”Työskentelin vuosia yritysvalmentajana. Kun puhuin omien vahvuuksien löytämisestä, moni asiakas alkoi ymmärtää paremmin itseään ja tajusi, miksi tykkää tehdä töissä asiat tietyllä tavalla tai miksi jokin stressaa.

Huomasin myöhemmin, että sama pätee liikuntaan. On tärkeää tunnistaa, minkä tyylinen liikkuja on ja mitkä ovat omat vahvuudet, jotta voi löytää liikkumisen ilon.

Organisoija tykkää siitä, että liikunta on suunniteltua ja helposti sujuvaa. Hän haluaa tehdä asiat oikein ja saa iloa siitä, että osaa.

Analysoija motivoituu tiedosta. Kun hän liikkuu, hän kerää dataa, jotta voi olla varma siitä, että liikkuminen on hyödyllistä.

Fiilistelijä saa iloa hyvästä seurasta. Hän jättää suoritukset töihin ja nauttii liikkumisesta yhdessä.

Olen itse seikkailija ja analysoija. Haluan nähdä, että liikunta tuottaa tulosta ja motivoidun tavoitteista. Lähden kaikkeen uuteen ja pidän etenkin luonnossa liikkumisesta.

Minulta pyydetään usein vinkkejä siihen, mitä lajia kannattaa kokeilla. Se on minusta liian helppo ratkaisu eikä johda liikunnan ilon löytämiseen.

Tärkeämpää on keksiä, miten voi tietoisesti ruokkia omaa motivaatiota kunkin lajin puitteissa.

Esimerkiksi joogaa voi harrastaa monella eri tavalla. Fiilistelijä nauttii lempeistä liikkeistä, jotka juuri nyt tuntuvat hyviltä. Ympäristö on kaunis ja ihmiset kannustavia.

Analysoija tekee voimajoogassa massiivisen liikkuvuus- ja lihaskunto­treenin. Hän kaipaa ohjaajaa, joka kertoo, mitä hyötyä liikkeistä on terveydelle.

Organisoija tykkää siitä, että liikkeet muuttuvat rutiineiksi. Hän haluaa, että ohjaaja antaa palautetta ja näyttää, miten liikkeet tehdään oikein.

Paljon liikkuvilla on käynyt hyvä tuuri. He ovat lähteneet aikoinaan treenaamaan tavalla, joka tuntuu heistä mielekkäältä ja kivalta.

Ihmiset, jotka eivät saa liikunnasta iloa, saattavat suorittaa sitä hammasta purren. Ei ihme, että he leimaavat helposti kaiken treenin ikäväksi. He ovat ehkä yrittäneet tehdä sitä vain yhdellä tavalla.

Suosittelen omien vahvuuksien miettimistä erityisesti heille, jotka eivät saa liikuttua, ja heille, joilla tauot venyvät liian pitkiksi.

Liikuin itse nuorena paljon, mutta sittemmin liikkumiseen tuli pitkiä taukoja. Aika usein tauon syynä oli se, etten löytänyt energiaa pitkän työpäivän ja kaupassa käymisen jälkeen.

Kun hyvä rytmi katkesi, siitä oli vaikea saada taas kiinni. Joka kerta kun aloin liikkua uudestaan, huomasin, miten hyvää se teki.

Nykyään tunnistan jo, kun tauko on alkamassa. Alan ajatella, että ei minun tänään tarvitse mennä. Voin mennä ensi viikolla. Kun huomaan, että alan joustaa liikaa, vain menen.

Minut saa liikkeelle se, että olen löytänyt tarpeeksi hyvän syyn liikkua. Haluan nauttia elämästä aktiivisesti seikkaillen vielä vuosia.”