Suomessa asunut  tekee kaikkensa Puolassa asuvien sukulaistensa hyväksi. Kirjeet kulkevat, jos kulkevat, avunpyyntöineen ja salaviesteineen.

Muir kuvaa sodan mielettömyyttä ja holokaustia maltillisesti, vaikka historia tarjoaa armottomia kohtaloita. Nimiä ja sukulaisuussuhteita on runsaasti, mutta alun jälkeen kerronta rauhoittuu ja lukija pääsee keskittymään muutaman ihmisen tarinaan.

Sodan kauhujen keskellä ihmisten neuvokkuus ja selviäminen on lohduttavaa.

Teksti: Tuula Kanninen

Arvio löytyy Eevan numerosta 12/2016.