”Onko tässä mitään järkeä”, pohti Saga Peace talvella 2019 toipuessaan jalkaleikkauksesta. Hän oli treenannut vuosia seitsenottelua ja tähdännyt Tokion olympialaisiin. Samalla hän oli opiskellut bio- ja kemiantekniikkaa Aalto-yliopistossa. Myös puoliso Johannes oli opiskelujensa ohessa ollut kiireinen: hän oli mukana hyönteisravintoa kehittävässä startup-yrityksessä.

Suorittava elämäntapa alkoi pikkuhiljaa uuvuttaa. Oliko kovassa työtahdissa mitään järkeä? Saisiko startup tarvitsemaansa rahoitusta? Entä mikä oli kuluttavan ja kurin­alaisen huippu-urheilun lopullinen hinta?

”Oikeastaan leikkaus oli lahja. Kun makasin jalka paketissa helsinkiläisessä vuokra-asunnossamme, minulle alkoi kirkastua, millaista tuleva elämämme voisi olla”, Saga muistelee.

He olivat jo edellisenä kesänä ostaneet parikymmen­neliöisen teräsrunkoisen veneen, kunnostaneet sitä ja viettäneet paljon aikaa sen parissa. Sitten tuli uusi idea: he käyttäisivät asunnon käsirahaksi säästetyn summan asuntovaunun hankintaan. Viikon mietintäaika riitti.

”Irtisanoimme asuntomme ja myimme huonekalumme nettikirpputorilla hetkessä.”

Pulahtelua jäämeren kirkkaisiin vesiin, Lapin revontulien ja ruskan ihastelua ja ohikulkevien kettujen bongailua. Sitä kaikkea on ollut uusi elämä asuntovaunussa. Ennenkin läheiseltä tuntunut luonto on tullut vielä läheisemmäksi, ja asuntovaunun yhdeksän ikkunaa ovat tarjonneet panoraamanäkymän luonnon seuraamiseen.

”Kun katselemme iltaisin kattoikkunastamme loputtomiin jatkuvaa tähtitaivasta, tuntuu todella, että olemme osa jotain suurempaa kokonaisuutta.”

Muuttaminen asuntovaunuun on ollut helpottava siirtymä pois aiemmasta stressaavasta elämästä, ja kaiken uuden opettelu on tuntunut lähinnä jännittävältä tutkimusretkeltä.

Tilalle on tullut spontaanimpi elämäntapa: on vapaus liikkua ja päättää työn aikatauluista. Vene tai asuntovaunu vievät sinne, missä Sagan luonto- ja eräopastyöt milloinkin ovat, ja koulutuksia pystyy pitämään etänä. Johanneksen burn out -oireilukin keveni lopulta työpaikan vaihtamisella, vaikka toipuminen onkin ottanut aikansa. Viime kesä kului Isokarin majakkasaarella, jossa Saga oli oppaana.

”Rakastuimme tähän nomadielämäntapaamme heti. Elämä rullaa kovaa vauhtia eteenpäin, joten emme jääneet säästelemään valintojamme huomiselle, josta ei ole varmuutta.”

Samalla on syntynyt myös ajatuksia tilantarpeesta.

”Tuntuu, että nykyään ihmiset kaipaavat koko ajan enemmän omaa tilaa. Meillä se menee toisinpäin. Viihdymme hyvin toistemme lähellä”, Saga kertoo.

Ennen muuttoa asuntovaunuun Saga ja Johannes Peace eivät noudattaneet erityisen minimalistista elämäntapaa. Nykyään on toisin, sillä säilytystilaa on rajallisesti ja veden- ja energiankulutuskin on pudonnut automaattisesti, kun ollaan täytettävien vesi- ja kaasusäiliöiden varassa. Kaikki ylijäävä vesi hyödynnetään esimerkiksi tiskaamiseen, toisaalta vettä saa haettua helposti huoltoasemilta ja vesipisteiltä.

”Nyt ymmärrän, millaista luksusta pitkät kuumat suihkut ovat. Elämäntyylimme on saanut pohtimaan kulutusta ihan uusin silmin.”

Joillekin pariskunnan läheisille nomadielämään siirtyminen on ollut vaikea pala, ja pariskunta saa kuulla vinkkejä markkinoilla tarjolla olevista asunnoista edelleen. Moni muukin ihmettelee asumismuotoa, ja asuntovaunuelämiseen liittyy monenlaisia harhaluuloja.

”Yksi niistä on, että vaunussa olisi talvisin erityisen kylmä. Kyllähän kahdeksanneliöisen tilan saa helposti lämpimäksi”, Johannes naurahtaa.

Eikä nomadielämä tarkoita askeettisuutta. Venettä ja vaunua on koko ajan varusteltu mukavammaksi. Veneessä on jo wc-kylpyhuone, suihku, sauna ja tiskikone, ja pyykkikonetta ollaan asentamassa.

Tähän on syynsä. Peacet odottavat kevääksi perheenlisäystä.

Juttu on julkaistu alun perin Trendissä 02/2022.