Sukkuun hyvä tulloo, sukua kaikki kiitetään. Sukkuun paha tulloo, sukua kaikki moititaan. Sananlasku tiivistää sen, miten kiinteästi suku on osa itseä, halusi sitä tai ei.
Tiivis omien joukko tuo parhaimmillaan elämään valtavasti iloa ja voimaa, mutta aina se ei mene niin.
Moni kantaa mukanaan kivuliaita kokemuksia, puhumattomuuden perintöä ja suoranaista sukuhäpeää. Psykoterapeutti Kirsi Hiilamo, 59, kertoo, miten omaa sukutaustaansa kannattaa käsitellä ja millaisia voiman- ja kivunlähteitä siitä voi löytää.
1. Tutustu itseesi sukutarinoiden kautta
Suvun vaikutus näkyy paitsi geeneissä myös tavassa puhua, juhlaperinteissä, ihmissuhteissa ja maailmankatsomuksessa. Vaikutus on niin hienovarainen, ettei välttämättä tule ajatelleeksi, missä kaikessa se kulkee mukana.
Psykoterapeutti Kirsi Hiilamo sanoo, että suku tulee usein esiin sukutarinoina, joita mieluusti toistetaan.
”Vahvat sukutarinat yhdistävät ihmisen osaksi sukupolvien ketjua.”
Sukutarinoissa kerrotaan usein sitkeästä ja rohkeasta sukulaisesta, joka vastoinkäymisistä huolimatta taisteli ja selviytyi. Suvussa on voinut ollut varaton pyykkäri, joka omalla työllään ponnisti yhteiskunnassa ylöspäin. Tai ehkä on ollut maailmaa kiertänyt seikkailija, jonka esimerkki antaa yhä nykyisille sukupolville rohkeutta.
Sukuhistoriasta voi löytää vastauksia siihen, keitä me olemme. Vaikka omasta taustasta ei selviäisi kuin köyhyyttä ja ilotonta elämää, on sekin tarina, jota vasten voi tarkastella omaa elämää osana yhteiskunnan kehitystä.
Tausta voi myös velvoittaa. Suvulla voi olla merkittävä omaisuus, kuuluisa nimi tai perheyritys.
”Joskus ammatitkin periytyvät. On pappissukuja, lääkärisukuja ja taiteilijasukuja.”
2. Tunnista aineeton perintösi
Monelle suku on omaa identiteettiä kannatteleva perusyhteisö. Tunnetta vahvistavat isoäidin reseptillä tehdyt lihapullat tai juhlissa pöytään levitettävä liina, jonka sukulainen on kirjonut. Liina ja lihapullat ovat kuin menneisyydestä kurkottavia, olkapäällä lepääviä turvallisia käsiä, jotka painollaan sanovat: Olet osa meitä, sukumme viisautta, taitoja ja rakkautta. Et ole yksin.
Suvun perintöä voi yhtä lailla olla aktiivinen liikuntaharrastus. Monessa polvessa on suunnistettu tai menty hiihtämään. Hiilamon mukaan tällaisestakin perinnöstä kannattaa olla kiitollinen. Kun oppii huolehtimaan hyvinvoinnistaan, kestää raskaitakin elämänvaiheita.
”Jos lapsi näkee, että vanhemmat menevät lenkille, tanssimaan tai laulamaan, saa hän hyvin erilaisen kuvan kuin jos vanhemmat ovat aina töissä tai tietokoneella.”
Sosiaalisuuden malli tulee myös usein suvusta: hakeudutaanko muiden seuraan vai ollaanko omissa oloissa?
”Parhaimmillaan suku antaa sosiaalisia taitoja ja uskoa itseen. Niitä tarvitaan, koska elämässä pelkkä älykkyys ja koulumenestys eivät riitä.”
3. Huomaa, miten kosketat ja kiität
Sukutaustasta kumpuaa usein se, miten omia tunteitaan osaa käsitellä. Miten suhtaudut onnistumisiisi, entä virheisiisi? Onko suvussasi osattu kannustaa ja kiittää? Onko tavatessa ja hyvästellessä halattu?
Hiilamon mukaan koskettaminen periytyy vahvasti kulttuurisesti ja sen tärkeyden huomaa jo siitä, miten kosketus rauhoittaa ja kannustaa pientä lasta.
”Toisissa suvuissa pelottavistakin asioista, kuten konkursseista, voidaan puhua avoimesti ja velkoihin suhtaudutaan ajatuksella, että niistäkin selviää.”
Monissa suvuissa vallitsee kuitenkin yhä puhumattomuuden kulttuuri, ja lämmintä, hyväksyvää kohtaamista, kehuja ja koskettamista on vain vähän. Kuria ja järjestystä painottaneiden sukujen historiaan voi kuulua rajuakin kuritusta ja nöyryytystä, Hiilamo sanoo.
”Jos omaan taustaan liittyy traumoja, se voi vaikuttaa jopa siihen, uskaltaako hankkia lapsia.”
Monessa suvussa on haettu lohtua ja lääkettä pullosta, ja haetaan yhä. Nykyään tiedetään, että alttius alkoholismiin sairastumiseen on perinnöllinen. Sen taustalla vaikuttavien syiden näkeminen voikin olla helpottavaa.
4. Ota tarvittaessa etäisyyttä juuriisi
Joskus oma suku tuntuu vieraalta. Opiskelemaan isommalle paikkakunnalle lähtenyt on voinut omaksua erilaiset arvot kuin syntymäpitäjässä oli. Toinen tykästyy puolison suvun tapaan enemmän kuin omansa.
Jos suhteet viilenevät, Hiilamo kehottaa pohtimaan, millaiset asiat ovat etäännyttäneet itseä suvusta.
Syynä voi olla perinnönjaossa koettu vääryys tai muu loukatuksi tuleminen. Sukulaisten kesken saattaa olla kateutta, ilkeää juoruilua tai ulkonäön arvostelua. Pahaa oloa voivat aiheuttaa myös vähättely, jatkuva palvelusten pyytäminen ja rahan kinuaminen.
Joskus suvussa pidetään yllä täydellisyyden illuusiota, että kaikkien pitäisi opiskella tai ansaita omaisuuksia.
”Epärealistisen korkealle asetettu rima aiheuttaa sen, että moni tuntee itsensä huonoksi ja kykenemättömäksi.”
Jos ikävät asiat pyörivät jatkuvasti mielessä, kannattaa miettiä, olisiko aika ottaa etäisyyttä.
”Jos tulee toistuvasti torjutuksi ja mitätöidyksi, mieli voi rikkoutua. Hyväksytyksi tulemisen kaipuu on yhä aikuisena niin suuri.”
Joskus välit ystäviin ovat läheisemmät kuin sukuun. Kiinnostus omia tätejä ja setiä kohtaan saattaakin herätä vasta paljon myöhemmällä iällä. On hyvä pitää mielessä, että jos jotain haluaa tietää, se täytyy kysyä vielä kun ikääntyvät sukulaiset ovat yhä täällä.
5. Huomaa, mihin voit itse vaikuttaa
”Se, mikä ei tule yhdessä jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi”, sanoi psykiatri-psykoanalyytikko Martti Siirala 1960-luvulla. Siirala loi käsitteen taakkasiirtymä, josta nykyään puhutaan ylisukupolvisena traumana. Sillä tarkoitetaan sukupolvelta toiselle kulkevaa ongelmaa tai tunnetilaa, joka on työnnetty pois mielestä.
Suomalaisissa suvuissa taakkasiirtymiä syntyi erityisen paljon sotien aikana. Hiilamon oman suvun taakka kasattiin, kun äidinisä kuoli sodassa väärällä tavalla.
”Äidinisäni menehtyi rintamalla korttipelistä alkaneessa puukkotappelussa. Siksi hänelle ei tullut sankarihautaa eikä äidinäitini saanut sotalesken etuuksia. Häpeä tarttui myös äitiini.”
Hiilamon isoäiti selvisi häpeästä tekemällä hirveästi töitä, mutta Hiilamon äidin, joka oli vasta pieni tyttö, piti panna omat tarpeet ja tunteet sivuun.
Jokaisella ajalla on omat taakkansa. Oman aikamme taakkasiirtymiä synnyttävät avioerot, Hiilamo sanoo.
”Taakkasiirtymä on tärkeää kohdata, ettei se eristäydy piilotajuntaan, jossa se voi alkaa elää omaa elämäänsä.”
Taakat voivat oireilla kipuina, ryhdin kumaruutena, ahdistuksena tai toistuvina vaikeina ihmissuhteina.
”Ihmisestä voi tulla vallankäyttäjä tai kiusaaja, joka huonolla käytöksellään koettaa siirtää taakkaa muille.”
Vaikka taakka siirtyisi, siirtäjän oloa se ei kevennä. Ainoa apu on tulla taakastaan tietoiseksi ja käsitellä se. Hiilamolle tämä tarkoitti sitä, että hänen piti oppia vastaanottamaan kiukkua ja muuta harmitusta.
”Minut opetettiin välttelevään tunneilmaisuun. Olen tietoisesti opetellut toimimaan tyttäreni kanssa toisin.”
Rohkaisevaa on se, että jokainen voi itse päättää, mitä sukupolvien ketjua jatkaa ja minkä katkaisee.
”Jokainen voi aloittaa ihan uuden sukupolvien ketjun, jossa kannustetaan, huomataan ja halataan.”
Juttu on julkaistu alun perin Kauneus ja Terveys -lehdessä 15-16/2022.
Suvun naisetJohanna Oras elää äitinsä Seijan ja työskentelee tyttärensä Olivian kanssa: "Joskus tuntuu kuin roolimme olisivat menneet nurinpäin"
sukupolvien ketjuIsän kaipuu jätti jälkensä isoäitiin, äitiin ja tyttäreen – Ida Pimenoff: ”Isättömyys ja sen aiheuttama suru ovat osa minua”
uudessa lehdessäNäyttelijä Olga Temosen suurin esikuva on oma isä: ”Olen ollut niin isän tyttö kuin kukaan voi olla”
Isä ja tytärYksinpurjehtija Tapio Lehtinen menetti vaimonsa ja tytär Silja äitinsä, kun tytär oli pieni: ”En tiedä, miten olisin selvinnyt ilman lapsia”
