"Sain esikoiseni jo 17-vuotiaana – siksi äitiys on muokannut minäkuvaani ja suhdetta seksuaalisuuteni monin tavoin.

Itse raskausaika ei vaikuttanut itse­tuntooni tai minäkuvaani juurikaan. Voin hyvin, ja keho tuntui koko ajan omalta. Se helpotti kokemusta.

Sinkkuelämäni nipin napin täysi-ikäisenä oli teinimäistä hapuilua. Sitä väritti myös häpeä teini­äitiydestä. Minusta tuntui usein kuin olisin epäonnistunut.

Tunnetta tuki se, ettei äitien oikeudesta bilettää tai harrastaa seksiä puhuttu vielä tuolloin paljoakaan. Nuori minä tahtoi kyllä mennä ja tehdä, mutta takaraivossa jyskytti häpeä omasta seksuaalisuudesta ja kokemus huonommuudesta.

Löysin itsevarmuuteni vasta, kun ikää tuli lisää. Silloin tajusin myös, että potemani häpeä ei ollut omaani vaan yhteiskunnan istuttamaa.

Luulin pitkään, että ulkonäkö oli paras piirteeni. Siksi siitä kasvoi minulle fiksaatio. Käytin ihan liikaa aikaa ulkonäköni ajattelemiseen.

Elättelin harhaluuloa siitä, että minulla ei ollut miehille tai maailmalle muuta annettavaa kuin se, miltä näytin. Esitin seksuaalisempaa kuin olin, jotta minusta tykättäisiin enemmän ja minut hyväksyttäisiin.

Minun ja monen muun liberaali sinkkuseksuaalisuus oli päälle liimattua fantasiaa, joka oli kopioitu Sinkkuelämää-sarjasta.

Hain itseäni Tinderissä. En ollut deittipalveluissa oma itseni: ulkonäön korostaminen oli epävarmuutta ja puhetulvani hermostuneisuutta. Join alkoholia, jotta reteän esittäminen tuntuisi luontevammalta.

Se oli omien rajojeni rikkomista. Haluaisin sanoa sen ikäiselle itselleni, että sinun ei tarvitse tehdä noin.

Hukassa oli myös suhteeni itse seksiin. Ennen luulin, että jos nainen ei ole hyvä sängyssä, hän on korvattavissa eikä ole hyvä nainen ollenkaan. Siksi seksi oli suorittamista, josta opettelin pois pitkän ajan kuluessa psykoterapian ja kärsivällisten kumppanien avulla.

Nyt rinnallani on ihminen, jonka kanssa dynamiikkamme on ihan erilainen. Minun ei tarvitse keskittyä näyttämään täydelliseltä tai mahdollisimman laihalta, pyörittää show’ta toiselle. Saan viimein tilaa kokeilla, mikä tuottaa minulle nautintoa.

Kun tulin nykysuhteessani äidiksi toista kertaa, hämmennyin. Imetin lastani kaksi vuotta, enkä silloin ymmärtänyt, että nainen on imetysajan hormonaalisesti vaihdevuosien kaltaisessa tilassa.

En ovuloinut, mikä vaikutti seksihaluihin. Sen myötä mieleen nousi kipeitäkin kysymyksiä. Olenko rikki? Palaudunko koskaan entiselleni? Miten parisuhde kestää tämän?

En ollut pelkoineni yksin. Samaa aihetta kipuiltiin kaveri­piirini äitien keskuudessa.

On haitallista ylläpitää ideaalia siitä, että tuoreen äidin pitäisi haluta seksiä mahdollisimman nopeasti. Meidän pitäisi mieluummin korostaa sitä, että on ihan normaalia, että seksi ei kiinnosta kuukausiin.

Mielestäni kulttuurimme seksuaalinen vapautuminen on ihanaa, mutta se ei saisi tuoda mukanaan paineita siitä, että seksiä pitäisi harrastaa tai haluta koko ajan.

Kukaan ei myöskään ole tylsä, puutteellinen tai vanhanaikainen vain siksi, ettei ole kiinnostunut vaikkapa seksileluista. Minä en osaisi koskaan esitellä sellaisia somessa, vaikka en niin tekeviä paheksukaan.

Muunlainen jakaminenkin sopii vain osalle ihmisistä. En ole edes omien kavereiden revittelytarinoiden fani. Minulle seksi on ennen kaikkea yksityinen asia.”

Lue myös: Elina Tanskasen kolumni: Olisiko sinulle ok, että kumppani käy seksibileissä, kunhan ei katso Netflixiä toisen kanssa?

"Shibari-sidonta alkoi kiehtoa minua muutama vuosi sitten, kun osallistuin sidontakurssille. Olin heti myytyä tyttöä!

Sidonta opettaa vuorovaikutusta kahden ihmisen välillä. Olen luonteeltani vastuunkantaja, joten luulin, että pitäisin sitojan roolista. Mitä vielä: on ihanaa antaa jonkun sitoa minut, minun säännöilläni ja minua kuunnellen. Silloin voin päästää arjen naruista irti.

Mielikuvat sitomisesta yhdistyvät monella mustan nahkan natinaan ja viuhuvaan piiskaan. Sidonta voi olla sitäkin, mutta minulle se ei ole. Sen sijaan suosittelen sitä omien rajojen, rakkauden ja kehollisuuden opetteluun.

Hyvä seksi ei tarkoita minulle yhdyntää vaan nautinnon jakamista. Yhteys kumppanin kanssa voi löytyä vain, jos on löytänyt ensin yhteyden itseensä. Se taas vaatii kivuliastakin rehellisyyttä, omien varjojen tutkiskelua ja vanhojen ajatusrakenteidensa purkamista. Silloin alkaa vähitellen hahmottaa halunsa ja tarpeensa.

Mutta monelle itsensä kohtaaminen kuulostaa liian uhkaavalta hörhöilyltä – ja se herättää liikaa tunteita, epämiellyttäviäkin. Ne on helppo sysätä syrjään ja toitottaa, että ei muuta kuin panemaan vaan!

Tutkiva asenne on ihana lähtökohta, jos tahtoo tutustua kehoonsa ja mieleensä paremmin. Ensiksi kannattaa kartoittaa, miten laaja käsite seksuaalisuus oikeastaan on ja mitä se itselle merkitsee. Meditaatio ja hengitysharjoitukset ovat toimivia eroottisia työkaluja siinä missä masturbointikin. Havainnoi itseäsi. Miten kosketat omaa kehoasi ja miltä se tuntuu? Nautinnolliselta vai omituiselta?

Hellin itseäni öljyhieronnalla joka toinen viikko. Siinä saattaa vierähtää kolmekin tuntia. Aistien herättelykin onnistuu missä tahansa: joskus auttaa, kun tiedostaa ulkona auringon lämmön ihollaan. Pienet jutut voivat olla suuria.

Minulle seksuaalisuuteni ja naiseuteni jakaminen vaikkapa Instagramissa on luontevaa. Se ei ole itsestäänselvyys: jos julkaisee tietynlaisia kuvia naiseudestaan ja poseeraa paljastavissa alusvaatteissa tai yläosattomissa, sovellus poistaa ne nopeasti. Herran tähden, miten typerää!

Seksuaalisuudesta puhuminen tulkitaan usein deittimaailmassa väärin. Tinder-mätsit luulevat, että jos nainen puhuu seksuaalisuudesta, hän haluaa aina seksiä heti. Heti aletaan availla nappeja tai inboxiin pärähtää kikkelin kuva.

Ensinnäkin: on epäkunnioittavaa ja ihan älytöntä lähettää elimensä kuva ventovieraalle, ja toisekseen: ei se niin mene. Tulkinta kertoo, miten vinksallaan suhteemme seksiin on. Siitä puhuminen ei ole itsessään soidinmeno tai kutsu sänkyyn.

Olen ollut sinkkuna viisi vuotta, eikä minulla ole kiire minnekään. Olen aina tahtonut pitkän palautumisjakson parisuhteiden välissä, sillä erojen ja surujen hetkillä elämä pysähtyy kuin seinään. Menneet suhteet on syytä käsitellä.

Samalla tarjoutuu loistava tilaisuus huomata jotakin uutta itsestään ja seksuaalisuudessaan. Nautin tästä elämänmuodosta, sillä olen kuin kissa: pidän omasta rauhasta ja tilasta.

Seksuaalisuus ei vaadi kumppania toteutuakseen. Koko ajatuskin on hassu! Se on elämän energiaa, joka on kaikissa. Kukoistaakseen tarvitsee vain itsensä.

Ennen omistauduin hartaasti parisuhteilleni. Tein suhteiden eteen liiankin paljon ja otin toisen lastit kannettavakseni. Myös seksissä arvioin, mitä mies halusi ja unohdin itseni. Silloin seksi typistyi aktiksi, joka ei antanut tunnetasolla mitään. Olin parisuhteissani monella tapaa yksin.

Ymmärrän nyt, että jos keskittyy muiden miellyttämiseen, ei välttämättä edes huomaa, miten huono olo itsellä on. Tällainen suorittaminen on naisille valitettavan tyypillistä: pelkäämme jatkuvasti tuottavamme pettymyksen joko itsellemme, kumppanillemme tai yhteisöllemme.”

Lue myös: Erokriisi opetti kansanedustaja Elina Valtosta ottamaan apua vastaan

"Harrastin seksiä kumppanin kanssa viimeksi kaksi vuotta sitten. Olen ollut pari vuotta sinkku, eivätkä yhden illan jutut ole minua varten, vaikka niitä nuorena kokeilinkin.

Vaikka olen äärettömän seksuaalinen, turvallisuuden tunne ajaa minulla seksin tarpeen yli. Ilman kunnon tunteita en riisu housujani, eikä vieraan ihmisen luokse lähteminen ole minulle mukava ajatus.

Se ei tarkoita, että seksielämäni olisi huonoa: olen kaunis nainen, ja nautin seksistä itseni kanssa paljon.

Minulle sinkkuus on ollut antoisaa itsetutkiskelun aikaa. Mutta kun seuraavan kerran kohtaan seurustelukumppanin, jonka kanssa saan toteuttaa täyttä seksuaalisuuttani, siitä tulee ihanaa!

Seksuaalisuuteeni vaikuttaa krooninen kipu. Selkäkipuni alkoivat jo kymmenen vuotta sitten. Minulle tehtiin leik­kaus, jossa tapahtui virhe. Toinen jalkani halvaantui ajoittain kokonaan ja kova, sähkömäinen kipu juoksi pakarasta jalkapohjaan saakka.

Korjausleikkaus paransi tilannetta, mutta kivut jäivät. Syön niihin päivittäin lääkkeitä, eikä selkäni tule koskaan olemaan normaali.

Kivuista tuli minulle ensin suuri pelko. Mitä, jos en jaksaisikaan rakastella kumppanini kanssa tänään? Mitä, jos kipukohtaus iskisi kesken seksin tai en pystyisikään teknisesti johonkin, mitä kumppani toivoi? Joskus niin kävikin. Nolostelin, jos mies tahtoi ottaa minut takaapäin ja pyllyni ei noussut tarpeeksi.

Elämän ei kuitenkaan tarvitse olla pornoelokuvaa. Kaikki ei aina suju sängyssä suit sait sukkelaan, eikä se haittaa mitään. Puhumme liian harvoin siitä, että seksi saa olla myös hauskaa ja inhimillistä.

Yhtä tärkeää on puhua sen vaikeista puolista. Selkävaivojeni takia vartaloni on muuttunut paljon. Paino on noussut ja laskenut vuorotellen. Vatsassani on raskausarpia ja selässä pitkä leikkausarpi.

Kerran kun päästin uuden kumppanin iholleni, hän huudahti arven nähtyään spontaanisti: ’hyi helvetti’.

Arpi koristaa yhä selkääni, mutta se sai rinnalleen haavan, jota ei voi nähdä silmillä: torjumisen pelon.

Edes lähimmät ystäväni eivät ymmärrä, millaista arki on kroonisen kivun kanssa. Siksi olen kokenut, että jos puhun kokemuksestani ääneen, jaan samalla tietoa ja tarjoan vertaistukea sitä tarvitseville. Minulle on suotu kova ja kuuluva ääni, jota tahdon käyttää.

Ymmärrän ihan hyvin, että seksistä puhuminen on jännittävää, eikä se ole kenenkään velvollisuus.

Saan somessa yksityisviestein paljon kiittävää palautetta avoimuudestani.

Aina pelkkä vertaistuki ei riitä. Minä olen hyödyntänyt omien pulmieni käsittelyyn niin ystäviä kuin terapeutin apua. He ovat tuntuneet pelastukselta.

Terapiaan hakeutuminen ei vaadi kamalia traumoja vaan tekee hyvää kenelle tahansa. Auttavaan käteen on lupa tarttua, sillä jokainen tarvitsee turvallisen ihmisen, jolle puhua peloistaan. Ne eivät katoa käsittelemättä.

Lapsuudenperheessäni ei puhuttu seksistä. Nuorena koulusta ja mediasta omaksuttu seksuaalikasvatus taas vahvisti kuvaa naisista seksiobjekteina. Luulin, että naisen tehtävä oli ennen kaikkea varmistaa miehelle nautinnon huippu.

Nyt haluan puhua sen puolesta, että mekin voimme antautua nautinnolle. Olemme ansainneet sen.

Minulle olennaisinta on ollut hyväksyä, että seksi on minulle syvällinen kokemus ja kaukana orgasmikeskeisestä jyystämisestä.

Vaikka orgasmi voi olla kipukroonikolle paras mahdollinen kivunlievittäjä, tuleminen ei saa olla hyvän seksin mittari. Ihana seksi voi yhtä hyvin olla myös silittämistä ja silmiin katsomista.”

Juttu on julkaistu Trendissä 5/21.