Uhma. Se on ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen Alli Haapasalon ohjaamaa Syysprinssiä katsoessa. Anja Snellmanin romaaniin perustuva elokuva kertoo kahden kirjailijan suhteesta.
Hyväksy evästeet
YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.
Kun Inka (Laura Birn) ja Juhana (Lauri Tilkanen) kohtaavat, muu maailma katoaa ympäriltä. Elämästä tulee paljaan ihon, himokkaan nuoruuden ja tunneriippuvuuden kehä. Rakastavaisten oma kupla, jossa kiihotutaan sanoista ja toisesta.
Uhmakkaat ovat elokuvan puitteetkin. 1980-luvun punk-aallossa elävät kulttuuriradikaalit haastavat vanhempiensa ikäluokat ja kyseenalaistavat koko yhteiskuntajärjestelmän. Ilmassa on nuoruuden paatosta: muutosta halutaan, mutta kukaan ei oikein osaa sanoa, mitä sen käytännössä pitäisi olla.
Elokuvan mielenkiintoisin osuus ajoittuu loppupuolelle. Hetkeen, jolloin hullun rakkauden taika särkyy ja totuus paljastuu. Juhlat eivät jatkukaan ikuisesti, eikä uho tee maailmaa paremmaksi. Luopuminen sattuu. Lauri Tilkanen näyttelee vakuuttavasti mieleltään epävakaata kirjailijasankaria, jonka itsevarmuus murenee kohtaus kohtaukselta.
1980-luvun puvustus ja lavastus ovat suuri osa elokuvan lumoa. Toisinaan mauttomuuden vuosikymmen varastaa jopa huomion itse tarinalta. Lankapuhelimet ja kolme numeroa liian suuret housut aiheuttavat nostalgisia naurunpyrskähdyksiä.
Syysprinssi ensi-illassa 14.10.
