Siskokset Tiina Laine ja Susanna Laine näyttävät aluksi aivan erinäköisiltä. Keskustelun edetessä heissä alkaa olla yhä enemmän samoja piirteitä. Ilmeet, eleet, jopa äänet todistavat, että samasta puusta he ovat. Nuorempi vitsailee välillä ilkikurisesti isolle siskolle, ja tämä puolestaan vanhempana suhtautuu naljailuun hyväntahtoisesti.

Kun Susanna syntyi vuonna 1981 Seinäjoella, oli Tiina jo itsenäistyvän nuoren naisen iässä ja muuttanut juuri kotoa pois. Miltä tuntui, kun sai vielä aikuisiässä pikkusiskon?

”Tosi mukavalta. Mielestäni siinä ei ollut mitään outoa, koska äiti tuntui vielä niin nuorelta. Hän oli silloin vasta 38-vuotias”, Tiina sanoo.

Perheen kolmas lapsi Timo on iältään tyttöjen välistä. Hän asui vielä kotona Susannan syntyessä.

Tytöt sanovat olleensa kilttejä, tunnollisia ja ahkeria lapsesta asti.

”Minä en muista koskaan edes valehdelleeni vanhemmillemme. Kerran sanoin yhden valheen, ja siitä tuli niin huono omatunto, että tunnustin heti”, sanoo Tiina.

Susannalla on sen näköinen pilke silmässä, ettei hänen menneisyytensä ole välttämättä yhtä puhtoinen.

Tiinaa ja Susannaa yhdistää sisaruuden lisäksi missitausta. Tiina oli Anna-Liisa Tiluksen ensimmäinen perintöprinsessa 1980-luvulla. Susanna oli vuonna 2005 missikisojen toinen perintöprinsessa. Molemmat osallistuivat aikoinaan myös Miss International Beauty -kilpailuihin. Niissä Susanna pärjäsi isosiskoa paremmin. Tiina oli kymmenen parhaan joukossa, Susanna kolmas.

”Urani show- ja mallimaailmassa alkoi vuonna 1980. Olin tansseissa Seinäjoen raviradalla ja Riitta Väisänen tuli sanomaan, että minulla olisi mahdollisuuksia kauneuskilpailuissa”, Tiina kertoo.

Tiina voitti Seura-lehden Aurinkotyttö-kilpailun 1981. Sen jälkeen hän oli useana kesänä mukana Aurinkotyttö-kiertueella ympäri Suomea. Riitta Väisäsen lisäksi kiertueille osallistuivat Matti Esko, Markku Aro, Kai Hyttinen ja muut sen ajan tähdet.

”Keikkoja saattoi kesän aikana olla ravintoloissa ja tanssilavoilla yli 60. Tuli Suomen luonto tutuksi, kun aamuyöstä siirryttiin paikasta toiseen. Aina ei tiennyt, oliko kyseessä auringonlasku vai auringonnousu”, Tiina kertoo nauraen.

Hänet valittiin myös Jaana-lehden supermissiksi. Mallintöitä alkoi olla ympäri vuoden Helsingissä.

”Jaana-lehden? Ai niin, sellainenkin oli olemassa”, heittää Susanna väliin.

Tiina ei ole kuulevinaankaan pikkusiskon ihmettelyä.

”Ylioppilaaksi päästyäni minua kiinnosti niin hammashoitajan kuin optikkoharjoittelijankin työ. Hammashoitoa ehdin hetken harjoitellakin, ennen kuin Helsinki ja mallintyöt veivät kokonaan mukanaan”, Tiina kertoo.

”Minä ihailin sinua valtavasti”, sanoo Susanna ja jatkaa:

”Muistan, kun olin vasta kolmivuotias ja soitit kotiin lankapuhelimella. Seisoin vieressä äidin puhuessa kanssasi ja olin tosi innoissani.”

Susannan mieleen on painunut myös, kuinka Tiina tuli kerran kotiin suoraan Amerikan-matkalta.

”Oli valtavan hienoa ja erikoista, että hiljaisille Pohjanmaan lakeuksille tuli tuulahdus Amerikasta! Toit ihania tuliaisia”, pikkusisko muistelee.

Kohokohtia Susannan lapsuudessa ja nuoruudessa oli, kun hän pääsi Helsinkiin pitkille vierailuille Tiinan luokse. Tiina otti pikkusiskon mukaansa lähtiessään töihin muotinäytöksiin. Oli melko johdonmukaista, että myös Susannaa pyydettiin jo 12-vuotiaana malliksi.

”En kuitenkaan haaveillut alasta. Tiina oli jo sillä uralla, joten itse halusin tehdä jotakin muuta”, Susanna sanoo.

Se muu oli tanssimista, näyttelemistä ja laulamista. Susanna opiskeli ammattikorkeakoulussa musiikkiteatteria ja kulttuurin tuottamista. Hän kävi myös tanssitunneilla.

”Äiti joskus sanoi, että mene missikisoihin, mutta en ollut innostunut”, Susanna kertoo.

Myös missimamma Marjo Sjöroos yllytti Susannaa kovasti kisoihin. Susanna oli tuolloin 23-vuotias ja arveli, että iän puolesta oli viimeinen mahdollisuus kisaan. Hän voitti Turussa järjestetyn osakilpailun, mutta ei ollut vieläkään varma, halusiko osallistua Miss Suomi -kisaan.

”Parhaat kaverit yllyttivät, ja lopulta taivuin.”

Tiina muistelee, että hän pyysi Susannan luokseen ja neuvoi, miten kisoissa kävellään ja käännytään.

”Käskin laittaa korkkarit jalkaan ja kävellä. Sinulla oli musta tyköistuva mekko ylläsi. Neuvoin, että käännyt nyt noin ja poseeraat noin”, Tiina kertoo nauraen.

”Muistan, miten minua ärsytti. Ajattelin, että kyllä minä kävellä osaan. Sinun neuvosi tuntuivat välillä arvostelulta”, sanoo puolestaan Susanna.

Tiina opasti Susannaa missimaailmaan, ja lopulta pikkusisko pärjäsikin häntä paremmin kansainvälisissä kisoissa. Kateutta Tiina ei kuitenkaan tuntenut, päinvastoin.

”Olin todella iloinen Susannan puolesta. En voisi kuvitellakaan, että kadehtisin omaa siskoani.”

”Paitsi minun hiuksiani”, ilmoittaa pikkusisko.

”No, niitä kylläkin! Minusta oli ihana laittaa sinun tukkaasi”, myöntää Tiina.

Susanna sanoo, että ilman Tiinaa hän ei luultavasti koskaan olisi lähtenyt missikisoihin.

”Ajattelin aina, että Tiina on meidän perheen prinsessa ja minä olen vain tällainen tavallinen Susanna. Tiina oli pienestä pitäen paljon tyttömäisempikin kuin minä”, Susanna arvelee.

Tiinan nuoruudessa missit olivat tähtiä.

”Nykyisin on monta reittiä julkisuuteen toisin kuin runsas parikymmentä vuotta sitten. Misseillä ja malleilla oli julkisuusarvoa, vaikka he eivät jatkuvasti televisiossa olleetkaan”, hän kertoo.

”Mutta olithan sinäkin aukomassa niitä luukkuja Jorma Pulkkisen Ruutuysi-ohjelmassa”, sanoo Susanna ja iskee silmää.

Tiina ei edes vilkaise pikkusiskoonsa vaan jatkaa:

”Julkisuus on kohdellut minua aina mukavasti. Minusta otettiin paljon kansikuvia iltapäivälehtiin, mutta kohdeltiin silkkihansikkain. Ei tarvinnut näyttää paljasta pintaa.”

Susanna puolestaan sanoo olleensa niin kauan julkisuudessa, ettei hän enää juurikaan mieti sen vaikutusta elämäänsä. Selvän rajan hän kuitenkin vetää: kaikkea omasta elämästään hän ei halua jakaa.

Tiina on edelleen mukana viihdemaailmassa. Lisäksi hänellä on ollut pian kymmenen vuotta oma kuntosaliyritys Bodimimmit Itä-Helsingissä.

Susannalla on puolestaan takanaan näyttelijätyön lisäksi vankka juontajakokemus niin televisiosta kuin radiostakin. Vuonna 2014 hän aloitti juontajana Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa Mikko Kekäläisen parina.

Susanna kertoo, että ensimmäiset suorat tv-lähetykset jännittivät kovastikin. Eikä suoran lähetyksen tietynlainen kiihkeys ja jännitys vieläkään ole hälvennyt.

”Puhumme Mikon kanssa usein kello viiden kuopasta. Koko päivä on tehty taustatyötä ohjelmaa varten ja kello viisi iskee väsymys. On samanlainen olo kuin pitkän työpäivän päätyttyä. Sitten tajuamme, että puolentoista tunnin kuluttua suorassa lähetyksessä työt vasta alkavat.”

Tiina on eronnut vuosia sitten, ja hänellä on 12- ja 14-vuotiaat pojat. Susanna ei ole naimisissa eikä hänellä ole lapsia. Se on suurin tekijä, mikä erottaa sisaruksia.

Susanna on monesti pohtinut, miten lapsi muuttaisi hänen elämäänsä.

”Jossakin vaiheessa on ollut ehkä vauvakuumettakin. Elämä ei välttämättä mene niin kuin suunnittelee. Jos lapsia on tullakseen, niin sitten tulee. Toisaalta pohdin, että jos niitä ei tulekaan, niin miltä se tuntuisi”, Susanna aprikoi.

Kun Susanna Laine toteaa, että maailmassa ei ole mitään suloisempaa kuin vastasyntynyt vauva, katselee isosisko häntä hieman huvittuneena.

”Vauva on vain hetken ihana vastasyntynyt. Pojillani on ikäeroa vuosi ja viisi kuukautta. Muutos oli melkoinen. Minulla ei ollut yhtään lasta, ja 17 kuukauden päästä vaihdoin kahdelle vaippoja”, Tiina sanoo.

Susanna tiedustelee sisareltaan mikä oli tämän elämässä suurin muutos lasten synnyttyä.

Tiina pohtii hetken.

”Varmaan se, että lapset sitoivat niin paljon. Aina oli tottunut menemään milloin ja mihin halusi, mutta yhtäkkiä menemiset olivatkin rajoitettuja.”

Entä mikä oli kaikkein parasta lasten synnyttyä? tivaa pikkusisko. Hän sanoo yrittävänsä selvittää, mistä jää paitsi, jos ei ole lapsia. Mikä on se äitiyden onni, josta niin paljon puhutaan?

”Vuorovaikutus lasten kanssa. Lapset kasvattavat minua ja minä heitä. Olen kypsynyt heidän seurassaan, ja minusta on tullut vastuullisempi ihminen”, vastaa Tiina.

Hän jatkaa, että lasten kasvaessa vuorovaikutuksen ilo vain lisääntyy. Kun pojat alkoivat pelata jalkapalloa ja hänestä tuli kentän laidalla seisova ”futismamma”, tuttavapiiri laajeni. Hän on saanut sitä kautta jopa hyviä ystäviä.

”Pojat pelaavat jalkapalloa, itse lenkkeilen ja pidän itseni kunnossa. Olen terveysintoilija, se on tärkeä osa elämääni. Olen edelleen mallimitoissa”, Tiina sanoo.

Susanna Laine kertoo ihailevansa Tiinan järjestelmällisyyttä ja pedanttisuutta.

”Siinä on meidän suurin eromme. Hänen kotonaan ei koskaan ole mikään rikki tai kateissa. Kaapit ovat kunnossa, laskut järjestyksessä, hän tietää auton konepellin altakin jokaisen yksityiskohdan. Minä olen aivan päinvastainen tapaus. Kaupan kassalla laukustani saattaa tipahtaa alushousut, avaimet jäävät aina sisälle ja paitakin on mennyt aamulla nurinpäin päälle”, Susanna nauraa.

”Minä puolestani ihailen Susannan sanavalmiutta ja älykkyyttä. Hänellä on nopea tilannetaju, hän on verbaalisesti lahjakas ja nokkela”, sanoo isosisko sydämellisesti.

Mikä toisessa ärsyttää?

Sisarukset miettivät hetken ja vilkuilevat toisiinsa hieman hymyillen.

”Susanna kuvittelee, ettei hän ole itsekeskeinen, mutta todellisuudessa hän on”, Tiina sanoo.

”Minulla on aivan sama vastaus. Tiina puhuu aina itsestään”, Susanna sanoo ja lisää samaan hengenvetoon:

”Ystävien kanssa ja oman siskon kanssa seurustelussa on juuri se ero. Ystävien kesken, vaikka rehellisiä ollaankin, on kuitenkin usein harkitsevampi sanoissaan. Siskolle voi täräyttää juuri sen, miltä tuntuu ja vähän ylikin. Ja toki tavatessamme molemmille on hyvin tärkeää kertoa omat jutut ja saada toisen välitön kommentti.”

Jälleen sisarukset katsovat toisiaan sen näköisinä, että näistä asioista on keskusteltu ennenkin.

”Sitä paitsi sinä keskeytät minut aina ja opastat, niin kuin olisin neljäntoista ja ikuisesti pihalla”, sanoo nuorempi.

” ’Meille on annettu kaksi korvaa ja yksi suu, jotta kuuntelisimme enemmän kuin puhumme.’ Sitä viisautta pitäisi tietysti enemmän toteuttaa”, sanoo Tiina.

Tiina on huomannut hämmästyksekseen, että kun hyvä ystävä soittaa ja kysyy kuulumisia, hänelle tulee häkeltynyt olo.

”En ole tottunut siihen, että joku on kiinnostunut asioistani. Silloin haluan itsekin aidosti kuulla hänen kuulumisensa”, Tiina sanoo.

Samassa Tiina ja Susanna toteavat lähes yhteen ääneen, että omat virheet ärsyttävät, kun ne näkee toisessa.

Susanna toteaa, että he ovat toisaalta erilaisia, mutta toisaalta heillä on samanlainen elämänasenne ja arvomaailma. Heillä on myös samanlainen maku. Joskus he ovat toisistaan tietämättä ostaneet samanlaiset kengät tai samanlaisen puseron.

Tiinalla on tällä hetkellä miesystävä, Susanna on vaitonainen parisuhdetilanteestaan. Neuvovatko siskokset toisiaan miesasioissa?

Tiina ja Susanna nyökyttelevät.

”Vaikka muuten emme välillä pitäisikään yhteyttä, niin miesjutuista kyllä raportoimme. Voisi sanoa, että miehistä jaamme kaikki asiat”, tunnustaa Susanna.

”En tiedä neuvon antamisesta, mutta diplomaattisesti saatan kyllä kysyä ’onko hän sinun tyyppiäsi’ ”, sanoo puolestaan Tiina.

Varsinaisia riitoja siskoksilla on harvoin. Jos ollaan eri mieltä asioista, niin aika nopeasti sovitaan.

”Teini-iässä ärsyynnyin välillä kovastikin Tiinaan ja Timoon. Koin, että he eivät ymmärrä mistään mitään ja ovat kuitenkin koko ajan neuvomassa”, Susanna muistelee.

Tiina sanoo väliin, että hän tietysti halusi siskolleen parasta, kun itsellä oli jo kokemusta ja näkemystä asioista.

”Nykyisin koen, etten ole koskaan jäänyt perheen ulkopuolelle sen takia, että joku olisi kyseenalaistanut valintojani. Omat perheenjäsenet ovat minun puolellani aina, vaikka kuinka tappelisimme”, Susanna sanoo.

” ’Älä anna auringon laskea vihasi ylle’ on myös hyvä ohje”, lisää Tiina.

Timo-veljeen molemmilla on hyvä suhde. Hän oli läheinen Susannan kanssa, kun molemmat asuivat samaan aikaan kotona. Toisaalta aikuisiässä hän on ollut paljon tekemisissä myös vanhemman siskon kanssa. He ovat yhdessä tehneet muun muassa ulkomaanmatkoja.

Tiina ja Susanna eivät ole yhdessä reissanneet. Tiinaa huvittaa, kun hän kuvittelee mahdollista yhteistä matkaa.

”Meillä on kotimaassa niin erilaiset aikataulut vapaapäivinä. Voin kuvitella, kuinka nousen puoli seitsemän meikkaamaan lähteäkseni aamiaiselle. Susanna vääntäytyy ylös puolilta päivin, jolloin hihkaisen, että nyt voidaan lähteä syömään. Susanna sanoo unisena, että hän voisi nyt juoda kupin kahvia.”

Molemmat nauravat. Ehkä tuo reissu kuitenkin vielä joskus toteutuu. Tähän asti aikuisiän parhaat yhteiset kokemukset ovat sijoittuneet joulun aikaan. Koko perhe on koolla Seinäjoella vanhempien luona, syödään, nauretaan ja lauletaan. Välillä kiistellään, tietysti.

Ja heti kohta sovitaan. ●

Artikkeli on julkaistu Eevassa 8/2016.