Yhä useampi tulee äidiksi yksin. Uusi hedelmöityslaki astui voimaan vuonna 2007. Se salli hedelmöityshoidot myös naispareille ja yksin eläville naisille.

– On arvioitu, että 1 500 naista on saanut lapsen hedelmöityshoidoilla ilman kumppania, kertoo Eija Sevón. Hän tutkii perhemalleja Jyväskylän yliopistossa ja kerää tutkimusaineistoa itsellisistä äideistä.

Tyypillinen itsellinen äiti on nelikymppinen, koulutettu ja hyvin toimeentuleva kaupunkilaisnainen.

– Siinä iässä alkaa olla viime hetket saada biologinen lapsi. Naisilla on vahva halu tulla äidiksi, Sevón sanoo.

Monesti kyse on kompromissista. Nainen on saattanut haaveilla ydinperheestä, mutta parisuhteet eivät ole johtaneet vanhemmuuteen syystä tai toisesta.

Lue myös: Ystävät jakavat talon ja lapsiarjen: "Miehen voi löytää milloin vain, lapsen saamista en voinut enää lykätä"

Lapsen saaminen on valtavan iso asia etenkin, jos siihen ryhtyy yksin. Jaksaako vauva-arkea ilman puolisoa? Riittävätkö rahat? Kuka hoitaa lasta, jos itse ei pysty?

Itsellisten äitien on pakko pohtia näitä asioita, koska hedelmöityshoitoihin kuuluu psykologinen neuvonta.

– Ei riitä, että lapsi antaa merkityksen omalle elämälle. Äidin on kyettävä antamaan lapselle turvallinen elämä. Lapsen luottamus äitiin synnyttää myös luottamuksen elämään, perhe- ja parisuhdetyön asiantuntija, psykoterapeutti Minna Tuominen­ kertoo.

Hän on mukana seurakuntien LapsiArkki-toiminnassa yksinhuoltajille ja työskentelee myös lapsettomuusklinikalla.

Tuominen kysyy aina äideiltä tukiverkoista. Onko läheisiä, jotka voivat auttaa? Niitä on oltava.

– Jos läheiset eivät voi auttaa, tukiverkot on luotava itse. On hyödynnettävä perhekummit, varamummit ja isäkaverit. Verkostot ovat yleensä kunnossa. Osa äideistä jopa muuttaa vanhempiensa lähelle, Tuominen kertoo.

Myös rahalla on väliä. Julkisista sairaanhoitopiireistä vain HUS ja TAYS tarjoavat hoitoja luovutetuilla suku­soluilla. Yksityisillä klinikoilla hoidot ovat kalliita.

– Yksityisellä puolella yksi hoitokerta voi maksaa tuhansia euroja. Hoitoja saatetaan tarvita useita. Perheen on myös pärjättävä yhden vanhemman tuloilla. Superihminen ei silti tarvitse olla.

– Suosittelen äidiksi tuloa ihan tavallisille, normaali­tuloisille naisille, Tuominen sanoo.

Lue myös: "Elin ruuhkavuosia enkä tunnistanut olevani yksinäinen"

Itsellinen äiti joutuu pohtimaan moraalisiakin kysymyksiä. Onko ratkaisu oikea? Miten isättömyys vaikuttaa?

– Lasten hankintaan liittyy paljon kulttuurista stigmaa. Oikeaksi määritelty lastentekovaihe on kapea. Ei saa olla liian nuori eikä vanha, on oltava vakityö, talo ja parisuhde. Jos nämä ovat kunnossa, kukaan ei kysele, Sevón sanoo.

Hän on huomannut, että mitä enemmän perhe poikkeaa naisen ja miehen muodostamasta ydinperheestä, sitä enemmän lapsen hankkimista joutuu miettimään.

– Kulttuurissamme pönkitetään ydinperheen paremmuutta, vaikka näissä perheissä tapahtuu myös kamalia asioita. Asenteet kuitenkin muuttuvat. Jokainen erilaisen valinnan tehnyt vie asiaa eteenpäin.

Valtaosa itsellisistä äideistä sanoo, että selviytyy hyvin.

– Monella on vahva lähiyhteisö, joka jakaa hoitovastuuta. Koko kylä kasvattaa. Lapselle voi sanoa, että sinulla ei ole isää, mutta sinulla on ukki, Sevón sanoo.

Entä jos kaikki ei menekään hyvin?

– Jo lapsen kannalta on tärkeää, että äiti hakee apua ajoissa. Osalla on vahva yksin pärjäämisen pakko. Ajatellaan, että kun lapsi on hankittu yksin, on myös pärjättävä yksin, Tuominen sanoo.

Hän muistuttaa, että kaikki ihmiset tarvitsevat muita ihmisiä.

Lapselle on eduksi, että elämässä on muitakin aikuisia, joihin hän voi kiintyä. Heillä, joiden tukiverkko ei olekaan auttanut hädässä, on haastavaa. Tästä johtuva yksinäisyys ja masennus voivat olla vaikeita kestää.

Tuomisen mukaan uhma- ja murrosikä koettelevat kaikkia vanhempia. Yhden vanhemman perheet saattavat tarvita vertaisten tai ammattilaisen tukea. Nuoret pohtivat perhetaustasta riippumatta, mihin kuuluvat.

– Jos kotona saa kapinoida ja äiti kestää oman turhautumisensa, se vahvistaa nuorta, Tuominen sanoo.

Oletko itsellinen äiti? Osallistu tutkimukseen. Ota yhteyttä tutkija Eija Sevóniin, eija.sevon@jyu.fi.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 15-16/2019.