Yksikään miehistä ei kätellyt, kun he tapasivat Karoliina Kauhasen. Kauhanen työskenteli markkinointi- ja viestintäalalla ja oli Aasiassa neuvottelemassa yhteistyöstä ison mediatalon edustajien kanssa.

Mukana oli kolme muutakin firman edustajaa, mutta neuvottelupöydässä puhuttiin aiheesta, josta vain Kauhanen tiesi.

”Pomot yrittivät koko ajan sanoa mediatalon edustajille, että kysykää Karoliinalta. Hän osaa kertoa tästä. He eivät kuitenkaan edes katsoneet minuun päin. Se oli todella kova paikka.”

Kauhasella on samankaltaisia kokemuksia myös Suomesta. Hän on kuullut lukuisia blondivitsejä, tullut sivuutetuksi palavereissa ja saanut tietää, miltä tuntuu, kun töitä ei delegoida itselle.

”Olen nuori, vaalea nainen ja tehnyt töitä miesvaltaisilla aloilla. Vähättely on ollut esimerkiksi sitä, että minun mielipidettäni on unohdettu kysyä. Minun on ollut myös pakko perustella palkkaani miehiä enemmän”, Kauhanen sanoo.

”Työssä on ollut näiden kokemusten takia koko ajan läsnä alemmuuden tunne. Olen esimerkiksi tehnyt töitä aivan liian halvalla ja aivan liikaa osoittaakseni vähättelyn vääräksi.”

Työelämässä tapahtuva vähättely jää usein tunnistamatta, sanoo aiheesta kirjan kirjoittanut Tiina-Emilia Kaunisto.

Se voi olla esimerkiksi tytöttelyä, pojittelua tai esineellistämistä. Arvostuksen puutetta, kielteistä suhtautumista tai yliolkaista asennetta. Sitä, että jonkun ideat ohitetaan jatkuvasti, hänet unohdetaan viestiketjujen ulkopuolelle tai hänelle ei anneta ylennyksiä tai palkankorotuksia.

”Vähättely on henkisen väkivallan harmaa alue. Sitä voi olla vaikea nostaa esille työyhteisössä, ja vähättelijä voi myös helposti sanoa, että tämä oli vain vitsailua”, Kaunisto sanoo.

Kauniston mukaan henkistä väkivaltaa tunnistetaan ylipäänsä huonosti. Vähättelyn kohde saatetaan leimata työelämässä liian herkäksi, ja vähättelijä itse ei aina tunnista omia vähätteleviä asenteitaan tai tekojensa vaikutuksia toiseen.

”Vähätellylle tulee helposti olo, että nyt rajat ylitettiin, mutta hän ei ehkä osaa itsekään hahmottaa, mitä tapahtui. Tarvitaan ilmiön sanoittamista, jotta se voidaan tunnistaa paremmin.”

Sosiaali- ja terveysministeriön Tasa-arvobarometrin mukaan naiset kohtaavat vähättelevää ja yliolkaista suhtautumista enemmän kuin miehet. Kauniston mukaan epäasiallisen käytöksen kohteeksi joutuvat kaksi kertaa useammin nuoret naiset kuin esimerkiksi samanikäiset miehet.

Karoliina Kauhanen on tullut vähätellyksi sekä sukupuolensa että ikänsä takia. Yhdessä työharjoittelupaikassa pomo antoi hänelle vaativan työtehtävän, josta Kauhanen ajatteli selviävänsä. Työkaverit kuitenkin epäilivät.

”He kysyivät, osaanko varmasti, kun olen niin kokematon. Se ei ollut kannustavaa kysymistä vaan enemmän sellaista, että tehtävä haluttiin ottaa minulta pois.”

Kauhanen on koulutukseltaan kulttuurituottaja mutta tehnyt aina markkinointi- ja viestintäalan töitä. Tällä hetkellä hän työskentelee Commu-mobiilisovelluksessa, jossa hänen vastuullaan ovat esimerkiksi markkinointi ja sijoittajat.

”Nykyisessä työssäni minulla ei ole mitään syytä tuntea, että olisin jotenkin huono tai että en olisi tarpeeksi, mutta en ole päässyt alemmuuden tunteesta vielä oikein eroon. Kun on tarpeeksi monta kertaa kyseenalaistettu vähättelemällä, siitä ei pääse yli hetkessä.”

Kun mobiilisovellukselle etsittiin rahoitusta, Kauhanen veti keskustelut sijoittajien kanssa. Hänestä tuntui, että osa Commusta kiinnostuneista sijoittajista puhui hänelle kuin hän olisi ollut alakoulussa.

”He esittivät todella typeriä kysymyksiä rahoituksesta. Olin häkeltynyt. Tuntui, että he kuvittelivat, etten osaisi vastata, koska olen nuori nainen. Yhdessä keskustelussa minulta jopa kysyttiin, että koska miehet tulevat paikalle, niin aletaan puhua rahasta.”

Iän ja sukupuolen lisäksi myös asema työpaikan hier­arkiassa voi altistaa vähättelylle. Kauniston mukaan työpaikan tai alan hierarkiset rakenteet voivat alitajuisesti vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja estää tunnistamasta vähättelyä, vaikka niistä olisi näennäisesti luovuttu.

”Vähättelijä voi hyvin olla esimerkiksi esihenkilö, ja silloin asiaa voi olla hyvin vaikea viedä eteenpäin. Haluaisin tuoda kaikille vähättelyn kohteeksi joutuneille sen viestin, että vähättely ei johdu heistä ”, Kaunisto sanoo.

Kauhasta vähätelleitä ihmisiä on yhdistänyt yksi asia: valta-asema. Käynnissä on usein ollut neuvottelu palkasta, työtehtävistä, asiakkuuksista tai sijoituksista.

”Vähättelyyn liittyy usein valta-aseman väärinkäyttö. Se on ihan eri asia kuin palaute. Palautteella halutaan ehkä saada positiivista muutosta aikaan. Vähättelyllä halutaan polkea toista, jotta hän tyytyisi pienempään palkkaan, tekisi enemmän töitä eikä sanoisi vastaan”, Kauhanen sanoo.

Jotkut tulevat henkisen väkivallan kohteeksi joutumisesta vihaiseksi, toiset se voi lamaannuttaa. Vaikka tietäisi, että toisen käytös ei ole oikein, siihen voi olla vaikea puuttua.

Kun Karoliina Kauhasta on vähätelty, hän on lamaantunut.

”Haluaisin kertoa, että olen osannut sanoa vähättelijöille vastaan, mutta en ole. Jälkeenpäin olen syyttänyt itseäni siitä, etten ole sanonut.”

Nykyään Kauhanen kokee, että on jo turtunut vähättelyyn. Se harmittaa.

Hän kannustaa muita kysymään rohkeasti suoraan, mitä toinen tarkoitti, jos tämän sanat tai teot jäävät vaivaamaan.

”Jos taustalla onkin ollut vain huono päivä tai huonosti valitut sanat, tilanne voi mennä sillä ohi.”

Toistuva vähättely kuormittaa, suututtaa ja aiheuttaa stressiä. Se voi vaikuttaa paitsi itsetuntoon ja urakehitykseen myös henkiseen ja fyysiseen terveyteen.

Kauniston mukaan henkisestä väkivallasta voi seurata esimerkiksi masennusta, itkuisuutta, pelkoa, päänsärkyä, vatsaoireilua, niska- ja hartiakipua sekä paniikkikohtauksia. Keho voi olla ylivireystilassa ja voi olla vaikeuksia nukahtaa.

”Moni pelkää, että muut näkevät henkisen väkivallan ja pitävät itseä sen takia jotenkin huonona. Vähättelystä voi olla vaikea kertoa muille, koska se hävettää.”

Jos tulee jatkuvasti kohdelluksi epäpätevänä, alkaa helposti itsekin ajatella niin.

”Siksi vähättelyyn kannattaa reagoida ajoissa. Jos ei tule kuulluksi, kannattaa vaihtaa työpaikkaa. Jos vain jää ikävään tilanteeseen, olosta tulee niin huono, että uuden työpaikan saaminen voi olla vaikeaa. Haastatteluissa tarvitaan kuitenkin hyvää itsetuntoa.”

Kauniston mukaan työyhteisössä oireilevat usein myös he, jotka joutuvat todistamaan ikävää käytöstä vierestä. Mitä nopeammin huonoon kohteluun puututaan, sitä vähemmän ongelmat ehtivät paisua. Pahasti tulehtunutta tilannetta voi olla vaikea selvittää.

”Vähättelyyn pitäisi puuttua esimerkiksi siksi, että se saattaa olla työpaikkakiusaamisen ensimmäinen merkki. Pahan puhumisen vuoksi osa työtovereista saattaa käyttäytyä kuin vähätelty olisi jotenkin hankala tai muuten huono ihminen.”

Tiina-Emilia Kaunisto kannustaa työpaikkoja puuttumaan vähättelyyn ajoissa ja kouluttamaan aiheesta koko työyhteisöä. Hän on itse puhunut pitämissään koulutuksissa esimerkiksi mikroaggressioista.

”Se on hienovaraisin syrjinnän muoto ja kuvaa hyvin tilanteita, joissa vähättelevät asenteet tulevat ilmi eleistä, ilmeistä ja lausahduksista. Jos käsite ymmärretään, hienovaraista vähättelyä on helpompi nostaa esiin työyhteisössä. On jokaisen vastuulla käsitellä ennakkoluulojaan ja haastaa asennettaan muuttumaan.”

Tunnistamisen lisäksi on tärkeää, että ongelmiin myös puututaan työyhteisössä. Jos työntekijät huomaavat, että ongelmia selvitetään oikeasti, heidän on helpompi kertoa niistä.

”Ei voi olla niin, että jotain pitää vain sietää. Olen työskennellyt 16 eri työyhteisössä ja huomannut, että eri yhteisöissä vedetään raja eri kohtiin siinä, mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä. Kaikkien työyhteisöjen pitäisi olla aidosti turvallisia.”

Esihenkilöitä Kaunisto rohkaisee puhumaan hyvän ja reilun työilmapiirin puolesta ja tuomaan ilmi, että myös vähättelevästä käytöksestä saa tulla kertomaan koska tahansa.

On myös työkavereiden tehtävä tunnistaa vähätteleviä asenteita ja puuttua niihin.

”Vähättelyn kohteelle annetaan yleensä hirveästi vastuuta. Sen lisäksi, että häntä on murjottu, hänen pitäisi selittää se muille kylmän rauhallisesti, jotta hän tulisi otetuksi tosissaan”, Kaunisto sanoo.

Hänestä vähättelyyn puuttuminen on koko työ­yhteisön etu. Kun ketään ei poljeta, kaikkien ääni pääsee kuuluviin ja kaikkien kyvyt saadaan käyttöön.

”Kannustamalla saa toisen kukoistamaan ja tekemään parempaa jälkeä.”

Juttu on julkaistu Trendissä 3/23.