Vuosi sitten maaliskuisena iltapäivänä Susanna Laine sai sanottua työpaikallaan Yleisradiossa ääneen asian, jota oli miettinyt jo jonkin aikaa: hän irtisanoutuu. Susanna oli ollut suositun, arki-iltaisin televisiosta tulevan Puoli seitsemän -ajankohtaisohjelman toimittajana ja juontajana vuodesta 2014 alkaen.

– Jossain vaiheessa kadotin taitoni elää tässä hetkessä ja aloin suorittaa liikaa. Täytän syyskuussa 40 vuotta. Ehkä lähestyvä nelikymppisyys herätti minut ymmärtämään, että minun pitää kuunnella itseäni ja elää rohkeasti omannäköistä elämää. Haaveita ei kannata lykätä myöhemmäksi, koska elämä on rajallista, Susanna sanoo.

Hänen ratkaisuunsa suhtauduttiin ymmärryksellä. Niin esimies kuin työpari Mikko Kekäläinenkin tiesivät naisen halusta kokeilla jotain uutta. Mutta mitä? Sitä Susanna ei vielä silloin tiennyt itsekään.

– Luovuin varmuudesta – työstä, jossa koin onnistumisentunteita ja joka siten antoi myös turvaa.

Miksi teen töitä koko ajan? Milloin ehdin nauttia elämästä? Miksi en palaudu kuten ennen? Mitä jos en olisikaan enää joka päivä televisioruudussa?

Kysymykset parveilivat Susannan mielessä toistuvasti ennen lopettamispäätöstä. Viisi suoraa lähetystä viikossa verottivat voimia. Kun televisiolähetys saatiin purkkiin, seuraavan päivän ohjelman valmistelu valtasi mielen.

– Tunsin välillä riittämättömyyden tunteita. En ehtinyt tehdä asioita niin hyvin ja perusteellisesti kuin olisin halunnut. Elin jatkuvassa kiireessä. Siinä pyörityksessä en kerennyt miettimään, mitä elämältä vielä haluan. Sen sijaan painoin täysillä eteenpäin.

Viikonloppuisinkaan kalenterissa ei ollut lepoa vaan juontokeikkoja. Kun ohjelma jäi kesätauolle ja työkaverit vetäytyivät lomailemaan, Susanna esiintyi kesäteattereissa. Jos kalenterissa oli tyhjää, hän ei pystynyt sanomaan työtarjouksille ei.

– Kun rakkaasta harrastuksesta ja intohimosta tulee työ, kyselyistä on vaikea kieltäytyä. Freelancerina olen aina ajatellut, että lomaa pidetään vasta silloin kun keikkapuhelin ei pirise. Olen myös luonteeltani kiltti ja vastaan herkästi myöntävästi, kun minua pyydetään mukaan.

Jatkuva tasapainoilu teatteriprojektien, juontotehtävien ja suorien lähetysten välillä uuvutti. Susanna oli koko ajan väsynyt ja huomasi, ettei hän enää nauttinut työstään yhtä paljon kuin ennen.

Hänen mielensä pyöri tulevissa aikatauluissa ja jatkuvassa suorittamisessa. Väsyneenä pinna kiristyi ja hänestä tuli huonotuulinen.

Välillä muistikin sakkasi. Kun juontajapari Mikko muisteli, miten he edellisenä keväänä twerkkasivat suorassa lähetyksessä, Susanna mietti, oliko hänkin ollut mukana. Hänen piti tarkistaa tapahtunut Googlesta ja tosiaan, siellä hän heilutti pyllyään muiden mukana.

– Kun laitoin kännykkää jääkaappiin ja unohdin, minne olin parkkeerannut autoni edellisenä iltana, tajusin, että on aika hidastaa tahtia.

Sunnuntaisin oli Susannan työviikon ainoa vapaapäivä. Silloin hän sulkeutui kotiinsa eikä halunnut tavata ketään.

Hän veti verhot ikkunoiden eteen ja halusi olla yksin. Se oli nopea ja tehokas palautumiskeino pitkän viikon päätteeksi.

Jos kyse olisi ollut burnoutista, Susanna olisi hakeutunut työterveyshuoltoon ja jäänyt sairauslomalle. Väsymys oli pikemminkin kimmoke muutoksen tekemiseen.

– Halusin enemmän vapaa-aikaa ja ennen kaikkea mahdollisuuden palautumiseen. Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin työnteko.

Susanna uskoo, että ideaalitilanteessa niin unelle, työnteolle kuin vapaa-ajallekin on kahdeksan tuntia aikaa vuorokaudessa. Hänen tapauksessaan niin ei ollut: hän teki töitä ja nukkui.

Pikkuhiljaa Susanna alkoi varovaisesti leikitellä ajatuksella, että irtisanoutuisi työstään.

Tammikuussa 2020 hän tajusi ettei ollut pitänyt kesälomaa neljään vuoteen. Vaikka ajatus vapaudesta kutkutti, irtautuminen vakituisesta työstä ja erittäin katsotusta ohjelmasta kauhistutti myös.

Asiaa puntaroidessaan Susanna palautti mieleensä itsensä 15-vuotiaana. Sen nuoren ja innokkaan, rohkean ja impulsiivisen tytön, joka lähti junalla Seinäjoelta ­Helsinkiin koekuvauksiin tavoittelemaan mallintöitä.

Ja parikymppisen Susannan, joka osallistui Miss Suomi -kisoihin hetken mielijohteesta ja joka kruunattiin perintö­prinsessaksi 21 vuotta isosiskonsa Tiina Laineen jälkeen.

– Minulle tuli voimakas tunne: halusin lähteä seikkailuun.

Susanna kertoi ajatuksistaan vanhemmilleen, isosiskolle, isoveljelle ja ystävilleen, jotka kannustivat häntä olemaan rohkea.

Irtisanoutumista seurasi ensin helpotus. Mutta seuraavalla viikolla mieleen hiipi ajatus: mitä olen mennyt tekemään?

– Silloin muistutin itseäni, että olen harkinnut päätöksen hyvin tarkkaan ja joka kantilta. Irtisanoutuminen ei ollut hetkellinen päähänpisto. Urakehityksellä ja tienesteillä ei ole merkitystä, jos voi huonosti eikä ole onnellinen.

Uutta työtä Susannalla ei ollut näköpiirissä irtisanoutuessaan. Irtisanomisaika oli pitkä, ja hän teki viimeisen lähetyksensä lokakuun lopussa. Sen jälkeen ohjelman uutena juontajana aloitti Ella Kanninen.

Yllättävä työtarjous tuli samoihin aikoihin, kun Susanna purkitti viimeisiä lähetyksiään Ylellä. Hänelle olisi tarjolla rooli MTV3-kanavan Salatut ­elämät -sarjassa tämän vuoden helmikuusta alkaen.

Näyttelijän työ oli ollut Susannan haave kymmen­vuotiaasta asti. Silloin koko koululuokka meni Seinäjoen kaupunginteatteriin katsomaan satunäytelmää.

– Muistan sen hetken, kun ymmärsin, että näytteleminen on minun juttuni. Se oli jonkinlainen ensirakastuminen.

Susanna oli hiljainen ja arka lapsi, eikä hän kehdannut puhua näyttelijähaaveistaan ääneen. Mutta 12-vuo­tiaana hän kaivoi käteensä puhelinluettelon, soitti Seinäjoen kaupunginteatterin silloiselle johtajalle Anja Koskelalle ja kysyi: ”Hei, haluaisin näyttelijäksi, pääseekö teille johonkin juttuun mukaan?”

Niin Susanna työskenteli avustajana ja teatterin narikassa koko nuoruutensa.

Lukion jälkeen hän pyrki Teatterikorkeakouluun neljä kertaa tuloksetta. Sen sijaan Susanna pääsi opiskelemaan musiikkiteatteria Lahden ammattikorkeakouluun.

Työskenneltyään radiossa ja televisiossa hän pyrki teatterikorkeaan vielä viidennen kerran, turhaan. Pettymys kalvoi mieltä kauan.

– Torjutuksi tuleminen vaikutti ammatilliseen itsetuntooni. Mutta ymmärsin aika nopeasti, että alalla on paljon muitakin, jotka eivät ole valmistuneet taideyliopistosta.

Susannan pesti Salatuissa elämissä jatkuu vielä ensi syksynäkin. Viime kuukausina hän on opetellut luomaan uudenlaisen vireen arkeensa.

Ihanaa joutenoloa, tanssitunteja ja pitkiä kävelylenkkejä. Kuntosalia, kotijumppia kahvakuulalla ja HIIT-treenejä. Ystävien tapaamista ja television tuijotusta. Vakituisen työn loputtua Susanna keskittyi ensin lepäämään.

Mutta jo loppuvuodesta hän palaili hiljalleen työelämään ja juonsi Ylen jouluaaton lähetyksen. Tammikuussa Susanna nähtiin muun muassa Yle Olohuoneen juontajana ja talven aikana hän juontaa SuomiLOVE-ohjelmaa.

Lyhyenkin tauon jälkeen työnteko maistuu makeammalta kuin pitkiin aikoihin. Samalla Susanna pitää huolen, että vapaa-aikaa jää myös jatkossa.

– Olen lukenut kirjoja, ja hiljalleen mieleeni on noussut uusia ideoita. Esiintymiseen liittyvä polte on taas herännyt sisälläni. Jos haluan levätä, voin päättää, että en tee mitään tänään. Se on ihanaa. Oma aika on minulle nykyisin todella arvokasta.

Voimakas stressi on kadonnut. Susanna menee iltaisin nukkumaan rauhallisin mielin ja vailla ahdistusta.

– En enää kanna jatkuvaa huolta asioista. Mielenrauha on melko siisti juttu.

Levänneenä Susannalla on ollut aikaa pysähtyä pohtimaan, mitä hän elämältään haluaa. Neljänkympin kynnyksellä on hyvä hetki päivittää unelmat.

– Monet urahaaveeni ovat toteutuneet, ja nyt on aika miettiä, mitkä ovat tämän päivän haaveeni. Liittyvätkö ne yhä esiintymiseen vai onko pinnan alla odottamassa jotain ihan muuta? Aion katsella rauhassa ympärilleni ja ­odottaa vastauksia.

Keski-ikäistyminen on herättänyt myös uudenlaisia tunteita ja perhe-elämään liittyviä kysymyksiä.

– Minulla ei ole juuri nyt voimakasta poltetta äidiksi, mutta olen miettinyt, kadunko kymmenen vuoden päästä, jos en tee asialle jotain. Toisaalta lapsia ei kannata hankkia vain siksi, ettei katuisi myöhemmin. Eikä lapsen saaminenkaan ole mikään itsestäänselvyys.

Susanna on pohtinut, voiko elämä olla merkityksellistä ilman lapsiakin. Onko hänen elämänsä kapeampaa ja suppeampaa, jos hän ei ole äiti?

Susanna karsastaa ajatusta, että lapset tulisivat uran edelle tai että naisen täytyisi valita joko lapset tai työ.

– Ne asiat ovat tänä päivänä varmasti yhdistettävissä. Olen päättänyt, että yritän olla mahdollisimman rehellinen itselleni ja elää tavalla, joka tekee minut onnelliseksi.

Vuoriton villasekoitetakki ja kaulahuivi & Other Stories. Kietaisumekko Philosophy Blues Original. Merinovillapipo Anniliina.S/Liike. Mokkasaappaat Mango.