"SAIN ESIKOISENI jo 17-vuotiaana – siksi äitiys on muokannut minäkuvaani ja suhdetta seksuaalisuuteni monin tavoin.

Itse raskausaika ei vaikuttanut itse­tuntooni tai minäkuvaani juurikaan. Voin hyvin, ja keho tuntui koko ajan omalta. Se helpotti kokemusta.

Sinkkuelämäni nipin napin täysi-ikäisenä oli teinimäistä hapuilua. Sitä väritti myös häpeä teini­äitiydestä. Minusta tuntui usein kuin olisin epäonnistunut.

Tunnetta tuki se, ettei äitien oikeudesta bilettää tai harrastaa seksiä puhuttu vielä tuolloin paljoakaan. Nuori minä tahtoi kyllä mennä ja tehdä, mutta takaraivossa jyskytti häpeä omasta seksuaalisuudesta ja kokemus huonommuudesta.

LÖYSIN ITSEVARMUUTENI vasta, kun ikää tuli lisää. Silloin tajusin myös, että potemani häpeä ei ollut omaani vaan yhteiskunnan istuttamaa.

Luulin pitkään, että ulkonäkö oli paras piirteeni. Siksi siitä kasvoi minulle fiksaatio. Käytin ihan liikaa aikaa ulkonäköni ajattelemiseen.

Elättelin harhaluuloa siitä, että minulla ei ollut miehille tai maailmalle muuta annettavaa kuin se, miltä näytin. Esitin seksuaalisempaa kuin olin, jotta minusta tykättäisiin enemmän ja minut hyväksyttäisiin.

Minun ja monen muun liberaali sinkkuseksuaalisuus oli päälle liimattua fantasiaa, joka oli kopioitu Sinkkuelämää-sarjasta.

Hain itseäni Tinderissä. En ollut deittipalveluissa oma itseni: ulkonäön korostaminen oli epävarmuutta ja puhetulvani hermostuneisuutta. Join alkoholia, jotta reteän esittäminen tuntuisi luontevammalta.

Se oli omien rajojeni rikkomista. Haluaisin sanoa sen ikäiselle itselleni, että sinun ei tarvitse tehdä noin.

Hukassa oli myös suhteeni itse seksiin. Ennen luulin, että jos nainen ei ole hyvä sängyssä, hän on korvattavissa eikä ole hyvä nainen ollenkaan. Siksi seksi oli suorittamista, josta opettelin pois pitkän ajan kuluessa psykoterapian ja kärsivällisten kumppanien avulla.

Nyt rinnallani on ihminen, jonka kanssa dynamiikkamme on ihan erilainen. Minun ei tarvitse keskittyä näyttämään täydelliseltä tai mahdollisimman laihalta, pyörittää show’ta toiselle. Saan viimein tilaa kokeilla, mikä tuottaa minulle nautintoa.

KUN TULIN NYKYSUHTEESSANI ÄIDIKSI toista kertaa, hämmennyin. Imetin lastani kaksi vuotta, enkä silloin ymmärtänyt, että nainen on imetysajan hormonaalisesti vaihdevuosien kaltaisessa tilassa.

En ovuloinut, mikä vaikutti seksihaluihin. Sen myötä mieleen nousi kipeitäkin kysymyksiä. Olenko rikki? Palaudunko koskaan entiselleni? Miten parisuhde kestää tämän?

En ollut pelkoineni yksin. Samaa aihetta kipuiltiin kaveri­piirini äitien keskuudessa.

On haitallista ylläpitää ideaalia siitä, että tuoreen äidin pitäisi haluta seksiä mahdollisimman nopeasti. Meidän pitäisi mieluummin korostaa sitä, että on ihan normaalia, että seksi ei kiinnosta kuukausiin.

Mielestäni kulttuurimme seksuaalinen vapautuminen on ihanaa, mutta se ei saisi tuoda mukanaan paineita siitä, että seksiä pitäisi harrastaa tai haluta koko ajan.

Kukaan ei myöskään ole tylsä, puutteellinen tai vanhanaikainen vain siksi, ettei ole kiinnostunut vaikkapa seksileluista. Minä en osaisi koskaan esitellä sellaisia somessa, vaikka en niin tekeviä paheksukaan.

Muunlainen jakaminenkin sopii vain osalle ihmisistä. En ole edes omien kavereiden revittelytarinoiden fani. Minulle seksi on ennen kaikkea yksityinen asia.”

Lue myös: Elina Tanskasen kolumni: Olisiko sinulle ok, että kumppani käy seksibileissä, kunhan ei katso Netflixiä toisen kanssa?

Juttu on julkaistu Trendissä 5/21.