”Yksitoista vuotta sitten kuulin lämminverisestä tammasta, joka aiottiin lopettaa, koska sille ei löytynyt enää paikkaa omistajansa tallissa. Kun tapasin Wilman ensimmäisen kerran, tiesin heti, että haluan ostaa hänet meille. Hevosesta näki, että se on herkkä ja kiltti. Nyt Wilma on 17-vuotias.

Wilma tulee hyvin toimeen myös 21-vuotiaan shetlanninponimme Netan kanssa. Kaverukset ulkoilevat samassa aitauksessa. Ne rapsuttelevat toisiaan ja kommunikoivat hirnahtelemalla. Silloin, kun Netta ja Wilma asuivat kotitallissa, kävimme välillä iltalenkillä niin, että mukana oli hevosen ja ponin lisäksi kissa, koira ja molemmat lapset.

Kerran olin lenkillä Wilman kanssa, kun tuttu tie romahti altamme. Lensin selästä, ja Wilma kaatui päälleni.

Säikähdimme mutta selvisimme naarmuilla ja murtuneilla sormillani.

Nykyään minulla on 4- ja 6-vuotiaiden lasten kanssa kädet niin täynnä työtä, että ehdin ratsastamaan Wilmalla harvemmin. Toisaalta juuri siksi tallista on tullut minulle entistä tärkeämpi hengähdyspaikka.

Aina kun vietän hetkenkin aikaa Wilman kanssa, stressi kaikkoaa. Halailen sitä ja juttelen sille niitä näitä. Nautin maastolenkeistämme ja laukasta metsäteillä.

Uskon, että hevosilla on kasvattava ja hoitava vaikutuksensa. Viime vuonna tein sosiaalipedagogisen päättötyöni hevosten käytöstä nuorisotyössä. Oli huikeaa nähdä, kuinka eläimet auttoivat nuoria purkamaan patoutuneita tunteitaan.

Samalla tavalla uskon, että Wilma ja Netta opettavat omia lapsiamme.”