”VOITIN MISS HELSINKI -KILPAILUN vuonna 2017, ja se nosti metelin niin Suomessa kuin maailmalla. Kongolaisena en edustanut tyypillistä suomalaista kauneusihannetta: olen tummaihoinen ja kasvoni ovat suuret.

Voiton jälkeen sain kritiikkiä ulkonäöstäni ja siitä, että olin vääränlainen. En välittänyt niistä. Osallistuin kilpailuun, koska halusin olla tienraivaaja muille näköisilleni tytöille. Osallistumisvuonna painotettiin urheilullista taustaa, ja se oli minulle ulkonäköä tärkeämpi kriteeri olla kilpailussa mukana. Olen urheillut pienestä lähtien, harrastanut cheerleadingiä ja amerikkalaista jalkapalloa.

NYT KUUSI VUOTTA KISOJEN JÄLKEEN olen itsevarmempi ulkonäöstäni. Voin tehdä somekanavalleni videoita, joissa olen ilman meikkiä. Pari vuotta sitten en olisi kuvitellut tekeväni niin. Itsevarmuuteni on vaikuttanut se, että hyvinvointini painopiste on terveydestä huolehtimisessa, ulkonäkö tulee vasta toisena.

Ulkonäkö on kuitenkin merkittävässä roolissa työssäni ravintovalmentajana: Ihmiset ostavat sitä, mitä näkevät. Valmennukset myyvät paremmin, kun panostan ulkonäkööni.

Arkilookissa riittää, että olen siisti ja hiukset ovat huolitellut ja voin spontaanisti lähteä kahville ilman tunnin laittautumista.

Käytän vähän rahaa kauneudenhoitoon, sillä saan palveluita, kuten ripsihuollon, yhteistyönä. Kun minulla on huono päivä ja olen tyytymätön olemukseeni, haen itsetuntobuustausta kuuntelemalla inspiroivia podcasteja, kuten Andy Frisellan Real AFia ja Coach Painia. Ne lyövät aivot hereille ja saavat ajattelemaan, että nyt mietin liikaa ulkonäköä.

PIDÄN MONISTA ASIOISTA ULKONÄÖSSÄNI, kuten silmistä ja huulistani, mutta tiedän, että jonain päivänä menen kauneusleikkaukseen. Haluan muokata nenääni. Lapsuudessa kuulin lähipiirissäni kommentteja nenästäni, ja kasvavassa iässä mielipiteet jättivät pysyvän jäljen.

Sillä ei ole merkitystä, mitä tuntemattomat ihmiset ajattelevat ulkonäöstäni, mutta lähipiirin kommenteilla on, ja ne vaikuttavat läpi elämän. Tiedän, ettei niiden pitäisi, mutta kyllä ne vaikuttavat.

Miss Helsinki -kisojen jälkeen minulla olisi ollut mahdollisuus mennä nenäleikkaukseen hyvällä hinnalla, mutta pari viikkoa ennen leikkaukseen menoa peruin ajan. Tunsin, että oli kasvettava ihmisenä ennen kuin teen lopullisen päätöksen.

Nyt olen miettinyt asiaa kuusi vuotta, mutta olen edelleen sitä mieltä, että odotan. Jos joskus päädyn muokkaamaan nenääni, kerron siitä avoimesti.

En suhtaudu kielteisesti kauneusleikkauksiin, mutta toivon vaikutusvaltaisten henkilöiden kertovan avoimesti tehdyistä kauneusoperaatiosta niin, että seuraajat ymmärtävät, millaisia toimenpiteitä kauneuden eteen on tehty.

TULEN KULTTUURISTA, jossa naiset pitävät huolta itsestään ja laittautuvat näyttävästi. Silti kongolaisessa kulttuurissa ei ole ulkonäköpaineita, hoikkuuden ihannoinnin sijaan nainen saa olla kookas ja runsas.

Kun elän kahden kulttuurin välissä, koen joskus, että pienennän itseäni olemuksellani Suomessa: en halua erottua enempää joukosta. Ihailen Ranskassa asuvaa kongolaista Chloé Kitemboa, joka hyödyntää tyylissään kahden kulttuurin vaikutteita upeasti. Sellainen haluan itsekin olla.

VANHENEMINEN ei pelota minua ja ajattelen vain viisastuvani. Äitini on 55-vuotias ja näyttää kuin olisi täyttänyt kolmekymmentä. Luotan siihen, että olen saanut hyvät geenit. Uskon, että puhtaalla ravinnolla ja liikkumisella pääsee pitkälle ja voi vanheta kauniisti. Minulle kauneus merkitsee, millainen ihminen on sisältä: positiivinen energia kauniista ihmistä.”

Juttu on julkaistu Trendissä 4/2023.