Ruokapöytäni ääressä istuvat yleensä mieheni Jyrki Sukula, tyttäremme Alma, 12, ja Helmi, 10, sekä satunnaisesti kyläilevä Jyrkin vanhin tytär Anna-Daalia, 28. Koska olemme asuneet Pohjois-Italian Piemontessa, Serralunga d’Albassa jo kolmentoista vuoden ajan, ruokavierainamme on ollut myös lukuisia ystäviä ja sukulaisia.

Viinitilallamme käy vuosittain parituhatta vierasta. Onneksi keittiömme ruokapöydän ympärille mahtuu kaksikymmentä henkeä kerralla. Koska Piemonten viinit ovat hyvin gastronomisia, tastingissa laitan niiden rinnalle aina jotain pientä syötävää.

Innostuin viineistä, kun muutin Kanadaan opiskelemaan matkailu- ja hotellialan markkinointia. Perustimme kavereiden kanssa kokkauskerhon. Jokainen toi tapaamisiin viiniä, ja minä maistatin ystävilläni aina eurooppalaisia.

Viinimakuni suosii happojen kautta tulevaa hyvää rakennetta, leveitä tanniineja ja syvyyttä. Lippulaivaviinimme Sukula Barolo Meriame on harteikas juhlaviini, joka tuntuu suussa isolta. Se kestää lasissa pitkään ja antaa vivahteikkaita aistinautintoja.

Aloin työskennellä ravintola-alalla, kun muutin Torontosta takaisin Suomeen. Päädyin mukaan luomaan S-ryhmän konseptiravintoloita, kuten Amarillo- ja Memphis-ketjuja. Vuonna 2000 perustimme Jyrkin kanssa Ravintola Vian ja Kaikilla mausteilla -cateringyhtiön. Italialaisten viinien valikoima oli tuolloin melko suppea, joten aloitimme niiden maahantuonnin.

Kouluttauduin ensin nykyisessä Aalto-yliopistossa, jossa suoritin tuotantotalouden MBA-tutkinnon. Italiassa sitä seurasi maanviljelystutkinto kolmen vuoden oppisopimuksella. Kun lapset tulivat kouluikään, opiskelin gastronomisessa yliopistossa vuoden verran Italian viinikulttuuria. Se täydensi aiempaa, oman alueen viinitietämystäni. Italialainen viinikulttuuri on niin monimuotoista, että harva voi julistaa olevansa sen todellinen asiantuntija.

Katastrofaalisin tilanne viinitilallamme oli, kun hirvittävä rankkasade vyörytti koko rinteen maa-aineksen sisälle taloomme. Lapioimme mutaa pois lattioilta varmasti sata tuntia. Rypäleet selvisivät onneksi pienin vaurioin.

Merkittävä viinimuisto liittyy hetkeen, kun Jyrkin kanssa avasimme ensimmäisen, etikettiä myöten valmiin pullon oman tilan viiniä. Jännityksen vallitessa siemailimme sitä. Katsoimme toisiamme ja totesimme, että hyvä tuli.

Ruuan ja juoman yhdistäminen on minulle se juttu. Siinä ei ole mitään ehdottomia sääntöjä. Tärkeintä on, että jokainen pyrkii syömään ja juomaan mahdollisimman laadukasta ja sellaista, josta itse pitää. Viinintuottajamaissa suhtaudutaan mutkattomammin viinin ja ruuan yhdistämiseen kuin pohjoismaissa. Mutta Suomessa sommelierien tietämys onkin aivan huipputasoa.

Ruuanlaittajana olen nykyään aika soveltava. Aterian tehdään siitä, mitä kotona sattuu olemaan. Tori on markettini ja käytän pääasiassa paikallisia kauden raaka-aineita. Oma hyötypuutarhamme on lähinnä vitsi. Tosin viljelyslaatikoista saimme tänä vuonna ihanat Siikli-perunat Alman syntymäpäiville.

Olen ollut kasvissyöjä 6–7-vuotiaasta asti, sillä en ole koskaan pitänyt lihan rakenteesta tai sen jauhamisesta. Pidän rapeasta ja rouskuvasta suutuntumasta sekä sitrushedelmien raikkaasta hapokkuudesta.

En ole ikinä maistanut kasviproteiinivalmisteita, vaikka kasvissyöjä olenkin. En osaa tehdä niistä mitään, koska vastaavia tuotteita ei ole saatavilla Italiassa. Sen sijaan rakastan kaikkia mahdollisia papuja, linssejä ja kikherneitä.

Juuri nyt intoilen siitä, kuinka suuren vaikutuksen Piemonte tekee kokeneisiinkin matkailijoihin. Syys-lokakuu on vilkkainta turistisesonkia. Maisema on kuin meri – joka päivä erilainen ja aina huikean kaunis. En kyllästy siihen koskaan.

Piemonten ruoka-aarre on arvostettu valkoinen tryffeli. Päätähuimaava kilohinnan takia se on enemmänkin mauste kuin raaka-aine. Parhaimmillaan se on ohuiksi lastuiksi höylättynä parmesaanirisoton päällä. Juuston umami sopii täydellisesti tryffelin aromiin, ja se saa koko ruuan maistumaan erityisen hyvältä.

Italialaisille maistatan Suomesta Jyrkin valmistamia kaloja, kuten lohta, siikaa, ahvenia ja muikkuja. Italialaiset rakastavat niitä sekä suomalaisia juustoja ja kylmäsavuporoa. Tyttöjen ja heidän kavereidensa suosikki on tietysti isän Jymy-jäätelö. Jyrki rahtaa herkkuja kotiin työmatkoiltaan valtavassa kylmälaatikossa.

Kaapissani on aina tomaatteja ja sitruunaa sekä erilaisia sipuleita ja öljyjä. Koska syön paljon salaatteja, oliiviöljyn laatu korostuu. Suosikkejani ovat Ligurian sitruksisen kepeät ja Umbrian alueen vastaleikatulta ruoholta maistuvat, kurkunpäätä kivasti kutittavat öljyt.

Pikaruokabravuurini on pasta alla ligure, jossa on trofie-pastaa, perunaa, vihreitä papuja ja pestokastiketta.

Saavutuksistani eniten iloitsen lapsista. Kun tytöt sanovat rakastavansa minua, se on arvokasta. Viineistä saamamme palkinnot ja plakaatit eivät merkitse minulle mitään. Enemmän iloitsen siitä, että saimme toteuttaa unelmamme omasta viinitilasta.

Ruokaguruni on tietenkin mieheni Jyrki. Hän on opettanut kaiken, minkä tiedän. Kokkaamme mielellään yhdessä.

Rakastan italialaista torikulttuuria. Kyselen myyjiltä ruuanvalmistusvinkkejä. Se on paras keino oppia vaikkapa, mitä tietystä artisokkalajikkeesta kannattaa valmistaa ja miten. Kesällä tarjolla voi olla viittätoista tomaattilajiketta, mutta avokadoja ja mangoja torilta on turha etsiä.

Ravintoloista lähtemättömän vaikutuksen on tehnyt Alban kaupungissa sijaitseva kolmen Michelin-tähden ravintola Piazza Duomo. Keittiömestari Enrico Crippan kokkaukset ovat taivaallisia. Vakiotilaukseni on nimeltään Insalata 21, 31, 41, 51. Päivästä riippuen salaatti sisältää noin paljon eri elementtejä. Se tarjotaan kastikeshotin kera. Haaveilen omasta sitruunatarhasta, mutta asuinseutumme ilmasto ei ole sille paras mahdollinen. Olisi ihanaa kasvattaa erilaisia lajikkeita Sisiliassa.”

Tuoreet viikunat ja burratajuusto

italialainen valkoviini Matteo Correggia Roero Arneis 2017

Munakoisot sitruunakuskusilla ja korianteri-jogurttikastike

italialainen punaviini La Spinetta Langhe Nebbiolo 2016 tai Ettore Germano Barolo Serralunga d’Alba 2013

Piemonten hasselpähkinäkakku ja sabayonkastike

italialainen jälkiruokaviini Braida Brachetto d’Acqui 2018

4 annosta

1 punainen chili

5–6 kypsää tummaa viikunaa

1 dl versoja

2 palloa (à 125 g) tuoretta burratajuustoa tai puhvelinmaitomozzarellaa

3 rkl korkealaatuista oliiviöljyä

(sormisuolaa)

4 annosta

2 munakoisoa

½ punaista chilipalkoa

1 rkl oliiviöljyä

½ sitruunan raastettu kuori ja mehu

½ tl kanelia

1 tl suolaa

½ tl mustapippuria

Sitruunakuskus:

2½ dl kuskussuurimoita

1–2 rkl oliiviöljyä

1–2 tl sitruunan kuoriraastetta

1 (noin ½ dl) sitruunan mehu

½ tl kurkumaa

1 tl suolaa

½ tl mustapippuria

2½ dl vettä

4 annosta

¾ dl kreikkalaista jogurttia

1 tl sitruunamehua

1 valkosipulinkynsi

1 tl inkivääriä raastettuna

noin 1 dl korianteria kevyesti silputtuna

6–8 palaa

4 kananmunaa

2½ dl sokeria

ripaus suolaa

1 dl hienoa hasselpähkinäjauhoa

2 dl hasselpähkinöitä karkeana rouheena

Karamellisoidut pähkinät:

1 dl kokonaisia hasselpähkinöitä

1 dl fariinisokeria

6 annosta

1 dl moscatoviiniä (esimerkiksi La Caliera Moscato d’Asti)

3 kananmunan keltuaista

½ dl sokeria

1 rkl sitruunamehua

Valmista vesihaude. Ota esille kattila ja kuumuutta kestävä kulho, joka asettuu kattilaan tiiviisti siten, että kulhon pohja ei kosketa kattilan pohjaa.

Mittaa kattilaan sen verran vettä, että vesi ei kosketa kulhon pohjaa. Kuumenna vesi höyryäväksi. Mittaa kaikki kastikkeen aineet kulhoon ja nosta vesihauteeseen. Kuumenna koko ajan vatkaten, kunnes kastike sakenee.

Tarjoa kastike heti hasselpähkinäkakun kera. ●

Juttu on julkaistu Eevassa 10/2019. Nettiversiota on muokattu.

Ennen ku