Kun Suvi Valkonen, 39, pääsi synnytyssairaalasta viime toukokuussa, kaikki tuntui epätodelliselta. Kainalossa tuhisi suloinen nyytti, kolme päivää vanha tytär. Oliko hänestä vihdoin tullut äiti?

Paritalokodin ulko-oven takana odotti tyhjä asunto. Olo oli synnytyksen jälkeen hutera, pyörrytti. Suvi laittoi viestin naapurilleen.

– Kysyin, voisiko hän tarvittaessa auttaa, Suvi kertoo.

Seinän takana naapuri Niisku Haapala hoiti omaa vauvaansa, joka oli syntynyt muutama kuukausi aiemmin. Niiskukin on lapsensa totaaliyksinhuoltaja.

Niisku itse oli ollut vastasyntyneen kanssa jumissa ensiviikot. Pakkasilla ei voinut mennä edes koiralenkille.

– Onneksi ystävät, naapurit ja työkaverit tulivat hätiin ja käyttivät koiria ulkona, Niisku kertoo.

Suvi ja Niisku ovat molemmat itsellisiä äitejä. He ovat käyneet hedelmöityshoidoissa ja saaneet lapsensa yksin.

"Sitten kun minulla on mies, hankin ajokortin ja ostan asunnon, jossa on piha koirille", Niisku mietti muutama vuosi sitten. Hän osti yksiön kantakaupungista.

Vuodet kuluivat, mutta sopivaa miestä ei kuulunut. Niisku tajusi, ettei tarvinnut miestä unelmiensa toteuttamiseen. Hän hankki ajokortin ja nykyisen paritalokodin.

Enää puuttui lapsi. Niisku oli aina halunnut äidiksi.

– Ajattelin, että miehen voi löytää milloin vain, mutta en voi enää lykätä lapsen saamista. Olin nelikymppinen ja pohtinut asiaa jo useamman vuoden.

Myös Suvi oli aina halunnut lapsia. Kun hän oli 35-vuotias, pitkä parisuhde päättyi.

Lue myös: 5 myyttiä hedelmöityshoidoista

Niisku ja Suvi pohtivat ratkaisuaan toden teolla. Entä jos syntyykin erityislapsi tai kaksoset? Riittävätkö rahat, jos hoitoja kertyy useita? Eniten pelotti se, jos ei tärppääkään.

Niisku ja Suvi kävivät hedelmöityshoidoissa samalla klinikalla ja samalla lääkärillä toisistaan tietämättä. Talousihmisenä Suvi laati vauvaprojektille budjetin. Niisku oli laittanut rahaa sivuun hoitoja varten. Hedelmöityshoidot tehtiin luovutetuilla siittiöillä.

– Tein töitä kotona, kun lääkäri soitti, että nyt olisi kaksi lahjoittajaa. Kumpi otetaan? Toinen oli vähän pidempi kuin toinen. Puhelu oli absurdi, Niisku kertoo.

Lahjoittajasta selviää pituus, hiusten ja silmien väri.

– On hassua, että lahjoittajaa voi toivoa täysin yhdentekevien ominaisuuksien perusteella, Suvi sanoo.

Niisku tuli raskaaksi ensimmäisellä yrityksellä. Se oli yllätys hänen ikänsä takia. Suvilla oli hankalampaa.

– Lääkäri sanoi alkututkimuksen jälkeen, ettei hoitoja kannata lykätä. Munarakkuloita oli vähän. Neljän hoitokerran jälkeen lapsi sai alkunsa.

– Pettymykset olivat todella raskaita. En kertonut hoidoista juuri kellekään. Oli yksinäinen olo, Suvi kertoo.

Raskaus oli molemmille voimaannuttavaa aikaa.

– Oli käsittämättömän varma ja hyvä olo kaikesta. Äidin ylpeys kasvoi vatsan mukana, Niisku sanoo.

Kun Niiskun laskettu aika läheni, hänen seinänaapurinsa asunto tuli myyntiin. Raskaana oleva Suvi bongasi Niiskun jakaman myynti-ilmoituksen Facebookissa. He olivat tuttuja työkuvioista.

– Asunto oli juuri sopiva. Bonuksena naapurissa asuisi samassa tilanteessa oleva ihminen, Suvi intoili.

– Mietin, että olisi rikkaus lapsille, jos seinän takaa ja samasta päiväkodissa löytyisi vertainen, Niisku sanoo.

Äidit ovat jo hoitaneet toistensa lapsia muutaman kerran. Tärkeintä heille on tieto siitä, että seinän takana on joku, joka tulee hätiin tarvittaessa. Kun äidit palaavat töihin, avun tarve on aivan toisenlainen.

– Eli kun todellisuus iskee, Niisku ja Suvi nauravat.

Äidit voivat vuorotellen viedä ja hakea lapsia, jos nämä saavat saman hoitopaikan. Lapset voivat mennä naapuriin leikkimään ilman ulkovaatteiden pukemista. Taka­pihalle voidaan hankkia yhteiset lelut. Kätevää!

Kun Suvi sai tietää olevansa raskaana, hän oli onnensa kukkuloilla. Silti hän stressasi ihmisten suhtautumista.

– Pomo sanoi, että tämä on parasta, mitä minulle on tapahtunut. En voisi enää viedä töitä kotiin! Ystävät ja naapurit kannustivat, lahjoittivat vauvakamojaan ja lupasivat hoitaa lasta, jotta pääsen leffaan, Suvi sanoo.

Myös Niisku yllättyi, kuinka moni otti vauvan syntymän jälkeen yhteyttä, tarjosi apua ja lahjoitti tavaroita.

– Yksi ystävä tuli jopa yllättäen Oulusta asti auttamaan minua lomansa ajaksi, Niisku muistelee.

Lue lisää: Yksinhuoltajuus kunniaan!

Neuvolasta voi saada kotipalvelua. Niiskusta avun vastaanottaminen tuntui aluksi väärältä. Vauvahan on helppo, ja kaikki on mennyt hyvin. Kotipalvelu on käynyt muutaman kerran. Niisku on trimmannut koiraa ja siivonnut. Myös Suville on myönnetty apua. Hän aikoo mennä kuntosalille ja uimaan.

Aiemmin Suvia ja Niiskua stressasi, kun ei ollut miestä eikä lasta. Nyt voi keskittyä nauttimaan äitiydestä.

– Olen ylpeä itsestäni. Perhe on valmis, vaikkei se olekaan sellainen, josta aluksi haaveilin, Suvi sanoo.

– On se silti vähän surullista, etten päässyt perustamaan perhettä miehen kanssa, hän myöntää.

Hän katseli synnytyskurssilla toisiinsa painautuneita pariskuntia.

– Mietin, että olisipa kiva, jos olisi puoliso, jonka kanssa voisi jakaa tämän kokemuksen ja joka hieroisi iltaisin. Asia voi silti olla vaikeampi heille, jotka ovat jääneet yksin raskausaikana, Suvi sanoo.

Toisaalta äidit miettivät, että elämä lapsen kanssa voi olla osin jopa helpompaa yksin.

– Ei ole odotuksia illalla töistä tulevalle puolisolle eikä riitoja lasten asioista ex-kumppanin kanssa. Kokonaisvastuu on itsellä, Niisku sanoo.

Itselliset äidit joutuvat miettimään pärjäämistään alusta asti. He voivat olla muita valmiimpia vanhemmiksi, kun lapsi syntyy, naiset pohtivat.

Vieläkö Niiskun ja Suvin toiveissa on löytää rinnalle puoliso?

– Haaveita on, mutta enää ei ole kiire. On plussaa, jos miehellä on omia lapsia, Niisku sanoo.

Suvista asiat ovat nyt niin hyvin, ettei pakettiin tällä hetkellä kaivata kolmatta ihmistä.

Löytyi rinnalle kumppani tai ei, äideille on tärkeää, että heidän lapsensa näkevät erilaisia perheitä ja parisuhteita. Molemmille lapsille kerrotaan avoimesti, kuinka he ovat saaneet alkunsa.

Äidit murehtivat tällä hetkellä yhtä asiaa. Alueella on vain yksi päiväkoti. Mahtuvatko lapset sinne? Jos lähipäiväkotiin ei pääse, hoitopäivistä uhkaa tulla pitkiä.

Entä toinen lapsi, onko sellaista suunnitteilla?

Niisku ehti jo antaa pienimmät vauvanvaatteet pois. Viime aikoina hän on herännyt pohtimaan, pitäisikö sittenkin vielä. Suvi miettii, ryhtyisivätkö he tukiperheeksi.

Molemmat haluavat tarjota lapselleen hyvän ja tasapainoisen lapsuuden. Heillä on vahva luottamus tulevaan. Hyvin pärjätään. Kaikesta varmasti selviää.

– Muut lapset alkavat jossakin vaiheessa väistämättä kysellä, missä isä on. Teini saattaa kyseenalaistaa äidin ratkaisun. Lapsen voisi silti olla vaikeampi hyväksyä kuvio, jossa isä on tiedossa mutta hylännyt, Niisku pohtii.

Lapset saavat 18-vuotiaana tietää lahjoittajan henki­löllisyyden, jos he haluavat. Niisku puhuu pojalleen tuntemattomasta lahjoittajasta jo nyt. Lahjoittajaa muistetaan säännöllisesti.

– Juhlimme isänpäivänä meitä kahta ja sitä, että tuolla jossain on ihminen, joka on antanut meille toisemme.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 15-16/2019.