Välillä sitä yllättyy itsekin, mitä kaikkea suusta pääsee tiukan paikan tullen. Tämän tietää myös yrittäjä ja kulmakarva-artisti Suvi Tiilikainen, 43, entinen kiltti tyttö.
”Kun joku ärsyttää riittävästi, nykyisin uskallan avata sanaisen arkkuni. Saatan itsekin hätkähtää sitä, mutta toisaalta on tervettä osata pitää puolensa, jos huomaan epäreiluutta”, Suvi sanoo.
Sisäinen muutos on ollut pitkä prosessi. Jo vuosia sitten Suvissa heräsi halu ymmärtää mennyttä ja käsitellä elämänsä traumoja. Hän kävi terapiassa kaksi vuotta. Se auttoi paitsi hyväksymään omia tunteita ja pitämään huolta jaksamisesta myös pääsemään eroon vääränlaisesta kiltteydestä ja miellyttämisestä.
Taidoista oli hyötyä silloin, kun hankalat suolisto-oireet tekivät arjesta vaikeaa ja väsynyttä. Suvi haki apua useilta lääkäreiltä, mutta nämä eivät ottaneet oireilua ensin vakavasti.
Erilaiset vatsavaivat ovat olleet osa Suvin elämää niin kauan kuin hän muistaa. Jo parikymppisenä hänellä oli usein ärtyvän suolen oireita, mutta hän kuittasi ne vatsansa ominaisuudeksi. Lisäksi kiusana ovat olleet närästys ja refluksi.
Teini-iästä saakka myös Suvin iho on oireillut. Ensin tuli akne, sitten POD eli suunympärysihottuma. Kauneusalalla toimivalle ne ovat olleet kova paikka.
Vuosien varrella Suvi on kokeillut kaikkea mahdollista, kuten lopettanut kahvinjuonnin, saunomisen ja aurinkovoiteiden käytön. Ja ollut toistuvasti tuloksettomilla lääkekuureilla.
”Olen syönyt järkyttävän määrän antibiootteja ihoni takia. Joka kuurin jälkeen iho-ongelmat palasivat ja tarvitsin uuden. Monesti olen miettinyt, pilasinko suolistoni juuri lääkkeillä.”
Suvi turtui ylävatsakipuihinsa, vaikka ne pakottivat välillä makaamaan kippurassa sohvalla. Käänne tapahtui nelisen vuotta sitten. Kipuja alkoi olla myös alempana vatsalla. Lisäksi Suvin tukka katkeili kauttaaltaan, hän väsyi entistä helpommin ja laihtui.
Ensin Suvi pisti laihtumisensa ateriankorvikkeiden piikkiin. Töissä ja kotona oli ollut kiireistä, eikä hän ollut ehtinyt syödä kunnolla. Hän oli alkanut ystävänsä suosituksesta juoda painonhallintaankin käytettäviä pirtelöitä, jotta saisi päivän aikana nopeasti edes tärkeimmät ravintoaineet.
”Olin varautunut siihen, että valmisteet voivat karistaa jokusen kilon, enkä pannut sitä aluksi pahakseni. Kun laihtuminen jatkui, tunsin, että jokin oli vialla. Kaikki ei ollut kunnossa.”
Kesällä 2021 Suvi sai tiedon, että hänellä on haavainen paksusuolitulehdus, colitis ulcerosa.
Suvi alkoi rampata yksityisillä lääkäreillä, mutta hänen huoltaan ei otettu tosissaan. Useampi lääkäri sanoi hänelle, että kaikki johtuu vain iästä.
”Olin aika epätoivoinen, ja sitten vastaus oli tämä. Oireeni kuitattiin ikääntymisellä ja hormonaalisilla syillä.”
Vatsakivut jatkuivat. Reilut kaksi vuotta sitten Suvi huomasi, että vessanpönttöön tuli ulostaessa verta. Hän meni jälleen yksityiselle lääkärille ja esitti asiansa entistäkin selkeämmin.
”Vaatimalla vaadin päästä tähystykseen. Päätin, etten anna periksi ennen kuin saan lähetteen. Olin tiukkana.”
Suvi pääsi toimenpiteeseen helmikuussa 2021. Tähystävä lääkäri huomasi suolessa harmaita laikkuja eli merkkejä menneestä tulehduksesta. Koska tilanne vaikutti rauhoittuneen, lääkäri ei nähnyt tarvetta jatkotoimenpiteille mutta otti koepaloja.
Kesällä 2021 Suvi sai tiedon, että hänellä on haavainen paksusuolitulehdus, colitis ulcerosa.
Diagnoosi oli helpotus. Suvi pääsi vihdoin hoitamaan suolistoaan kuntoon ja sai pysyvän lääkityksen.
”Huomasin lääkkeen hyödyt jo parissa viikossa. Ensimmäiseksi katosi suunympärysihottuma, jonka kanssa olin taistellut vuodesta 2010. Myös vatsakivut vähenivät selvästi, ja vointini koheni merkittävästi.”
Tieto kroonisesta sairaudesta ei ollut Suville sokki. Ennemminkin hän ajattelee selvinneensä vähällä.
”Minulla on sairauden lievä muoto. On ihmisiä, jotka eivät pysty käymään töissä haavaisen paksusuolitulehduksen takia. Iän myötä kaikille tulee jotain vaivoja. Olen onnekas, ettei minulla ole pahempaa.”
Suvin mukaan lääkitys puree hänen sairauteensa tällä hetkellä hyvin, vaikka vatsakivut eivät ole kadonneet täysin. Hän on huomannut, että varsinkin kahvinjuonti, epäsäännöllinen ruokailu ja stressi pahentavat niitä. Kiireisessä arjessa ei ole aina aikaa tai energiaa tehdä fiksuja valintoja.
”Ruokavalioni on välillä retuperällä ja syön mitä sattuu. Luin juuri jostain, miten haitallista stressi on naisille. Monelle ei riitä ihan ok suoritus, vaan tavoitellaan täydellisyyttä kaikessa. Se aiheuttaa vakavia ongelmia.”
Sellaisten välttämiseksi Suvilla on suunnitelma valmiina.
”Haluan, että jaksan jatkossa tehdä työpäivän ja lasten harrastusten jälkeen muutakin kuin maata sohvalla.”
Syksystä alkaen Suvi aikoo tehdä vähemmän töitä hänen kulmakarvabisneksensä suosiosta huolimatta. Vapaat ajat viedään käsistä saman tien.
”Minun on aika keventää kuormaani ja skarpata hyvinvoinnissani. Haluan, että jaksan jatkossa tehdä työpäivän ja lasten harrastusten jälkeen muutakin kuin maata sohvalla.”
Suvin ammatissa millimetrin kymmenesosilla on väliä, joten työtä ei voi tehdä kuin liukuhihnalta. Hän on kulmia tehdessään perfektionisti, koska haluaa suunnitella ja toteuttaa asiakkailleen tuloksen, joka kaunistaa vuosia. Parhaimmillaan hänen tekemänsä kestopigmentointi tai microblading antaa raamit kasvoille, joilla ei kasva karvan karvaa.
”Minä ja työntekijäni teemme kulmat vähän eri lailla kuin muut, ja se on kantanut hedelmää. Kerran eräs lääkäri oli kirjoittanut asiakkaalle ’reseptin’ luokseni eli suositteli tulemaan juuri minun yritykseeni laitattamaan kulmat sairauden viemien tilalle. Se tuntui tosi hienolta.”
”Nautin työssäni eniten juuri siitä, että saan kaunistaa naisia. Se antaa yhä kicksejä joka päivä.”
Työpäivien jälkeen ja viikonloppuisin kolmen 8–13-vuotiaan pojan äiti kuljettaa lapsia urheiluharrastuksiin ympäri pääkaupunkiseutua puolisonsa kanssa. Suvilla ei ole vuosiin jäänyt aikaa tauoille, liikunnalle tai ruuanlaitolle. Tavoite on, että lyhyempien työpäivien ansiosta elämä normalisoituu.
”Arjessa on melkein joka ilta jotakin menoa. Lisäksi miehelläni on iltapainotteinen työ. Toivon, että ehdin taas treenata personal trainerin kanssa tai edes napata kotoa omat lenkkarit mukaan ja käydä lasten treenatessa lenkillä.”
Perhekeskeiselle Suville lasten harrastukset eivät ole rasite tai uhraus, päinvastoin. Hän ja hänen miehensä, pelaaja-agenttina työskentelevä entinen jääkiekkoilija Jukka Tiilikainen haluavat tarjota jokaiselle pojalleen mahdollisuuden urheilla niin paljon kuin haluavat. Poikien lajeja ovat jääkiekko ja jalkapallo, missä nämä ovat varsin lahjakkaita.
Suville on tärkeää kannustaa poikiaan uskomaan unelmiinsa pienestä pitäen. Hän haluaa olla mukana lastensa harrastuksissa mahdollisimman paljon, koska hänen omalla äidillään ei aikoinaan ollut siihen mahdollisuutta.
”Haluan suoda lapsilleni sen, mistä jäin itse paitsi. Tiesin jo varhain, että tekisin aikuisena töitä käsilläni, enkä ollut kiinnostunut koulusta. Menin kohti unelmaani ja loin siitä ammatin, vaikka kohtasin aika paljon epäilyjä ja vastustusta. Miehelläni on samanlaisia kokemuksia. Siksi lapsemme saavat tehdä, mitä haluavat.”
Pojat menestyvät urheilun lisäksi koulussa. Suvi ei kuitenkaan olisi pahoillaan, vaikka opiskelu ei maittaisi.
”Olen sanonut pojille, ettei heidän tarvitse mennä lukioon, jos he eivät halua. Itse suoritin ylioppilastutkinnon tietäen, etten tarvitse sitä mihinkään. En aio pakottaa heitä samaan.”
Omat tulevaisuuden unelmat saavat Suvin mukaan odottaa aikaa, jolloin lapset ovat vanhempia. Erityisesti yksi unelma pilkahtelee aika ajoin.
”Haaveilen omasta isosta kauneushoitolasta. Olen miettinyt sitä varten kosmetologin tai sairaanhoitajan koulutusta, jotta voisin tehdä myös järeitä hoitoja. Toisaalta pohdin, miten opiskelu sujuisi pitkän tauon jälkeen. Olen todella huono teknisissä jutuissa.”
Oman yrityksen lisäksi Suvi on osakkaana suomalaisessa avantosuihkuyrityksessä, jossa hän näkee paljon potentiaalia.
Haaveistaan huolimatta Suvi nauttii eniten siitä, mitä hänellä jo on.
”Ennen Ukrainan-sotaa saatoin olla valitusherkkä, mutta se on jäänyt pois. Tässä maailmantilanteessa iloitsen siitä, että saan asua rauhallisessa maassa. Iän myötä olen tyytyväisempi entistä vähempään ja osaan arvostaa erilaisia asioita kuin nuorena.”
”Aiemmin minun piti esimerkiksi ostella merkkilaukkuja. Enää se ei tunnu tärkeältä. Shoppailen muutenkin vähemmän ja kuljen arjessa usein meikittä.”
Sitä mukaa kun arvot ovat kirkastuneet ja kiltteys karissut, Suvi on alkanut puhua asioista entistä suoremmin. Taidosta hän kiittää myös miestään, joka on koko pitkän parisuhteen ajan kannustanut Suvia ja valanut häneen itseluottamusta.
Suvi on oivaltanut elämän helpottuvan, kun kertoo muillekin, mitä aidosti ajattelee ja haluaa.
”Olen oppinut nostamaan kissan pöydälle, vaikka aihe olisi vaikea. Kannustan siihen myös muita. Asioita ei kannata kerätä sisäänsä.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 11/2023.
