Vahva halu saada lapsi, ei kumppania – uskallanko yksin äidiksi?
Ihmissuhteet
Vahva halu saada lapsi, ei kumppania – uskallanko yksin äidiksi?
Yhä useampi tulee äidiksi yksin. Itsellistä äitiyttä harkitseva on ison päätöksen edessä. Pärjääkö lapsen kanssa ilman toista vanhempaa? Mitä jos sairastuu? Lue, mitä asiantuntijat sanovat!
Teksti

Kuvat

Julkaistu 6.5.2020
Kauneus ja Terveys

Yhä useampi tulee äidiksi yksin. Uusi hedelmöityslaki astui voimaan vuonna 2007. Se salli hedelmöityshoidot myös naispareille ja yksin eläville naisille.

– On arvioitu, että 1 500 naista on saanut lapsen hedelmöityshoidoilla ilman kumppania, kertoo Eija Sevón. Hän tutkii perhemalleja Jyväskylän yliopistossa ja kerää tutkimusaineistoa itsellisistä äideistä.

Tyypillinen itsellinen äiti on nelikymppinen, koulutettu ja hyvin toimeentuleva kaupunkilaisnainen.

– Siinä iässä alkaa olla viime hetket saada biologinen lapsi. Naisilla on vahva halu tulla äidiksi, Sevón sanoo.

Monesti kyse on kompromissista. Nainen on saattanut haaveilla ydinperheestä, mutta parisuhteet eivät ole johtaneet vanhemmuuteen syystä tai toisesta.

Jaksaako yksin? Pärjääkö?

Lapsen saaminen on valtavan iso asia etenkin, jos siihen ryhtyy yksin. Jaksaako vauva-arkea ilman puolisoa? Riittävätkö rahat? Kuka hoitaa lasta, jos itse ei pysty?

Itsellisten äitien on pakko pohtia näitä asioita, koska hedelmöityshoitoihin kuuluu psykologinen neuvonta.

– Ei riitä, että lapsi antaa merkityksen omalle elämälle. Äidin on kyettävä antamaan lapselle turvallinen elämä. Lapsen luottamus äitiin synnyttää myös luottamuksen elämään, perhe- ja parisuhdetyön asiantuntija, psykoterapeutti Minna Tuominen­ kertoo.

Hän on mukana seurakuntien LapsiArkki-toiminnassa yksinhuoltajille ja työskentelee myös lapsettomuusklinikalla.

Tuominen kysyy aina äideiltä tukiverkoista. Onko läheisiä, jotka voivat auttaa? Niitä on oltava.

– Jos läheiset eivät voi auttaa, tukiverkot on luotava itse. On hyödynnettävä perhekummit, varamummit ja isäkaverit. Verkostot ovat yleensä kunnossa. Osa äideistä jopa muuttaa vanhempiensa lähelle, Tuominen kertoo.

Myös rahalla on väliä. Julkisista sairaanhoitopiireistä vain HUS ja TAYS tarjoavat hoitoja luovutetuilla suku­soluilla. Yksityisillä klinikoilla hoidot ovat kalliita.

– Yksityisellä puolella yksi hoitokerta voi maksaa tuhansia euroja. Hoitoja saatetaan tarvita useita. Perheen on myös pärjättävä yhden vanhemman tuloilla. Superihminen ei silti tarvitse olla.

– Suosittelen äidiksi tuloa ihan tavallisille, normaali­tuloisille naisille, Tuominen sanoo.

Perhemuodot uudistuvat

Itsellinen äiti joutuu pohtimaan moraalisiakin kysymyksiä. Onko ratkaisu oikea? Miten isättömyys vaikuttaa?

– Lasten hankintaan liittyy paljon kulttuurista stigmaa. Oikeaksi määritelty lastentekovaihe on kapea. Ei saa olla liian nuori eikä vanha, on oltava vakityö, talo ja parisuhde. Jos nämä ovat kunnossa, kukaan ei kysele, Sevón sanoo.

Hän on huomannut, että mitä enemmän perhe poikkeaa naisen ja miehen muodostamasta ydinperheestä, sitä enemmän lapsen hankkimista joutuu miettimään.

– Kulttuurissamme pönkitetään ydinperheen paremmuutta, vaikka näissä perheissä tapahtuu myös kamalia asioita. Asenteet kuitenkin muuttuvat. Jokainen erilaisen valinnan tehnyt vie asiaa eteenpäin.

Ei tarvitse pärjätä yksin

Valtaosa itsellisistä äideistä sanoo, että selviytyy hyvin.

– Monella on vahva lähiyhteisö, joka jakaa hoitovastuuta. Koko kylä kasvattaa. Lapselle voi sanoa, että sinulla ei ole isää, mutta sinulla on ukki, Sevón sanoo.

Entä jos kaikki ei menekään hyvin?

– Jo lapsen kannalta on tärkeää, että äiti hakee apua ajoissa. Osalla on vahva yksin pärjäämisen pakko. Ajatellaan, että kun lapsi on hankittu yksin, on myös pärjättävä yksin, Tuominen sanoo.

Hän muistuttaa, että kaikki ihmiset tarvitsevat muita ihmisiä.

Lapselle on eduksi, että elämässä on muitakin aikuisia, joihin hän voi kiintyä. Heillä, joiden tukiverkko ei olekaan auttanut hädässä, on haastavaa. Tästä johtuva yksinäisyys ja masennus voivat olla vaikeita kestää.

Tuomisen mukaan uhma- ja murrosikä koettelevat kaikkia vanhempia. Yhden vanhemman perheet saattavat tarvita vertaisten tai ammattilaisen tukea. Nuoret pohtivat perhetaustasta riippumatta, mihin kuuluvat.

– Jos kotona saa kapinoida ja äiti kestää oman turhautumisensa, se vahvistaa nuorta, Tuominen sanoo.

Uskallanko hankkia lapsen yksin?

1. Pohdi syitä. Onko sinulla palava halu vanhemmaksi vai haluatko lapsen, koska niin kuuluu tehdä, tai koska vanhempasi haluavat lapsenlapsia? Halun täytyy lähteä sinusta itsestäsi.

2. Käy läpi tilannettasi. Kykenetkö tarjoamaan lapselle rakkautta, hoivaa ja turvaa? Riittävätkö tulosi kahden ihmisen menoihin? Millaisia turvaverkkoja sinulla on? Kuka voi hoitaa lastasi, jos sairastut, olet työmatkalla tai tarvitset omaa aikaa? Jos läheisesi eivät asu lähellä, osaatko pyytää ja vastaanottaa apua?

3. Varmista voimavarasi. Onko elämäntilanteesi kuormittava? Pystytkö tekemään tilaa lapselle? Ei tarvitse olla yli-ihminen. Joustavasti suhtautuvat pärjäävät paremmin, kun elämä yllättää.

4. Mieti suhtautumistasi. Miten kertoisit lapsen tekotavasta? Pystytkö olemaan siitä avoin lapsellesi ja muille? On tärkeää, ettei äiti häpeä lapsensa taustaa. Lapselle kannattaa puhua siitä alusta asti. Kun muut tietävät tilanteesi, he myös ymmärtävät tarjota apua.

Oletko itsellinen äiti? Osallistu tutkimukseen. Ota yhteyttä tutkija Eija Sevóniin, eija.sevon@jyu.fi.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 15-16/2019.

Kommentoi +