Kauneus ja Terveys

"Voiko aikuisia lapsia vielä kasvattaa?"

"Voiko aikuisia lapsia vielä kasvattaa?"
Lukija on pettynyt tyttäriinsä, joista ei tullut sellaisia kuin hän olisi äitinä toivonut. Voiko asialle tehdä vielä jotain? Psykologi Ilona Rauhala vastaa.
Teksti |
Kuvat |
Julkaistu: 5.12.2019

"Olen kolmen aikuisen tyttären äiti. Riitelemme lasten kanssa tulisesti maahan­muutosta ja verotuksesta. Kasvatin heidät kunnioittamaan kaikkien ihmisarvoa, mutta koen epäonnistuneeni.

Mielestäni heiltä puuttuu sydämen sivistystä ja monimutkaisten asioiden ymmärrystä. Me vanhemmat olemme korkeasti koulutettuja, mutta tyttäreni halusivat päästä helpommalla.

Heistä ei tullut sellaisia kuin olisin halunnut, eivätkä heidän kumppaninsakaan vastaa ihannevävyn mallia. Annanko olla ja totean, että parempaan en äitinä pystynyt?"

Ilona Rauhala vastaa:

Suoraa ja yllättävän rehellistä puhetta. Toisaalta toivon, ettet ole ihan näin rehellinen lapsillesi. Jos nimittäin olet, en ihmettele, että ajaudutte riitelemään.

On selvää, että me vanhemmat haluamme olla ylpeitä lapsistamme. Voi nolottaa, jos he eivät ole sellaisia, mitä oma viiteryhmämme arvostaa.

Jäin pohtimaan, kumpi on sinulle tärkeämpää: se, että lapsesi täyttävät odotuksesi, vai se, että sinulla ylipäänsä on heihin suhde?

Mietin myös, mihin olet eniten pettynyt. Lapsiisi vai siihen, ettei sinusta tullutkaan täydellistä äitiä?

Mielestäni suurinta sydämen sivistystä ovat rakkaus ja hyväksyvä läsnäolo silloinkin, kun toisella on erilaiset arvot kuin itsellä.

Silloin kun ollaan hyvin eri mieltä asioista, voi olla hyvä idea rauhoittaa keskustelut turvallisiin aiheisiin.

Voitte sopia yhdessä, ettette puhu politiikasta, uskonnosta ja rahasta. Nämä kysymykset herättävät tunteita ja ovat lopulta aika henkilökohtaisia.

Minulla oli muutama vuosi sitten paljon kiivaita keskusteluita oman teinini kanssa juuri mainitsemistasi teemoista. Hänellä oli voimakas maailmankuvan muokkaamisen vaihe ja hän oli kaikenlaista mieltä asioista.

Sovimme, että niin kauan kuin hän asuu kodissani, hän ei saa arvostella valintojani, vaikka olisi eri mieltä. Sovimme myös, että kun hän on täysi-ikäinen ja muuttaa omilleen, hän saa tehdä arvovalintansa itse. Minäkään en sitten arvostele häntä. Tämän päätöksen jälkeen meillä on ollut kotona enimmäkseen rauhallista.

Monet tuntevat vanhempiensa pettymyksen nahoissaan. Tuntuu ylimieliseltä ja loukkaavalta, jos vanhemmille ovat tärkeämpiä lapsen suoritukset kuin tämä itse.

Kukaan ei halua olla vanhempiensa unelmien jatke. Jos vanhempi ilmaisee selvästi, että lasten tulisi toteuttaa hänen omia, täyttymättömiä unelmiaan, se voi jopa provosoida aikuisiakin lapsia valitsemaan jotain aivan päinvastaista. Vain sen takia, että vanhemmat tajuaisivat päästää irti.

Kun siis kysyt, kannattaako sinun antaa olla, vastaus on yksinkertainen: kannattaa.

Oikeastaan kaikki vanhemmat pettyvät tavalla tai toisella siihen, ettei heistä tullutkaan täydellisiä vanhempia, eikä lapsistakaan siksi tullut täydellisiä. Hyväksy tosiasia, että olet ihan tavallinen ihminen ja yhtä raadollisesti ajatteleva kuin suurin osa muistakin vanhemmista.

Kannustan sinua katsomaan ihania aikuisia tyttäriäsi rakkaudellisten linssien läpi. Näe heidät tuorein silmin ja löydä itsestäsi halu muodostaa heihin uudenlainen suhde. He eivät ole enää lapsiasi. He olivat sinulla vain hetken lainassa.

Onko sinulla ongelmia? Psykologi Ilona Rauhala vastaa kysymykseesi. Lähetä viesti: kt@a-lehdet.fi. Kirjoita otsikoksi ”Rauhala”. Käsittelemme sähköpostia luottamuksellisesti.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehden numerossa 14/2019.

Kommentoi +