Ei ole ihme, että Steve Jobsin leski Laurene Powell Jobs yritti estää tämän elokuvan julkaisemisen. Danny Boylen ohjaama Steve Jobs näyttää edesmenneen tietokonegurun niin kylmänä miehenä, että katsoja jää väkisinkin miettimään, kuinka iso osa tarinasta on totta.

Michael Fassbender eläytyy väkevästi itsepäiseksi Apple-johtajaksi, joka vaati alaisiltaan paljon, mutta antoi kiitosta vain harvoin.

Jobsin oikeana kätenä ja järjen äänenä tasapainoili ohjelmistosuunnittelija Joanna Hoffman. Häntä näyttelevä Kate Winslet vakuuttaa ulkoista muodonmuutosta myöten.

Vaikka elokuva on kertomus lahjakkaasta visionääristä, se keskittyy ennen kaikkea isän ja tyttären vaikeaan suhteeseen. Jobs kielsi pitkään isyyden Lisa-tyttäreensä. Taustalla oli traumaattinen kokemus: Steven biologiset vanhemmat antoivat poikansa adoptoitavaksi jo vauvana. Se vaivasi miestä kuolemaan saakka.

Elokuva muistuttaa myös arvomaailmasta. Elämässä menestymistä mitataan yhä vallan ja omaisuuden määrällä. Jobs olisi tuskin jäänyt historiankirjoihin mukavana perheenisänä. Tavallisuus ei riitä.

Arvio on julkaistu Eevan numerossa 1/16.