrasta, ja esimiehet hoitavat työnsä.”

Työpisteet sijaitsevat sen verran kaukana toisistaan, että Ylä-Anttilat törmäävät toisiinsa harvoin Ylen käytävillä.

Puolisolle ei ollut ongelma se, että vaimosta tuli hänen pomonsa.

”Ari sanoi, että tämä ei muuta asiantilaa mitenkään, koska kotona minä olen jo ollut hänen pomonsa.”

Johtajan täytyy osata johtaa myös itseään. Myös siinä hyvä mentori auttaa. Yleisradion pestin alkumetreille Merja Ylä-Anttila halusi avukseen ihmisen, joka on tuntenut hänet pitkältä ajalta.

Kännykän voi sammuttaa

Luotettava tukija osasi varoitella mahdollisista haasteista, kuten Merjan nopeudesta. Yleisradion toimitusjohtaja ei voi toimia yhtä vauhdikkaasti kuin uutisten tekijä.

”Olen heittäytyjä ja innostuja. Vauhdin ja maltin tasapainottelussa on ollut minulle oppimista. En voi touhuta kaikkea yhtä aikaa, vaan asioita pitää viedä järjestelmällisesti eteenpäin.”

Toimitusjohtaja on opetellut nyt reilun vuoden ajan Ylen tekemisen kulttuuria ja rytmiä. Vaikka hän tunnistaa luonteessaan kärsimättömyyttä, hän kertoo, että instituution rytmi ja hänen oma rytminsä ovat asettuneet melko hyvin kohdilleen.

Hyvä mentori muistuttelee myös liikunnan ja levon tärkeydestä. Merja pyrkii lenkkeilemään ja uimaan, mutta ei malta nukkua tarpeeksi. Uutistyötä tehdessään hänen piti olla valmiudessa ympäri vuorokauden, jos jotain tapahtuisi.

Nyt kännykän voi sammuttaa yön ajaksi.

”Olen vieläkin uutisfriikki. Siinä minulla olisi parannettavaa, että jättäisin kännykän välillä kokonaan pois.”

”Median missiona pitäisi olla, että ymmärrämme paremmin tätä aikaa, isosti muuttuvaa maailmaa ja toisiamme.”

Vapaalla

Vastapainoa työntäyteiselle elämälle tuo mökki Rengossa, lähellä Hämeenlinnaa. Puilla lämmitettävä palju ja sauna rentouttavat.

Mökki on Merjan äidin kotipaikan lähellä. Äiti kuoli kymmenisen vuotta sitten, mutta 91-vuotias isä asuu vielä Hämeenlinnassa. Isä on ylpeä tyttärensä menestyksestä. Hän on elänyt sen ajan, kun radio tuli tavallisten suomalaisten koteihin.

”Kun meidän Aleksimme oli pieni, äitini jäi pois työelämästä. Minä tein politiikan toimittajana paljon iltavuoroja, ja äitini hoiti Aleksia. Muutenkin minun vanhempani antoivat minulle ja meidän perheellemme paljon tukea silloin. Nyt on minun vuoroni.”

Merja pitää tiivisti yhteyttä isäänsä, joka asuu vuoroin kotona ja vuoroin hoito-kodissa. Hän pyrkii käymään mahdollisimman paljon tämän luona ja he soittelevat usein. Tosin kännykän käyttämisessä on jo omat haasteensa.

”Myönnän, että kännykkäetäsuhde vanhenevaan vanhempaan voi olla joskus vaikeaa. Pinkoodit hukkuvat tai kännykkä häviää. Mutta isällä on terävä pää. Hän osaa suhtautua asioihin huumorilla, vaikka liikkuminen ja voimat ovat menneet vähän huonoon kuntoon viime aikoina.”

Merja Ylä-Anttila on kiitollinen hoitotyötä tekeville ammattilaisille. Hänellä on hyviä kokemuksia siitä, kuinka hänet on omaisena pidetty ajan tasalla isän voinnista.

”Olin työmatkalla Norjassa, kun isälle nousi kotona kova kuume. Hänet toimitettiin sairaalahoitoon ja minut pidettiin hyvin informoituna. On tärkeää, että hoitajat ymmärsivät läheisen huolen, rauhoittivat ja kertoivat, että asiat ovat järjestyksessä.”

Lukipiiri

Toinen tärkeä asia työn vastapainona on lukeminen. Merja Ylä-Anttilan mielestä kirjat eivät ole katoamassa ja kirjahyllyt kuuluvat kotiin. Hänellä on ollut ystäväporukan kanssa viidentoista vuoden ajan lukupiiri. Siinä ajassa on ehditty tutustua kunnolla ja yhteisiä retkiä on tehty niin, että puolisotkin ovat päässeet mukaan.

”Jos jokin kirja ei ole innostanut ketään, silloin puhumme hyvin vähän kirjasta ja paljon kaikesta muusta. Lukupiirissä, hyvässä ja luotetussa seurassa, voi käydä läpi vaikka epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Kaikki tietävät, minkälaista elämää kullakin on takana. Se on hyvä turvasatama asioista puhumiselle.”

Naisporukka kokoontui pitkään kerran kuussa jonkun kotona, mutta nyt he ovat alkaneet tavata kirjastoissa. Muun muassa Helsingin keskustakirjasto Oodi on testattu.

Vuosi Yleisradion toimitusjohtajana on kulunut vauhdikkaasti. Merja Ylä-Anttila on tutustunut eri yksikköihin ja eri alojen ammattilaisiin, kiertänyt aluetoimituksia ja seurannut muun muassa Radion sinfoniaorkesterin kapellimestarin valintaa.

”Olen nauttinut tästä työstä enemmän kuin osasin etukäteen arvellakaan. Tämä tehtävä sytyttää minua.”

Ylellä on oma tehtävänsä suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin vahvistajana. Kellarissa on kilometreittäin arkistoja. Siellä ovat kansakunnan muisti, äänet ja kuvat.

Merja Ylä-Anttila näkee, että media voisi vaikuttaa nykyistä voimakkaamminkin yleiseen keskusteluilmapiiriin.

”Median missiona pitäisi olla, että ymmärrämme paremmin tätä aikaa, isosti muuttuvaa maailmaa ja toisiamme.”

Nykyinen keskustelukulttuuri voi olla raskasta, omiin poteroihin hakeutumista ja sieltä huutelua. Media voisi parhaimmillaan auttaa oppimaan rakentavaa keskustelua.

”En tarkoita sitä, etteikö yhteiskunnallisessa keskustelussa voisi olla eri mieltä. Mutta meidän pitäisi käyttäytyä hyvin ja ymmärtää toisiamme. Vaikka olisimme eri mieltä, meidän pitäisi ymmärtää toisen kantaa ja sitä, että hänellä on oikeus sanoa se.” ●

Haastattelu on julkaistu Eevassa 11/2019. Nettiversiota on muokattu.

Kommentoi +