Jos tunnet olosi pelokkaaksi, huolestuneeksi tai sinulla on jatkuvasti outo olo puolisosi kanssa, parisuhteessasi saattaa olla jotain pielessä.

Psykoterapeutti Heidi Valasti kertoo, että outo tunne tarkoittaa yleensä, että havaitsee alitajuisesti toisessa ristiriitaisuuksia.

– Hän voi sanoa, että olet tärkeintä maailmassa, mutta viettää silti kaiken aikansa töissä, kännykässä ja kavereiden kanssa.

Tärkeintä suhteessa on yhteyden tunne. Se syntyy, kun kumpikin on läsnä ja saavutettavissa eri tavoin: älyllisesti, henkisesti, emotionaalisesti, eroottisesti ja läheisyyden kautta.

Saavuttamattomuus voi kertoa, että kumppani ei ole kiinnostunut. Kyse voi olla myös pelosta. Hän saattaa karttaa oikeaa läheisyyttä, sillä se voi herättää häpeää tai pelkoa.

Valasti muistuttaa, että käyttäytyi kumppani miten tahansa, parisuhde on aina kahden kauppa. Vastuu siitä on molemmilla.

– Jos kumppani käyttäytyy mielestäsi ikävästi, kysy asiasta suoraan. Varsinkin naisille on usein tyypillistä päätellä asioita ja tulkita miehen käytöstä avaamatta suutaan. Jos kumppanisi ei löydä sinulle tarpeeksi aikaa, ja haluaisit nähdä useammin, sano se.

Naisille on miehiä tyypillisempää yliymmärtää ja selittää asiat parhain päin. Jos toisen antaa käyttäytyä miten vain, tulee helposti ottaneeksi syyn ongelmista.

– Ajatellaan, että jos olisin imuroinut, antanut seksiä tai nalkuttanut vähemmän, asiat olisivat hyvin, Valasti sanoo.

Aikuisen ihmisen elämään kuuluu ottaa vastuu. Jotain on pielessä, jos kumppani vierittää vastuun teoistaan ja tunteistaan toiselle. Marttyyrius on syyllistämisen salakavala muoto.

Pahimmillaan syyllistäminen näkyy väkivaltana. On tyypillistä, että väkivaltainen puoliso saa uskomaan, että vika on uhrissa. Hän lyö, koska lietsoit. Uhri alkaa ajatella, että kaikki muuttuu hyväksi, jos hän vain toimii toisin. Hän uskoo, ettei väkivalta toistu ja että toinen muuttuu. Hän yrittää rakastaa toisen ehjäksi.

Suomessa on muihin Pohjoismaihin verrattuna paljon lähisuhdeväkivaltaa, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Helena Ewalds.

Se jää usein kodin seinien sisäpuolelle, vain suhteen osapuolten tietoon. Se kohdistuu yleensä naisiin, eikä se ole riippuvaista naisen iästä tai asemasta.

– Väkivalta liittyy historiaamme. Nainen oli ennen miehen omaisuutta, ja se on edelleen keino yrittää saada valtaa toisesta.

Lue myös: Mikko pääsi irti vakivaltaisuudestaan: "Tämä on ollut yhtä helvettiä"

Väkivaltainen suhde näkyy usein fyysisesti muutenkin kuin mustelmina. Se voi aiheuttaa pelkotiloja, paniikkihäiriöitä tai unettomuutta. Huono suhde voi myös ajaa hakemaan hyvää oloa riippuvuudesta: alkoholista tai huumeista, sokerista tai shoppailusta. Pahimmassa tapauksessa se tappaa.

Väkivalta ei tarkoita vain nyrkkiä tai raiskausta. Rajoittaminen, kontrollointi ja nöyryyttäminen ovat henkistä väkivaltaa.

Ongelma on, että henkistä väkivaltaa ei ole välttämättä helppo huomata. Se alkaa yleensä vähitellen ja voi sekoittua huolenpitoon. Toinen esimerkiksi rajoittaa ystävien näkemistä ja sanoo haluavansa pitää kumppanin omanaan.

Kontrollointi voi ilmetä myös niin, että kumppani hakee ja vie joka paikkaan. Silloin ajattelee helposti, että kumppani haluaa vain parastani. Kyse saattaakin olla vallankäytöstä. Myös rahankäytön rajaaminen ja toisen häpäisy, mitätöinti, ilkeily ja epäystävällisyys ovat henkistä väkivaltaa.

Jokainen ikävä sana tai teko ei toki tarkoita, että suhde on pielessä. Riitely on normaalia ja kuuluu suhteeseen. Helena Ewaldsin mukaan ero on, että riidassa on kaksi tasa-arvoista osapuolta, joista molemmat saavat olla vihaisia.

– Jos pelkää suututtavansa toisen, hälytyskellojen pitää soida. Parisuhteessa ei kuulu joutua olemaan varuillaan.

Heidi Valastin mukaan ihminen jää yleensä huonoon suhteeseen, kun hänen henkilökohtainen varoitusjärjestelmänsä on vinksallaan. Hän ei tunne normaalia pelkoa, vaikka toinen vahingoittaa. Sen on aikaansaanut trauma.

– Väkivaltakäyttäytyminen periytyy. Jos on joutunut näkemään väkivaltaa jo lapsuudessaan, voi ajatella, että se on normaalia suhteessa, Helena Ewalds sanoo.

Silloin elää traumaa uudestaan, koska se on tuttua ja tuntuu siksi turvalliselta.

Lue myös: Riitele oikein - 8 vinkkiä

Nainen on myös saattanut lapsuuden perheessä tulla hyväksytyksi hoivaajana. Sitä roolia on helppo toistaa aikuisenakin.

Toisaalta kohtelu on voinut olla ristiriitaista. Vanhempi on voinut olla hyvällä tuulella ihana, mutta huonona päivänä henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen. Silloin voimakkaiden tunteiden vaihtelu tuntuu normaalilta.

Väkivalta repii lopulta ihmisen minuuden pirstaleiksi niin, että hän voi olla kodin ulkopuolella pirteä ja suorittava, mutta suhteessa täysin lyyhistynyt. Se saa häpeämään, että sallii väkivallan itseään kohtaan. Se tuhoaa itsetunnon.

Jos suhteessa on fyysistä väkivaltaa, Valasti antaa yhden neuvon:

– Eroaminen ei ole niin kauheaa kuin huonossa suhteessa eläminen. Lähde kävelemään nyt.

Ewalds kuitenkin toppuuttelee:

– Väkivaltaisesta parisuhteesta ei ole helppo erota. Ero voi jopa pahentaa väkivaltaa. Siksi neuvoni on, että hae ulkopuolista apua esimerkiksi soittamalla Nollalinjaan.