Satu Taiveaho, 41, harjaa shetlanninponi Nettaa tuusulalaisen tallin pihalla ja taivastelee ponista lähtevän lian määrää. Ilma on sakeana pölystä.
"Missä sinä olet oikein piehtaroinut, kun olet itsesi tällaiseen kuntoon saanut?"
Netta nauttii harjauksesta niin, että ummistaa välillä silmänsä ja puskee Satua hellästi turvallaan. 21-vuotias poni muutti Sadun ja Antti Kaikkosen perheeseen kuusi vuotta sitten, kun heidän adoptioprosessinsa oli loppusuoralla. Aviopari hankki ponin tulevalle lapselleen.
"Kun adoptio tuolla kerralla sitten valitettavasti kariutui, poni jäi kuitenkin meille. Nettaa onkin halattu paljon ja se on saanut kuunnella huoliani silloin, kun minulla on ollut vaikeaa", Satu kertoo ja rapsuttaa harmaakupeista ponia. Sen karva muuttaa väriä kolme kertaa vuodessa.
Kiltti poni, joka rakastaa syömistä
Kun Sadun ja Antin unelma perheestä vihdoin toteutui, poni pääsi siihen tarkoitukseen, jota varten se oli alunperin hankittu. Perheen kuusivuotias tyttö ja nelivuotias poika ratsastavat ponilla säännöllisesti.
"Netta on maailman kiltein poni ja tulee todella hyvin toimeen lasten kanssa. Välillä pitää lapsille ihan muistuttaa, että kaikki ponit ja hevoset eivät välttämättä ole näin säyseitä."
Netan suurinta herkkua ovat porkkanat, mutta kaikki muukin maistuisi. Joskus jopa liian hyvin: eläinlääkäri määräsi pullean ponin taannoin laihdutuskuurille.
"Netan piti laihduttaa sata kiloa. En käsitä, miten niin suuri määrä on edes mahdollista pienestä shetlanninponista. Sydäntäni särki, kun hänelle piti antaa silloin vain ravinteiltaan huonolaatuista heinää ja sitäkin rajoitetusti, jotta paino saatiin alemmaksi. Mutta tärkeintä tietysti on, että kuuri onnistui ja Netta voi nyt hyvin", Satu sanoo.
Lue Eevan numerosta 7/2018 juttu myös Sadun lämminverisestä Wilma-tammasta.
