Trendi

Ronja Salmi ja uusi ura kirjailijana: ”Tunsin todella voimakkaasti, että jotain on pielessä”

Ronja Salmi ja uusi ura kirjailijana: ”Tunsin todella voimakkaasti, että jotain on pielessä”
Ronja Salmesta tuli 24-vuotiaana girl boss ja Suomen virallinen nuori menestyjä. Isot pestit tuntuivat unelmalta, kunnes hän oivalsi, ettei aikaa jää tärkeimmälle: kirjoittamiselle.
Teksti |
Kuvat |
Julkaistu: 29.8.2022

Sellaisesta ei Ronja Salmi ollut osannut unelmoida. Ei kuulunut hänen ”näköalahorisonttiinsa”, että häntä pyydettäisiin Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtajaksi. Niin kuitenkin tapahtui ja Salmi aloitti tehtävässä vuonna 2018.

Hän oli toki kirjoittanut nuortenkirjoja ja tehnyt messuille entisen opinahjonsa Kallion ilmaisutaidon lukion lavaa KirjaKalliota. Mutta ohjelmajohtajan työ kuulosti joltakin, jota hänen vanhempansa tai isovanhempansa ikäiset ihmiset tekisivät.

”En ollut kertaakaan ajatellut, että voisin toimia siinä tehtävässä. Toki olin perustanut yritykseni sillä ajatuksella, että haluan sinne myös työntekijöitä”, Salmi sanoo.

Ja tietenkin häntä kiinnosti näkyvä ja vastuullinen asema.

”Nautin siitä, että asiat ovat isoja ja monimutkaisia. Mitä isommat puitteet ovat, sitä hauskempaa minulla on. Olen tyytyväinen silloin, kun en tiedä, mitä edessä on. Vaikeampaa on silloin, kun työ alkaa toistaa itseään.”

Ronja Salmi

Vaikka kirjamessujen ohjelmajohtajana Salmella ei ollut varsinaisia alaisia, nuoresta johtajanaisesta leivottiin hetkessä mediassa girl boss.

”Sellaiselle oli silloin kova kysyntä ja tilaus. Suorastaan odotettiin, että olisipa joku nuori tyyppi, jota voitaisiin ihailla.”

Kiinnostus oli hänen ikänsä ja sukupuolensa takia valtavaa.

”Olisin vain voinut siirtyä haastattelusta toiseen. Ajattelin silloin, että nyt on tämä momentum ja se on väliaikaista. Pian kiinnostus laantuu, ja niin tapahtuikin.”

Samaan aikaan, kun hän aloitti suurta kiinnostusta nostattaneessa johtajan pestissä, alkoi Ylellä myös hänen omaa nimeään kantava tv-ohjelma Mitä mietit, Ronja Salmi? Lisäksi Ylelle tehtiin vielä kolme kautta podcastia Mitä vielä, Ronja Salmi?

Työtä oli niin paljon, että hän palkkasi yritykseensä Ryöväri Oy:hyn myös työntekijöitä.

Hän oppi ohjelmajohtajan työssä etenkin kaksi asiaa. Jos haluaa työpaikalla muuttaa asioita, muutoksentekijä tarvitsee toimilleen luottamusta muilta. Luottamus taas syntyy usein niin, että istutaan ihmisten kanssa kahvilla ja jutellaan, vaikka se Salmen kaltaisesta ihmisestä tuntuisi siltä, että mitään ei tapahdu.

”Jos haluat tehdä muutoksen, et voi vain porskuttaa sisälle. Yhden ihmisen tahdonvoima ei riitä organisaation muuttamiseen. Lähdin tarkastelemaan itsessäni myös sitä, että asemastani johtuen ihmiset ajattelivat puhuvansa vallalle, kun he puhuivat minulle. He siis käyttäytyivät kanssani eri tavalla vallan takia.”
Ronja Salmi

Toinen oppi oli se, että johtajan pitää itse ehdottaa asioita ja ongelmiin ratkaisuja. Hän ajatteli aluksi, että muut tuovat hänelle päätettäviä asioita, jotka hän ratkaisee. Mutta ei se mennytkään niin.

”Aluksi kuvittelin, että johtajan tehtävä on ikään kuin istua ravintolan pöydässä ja valita ruokia menulta. Sitten ymmärsin, että johtajan paikka on olla keittiössä päättämässä, mitä menussa on tarjolla.”

Ohjelmajohtajan sopimukseen kuuluu, että se tehdään aina vuodeksi kerrallaan. Salmi oli ohjelmajohtajana neljä vuotta. Sitten intuitio sanoi, että on aika tehdä jotakin muuta.

Ronja Salmelle tarjottiin hyvältä kuulostavia töitä, mutta hän päätti seurata intuitiotaan. ”Joskus hienojen tilaisuuksien kohdalla pitää muistuttaa itseään, että vaikka kyseessä on paperilla unelmaduuni, se ei välttämättä ole oma unelmaduuni.”

Kuuntele intuitiotasi

Kaikki oli päällisin puolin erinomaisesti. Salmi oli ollut neuvottelemassa isosta pomopestistä ulkomailla ja odotti lentokentällä paluulentoa Suomeen. Hän kuitenkin ravasi levottomasti pitkin odotushallin käytävää.

”Tunsin todella voimakkaasti, että jotain on pielessä. Intuitio soitti hälytyskelloja. Ajattelin kirjoittamista ja sitä, että jos otan tämän työn, kirja on sysättävä jonnekin tulevaisuuteen. Rintaa ja kaulaa puristi.”

Hän ei sanonut työlle heti ei vaan nukkui muutaman yön, analysoi, pohti ja järkeili.

”Joskus hienojen tilaisuuksien kohdalla pitää muistuttaa itseään, että vaikka kyseessä on paperilla unelmaduuni, se ei välttämättä ole oma unelmaduuni.”

Intuitio on aina ollut merkittävä tekijä Salmen työelämässä.

”Se ei ole mikään fiilis, joka vain lehahtaa, vaan intuitio on jokaisen kohdalla vähän erilainen tunne, joka perustuu tietoon. Jos sitä kuuntelee, ei voi olla henkisesti väärässä paikassa.”
Ronja Salmi

Ajatus kirjan kirjoittamisesta ei tosiaan ollut mikään hetken lehahdus. Ensimmäinen ahaa-elämys tuli varhaisteininä, kun Salmi luki Anna-Leena Härkösen 17-vuotiaana kirjoittaman klassikon Häräntappoase.

”Tajusin, että tämän on kirjoittanut nuori nainen, joten minäkin voisin kirjoittaa. On tärkeää nähdä jonkun esimerkki”, hän sanoo, siitäkin huolimatta, että on kasvanut perheessä, jossa on aina pidetty itsestään selvänä, että Ronjasta tulee kirjailija.

Koko aikuisiän mukana on kulkenut kirjaidea ja viimeisen kahden vuoden aikana se on ”jäsentynyt asiaksi, jota voi sanoa kirjaksi”. Siksi kypsyi ajatus, että sen sijaan, että Salmi tekee johtajana töitä kirjailijoiden kanssa, hän haluaa itse kirjoittaa romaanin.

Oli kuitenkin selvää, että oma luova kirjoittaminen vaatii aikaa ja tilaa.

”Olen aiemmin hamunnut elämääni lisää tekemistä ja pitänyt samaan aikaan kaiken entisenkin. Silloin ei saa tehtyä mitään.”

Elämässä on alkamassa uusi vaihe. Näin Salmen intuitio on hänelle useimmiten vihjannut. Silloin hän ei välttämättä vielä tiedä, mikä ja millainen uusi vaihe on. Lähinnä hän tuntee sen, että edellinen vaihe on loppumassa.

Siksi hän pohti vakavasti erilaisia pomounelmaduuneja, joita hänelle kirjamessupestin päättymisen jälkeen tarjottiin. Se olisi ollut looginen väylä suuntaan, jota perinteisesti ajatellaan elämässä ja uralla etenemisenä.

Mutta jotta intuitionsa kanssa olisi kosketuksissa, elämässä on Salmen mukaan oltava hiljaisia hetkiä. Toiset meditoivat, mutta hän ei ole niitä, jotka haluavat ”tehdä hiljaisuudestakin treeniä”. Eikä hän ole myöskään niitä, jotka manifestoivat elämäänsä asioita.

”Olen hamunnut elämääni lisää tekemistä ja pitänyt kaiken entisenkin. Silloin ei saa tehtyä mitään.”

Ronja Salmi

Intuition löytäminen on yksinkertaisempaa, joskin vaatii himpun verran tylsyyden sietämistä.

”Jospa vaikka kävelee metrolle ilman, että joka ikinen kerta on luurit päässä, tai jättää joskus vessareissulle puhelimen ottamatta. Itsekin olen koko ajan kiinni laitteissa, mutta yritän, että arjessani olisi hiljaisiakin hetkiä.”

Hän on yrittänyt lukuisia kertoja selittää intuitiotaan vastaan ja perustella itselleen, miksi hänen pitäisi tehdä toisin kuin tunne sanoo. Vaikkapa että nyt on ainutlaatuisen suuri hetki, jolloin hänelle tarjotaan tätä upeaa johtajan pestiä, kirjan taas voi kirjoittaa koska vain.

Mutta onneksi Salmen keinovalikoimassa on vielä konkreettinen, jykevä ase, joka toimii intuition apuna: listat.

”Asioiden sanallistaminen auttaa aina. Jos vatvon jotain, ystävätkin osaavat sanoa, että pitäisikö, Romppu, tehdä lista.”

Niinpä Salmi teki listan asioista, jotka ovat hänelle elämässä tärkeitä. Sen avulla voisi tehdä päätöksen, mihin elämä kirjamessujen jälkeen vie. Listassa luki: kirjoittaminen, vapaus.

”Sitten katsoin listaa ja siinähän se oli.”

”Olen listaihminen! Jos vatvon jotain, ystävätkin osaavat sanoa, että pitäisikö, Romppu, tehdä lista.”

Uuden tekeminen saa nolottaa

Asunnossa kasvaa passionhedelmäköynnös, jonka kasteluun Salmi on saanut tarkat ohjeet. Samassa Airbnb-huoneistossa on kuulemma työskennellyt myös maailmankuulun venäläisen oppositiojohtajan Aleksei Navalnyin seurue.

Salmi on keväällä vuokrannut muutamaksi viikoksi Vilnasta asunnon. Siellä hän kirjoittaa romaaniaan, jonka on tarkoitus ilmestyä ensi vuonna. Romaanin aihe ja idea olivat olleet olemassa jo jonkin aikaa, ja nyt hän on raivannut sen edistämiseen aikaa.

Esikoisromaani käsittelee ”muistamisen tyranniaa”, kuten Salmi kuvailee.

”Entä jos muistaminen olisi periytyvää ja myös traumat periytyisivät, eikä kukaan voisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Kukaan ei voisi itse päättää, mitä muistaa. Kuulostaa vähän scifiltä, mutta tämä on ihmissuhderomaani.”

Edellisenä päivänä teksti ei ole edennyt toivotulla tavalla. Salmi on luovuttanut ja lähtenyt kaatosateessa puistoon kävelylle. Hän on ollut melkein kaksi viikkoa kokonaan yksin.

”Ajattelin siinä hetken, että on vitun typerää, että ylipäätään olen täällä.”

Sitten hän katsoi hienoa puistoa, jossa käveli ja muisti, että vaikka joka hetki ei olekaan hohdokas, tästä hän on haaveillut: vapaudesta, kirjoittamisesta.

”Kyllä tämä ihan Taylor Swiftin biisistä menee!”

Biisit ovat viime aikoina tulleet osaksi Salmen elämää muutenkin kuin luurien kautta. Aiemmin hän on editoinut ystävänsä Samuli Putron sanoituksia. Sitten, ihan yllättäen, yhteyttä otti Elias Gould. Tuottaja Riku Mattila oli kehottanut kysymään, josko Salmi kirjoittaisi sanoituksia Gouldille.

”Olin toimistollani Vallilassa ja sanoin Gouldille, että olen odottanut, että joku soittaisi ja pyytäisi jotain tällaista! Tiesin Eliaksen lukiosta. Hän oli cool abi, kun olin itse lukion ekalla.”

Salmella ei ollut minkäänlaista kokemusta musiikin tekemisestä eikä hän osaa soittaa mitään instrumenttia. Hän kävi lapsena musiikkiopiston pääsykokeissa ja olisi päässyt sisään, mutta tunnit olivat perheelle liian kalliita.

”Ajattelin, niin kuin varmasti moni muukin, että jos ei ole jo lapsena harrastanut musiikkia, sitä ei voi harrastaa myöhemminkään, koska ei jo valmiiksi osaa.”

Mutta kirjoittaa Salmi kyllä osasi.

Hän tapasi Gouldin, jutteli Gouldin kanssa elämästä, kirjoitti heti tapaamisen jälkeen pitkät pätkät tekstiä ja lähetti ne eteenpäin. Tuottaja Mattila mainitsi, että Salmen pitää opetella kirjoittamaan tekstit melodiaan.

”Hän höpötti jotakin tahtilajeista, en tajunnut siitä mitään.”

Ja oli tosiaan niin, ettei Salmi tajunnut tahtilajeista mitään. Hän ei kerta kaikkiaan käsittänyt, miten saisi tekstin soljumaan niin, että se istuisi Gouldin säveltämään melodiaan.

”Lähettelin sitten niitä räpellyksiäni sähköpostilla Emma-palkitulle tuottajalle. Joskus jouduin hyräilemään niitä ääniviesteinä. Hävetti ja nolotti aivan hirveästi.”
Ronja Salmi

Tilaisuus tuntui kuitenkin niin ainutlaatuiselta, ettei Salmi antanut periksi. Hän ähersi tekstien parissa ja yritti ymmärtää Mattilan taa-taa-titi-taa -neuvoja. Sitten eräänä päivänä, parin kuukauden epätoivoisen yrittämisen jälkeen, teksti loksahti paikalleen melodiaan.

”Säntäsin innoissani puolison luo, että kuuntele! Sitten se alkoikin olla ihan helppoa.”

Salmi on sanoittanut Gouldin keväällä ilmestyneistä kappaleista En tiennyt ennen ja Uusia alkuja ja tekee parhaillaan myös muutamalle muulle artistille sanoituksia. Gouldin albumi ilmestyy syksyllä.

”Olemme sanoittaneet yhteistyössä kaikki biisit.”

Unelman toteuttamista voi myös opetella, vaikkei ihan heti osaisikaan sitä täydellisesti.

”Kaipaan rahan luomaan turvallisuuden tunnetta, mutta mietin myös, onko vauraus ja ahneus nostettu yhteiskunnassa hyveiksi.”

Raha tuo vapauden sanoa ei

Ihan sataprosenttista taiteilijaa Salmesta tuskin tulee. Hänen osakeyhtiönsä on juuri täyttänyt seitsemän vuotta.

”Kuulin yrittäjyydestä ensimmäisen kerran tyyliin lukion jälkeen. Kallion ilmaisutaidon lukiossa siitä ei paljon puhuttu, vaikka ehkä pitäisi enemmän puhua.”

Salmi on tehnyt töitä 17-vuotiaasta asti. Hyviä töitä esimerkiksi tv-juontajana, sillä niistä on maksettu hyvin. Se on ollut onnekasta, kuten hän korostaa, mutta toisaalta hän on myös maksanut elämisensä siitä asti.

”Minulla on emotionaalinen suhde rahaan, se tuo turvallisuudentunnetta.”

Hän on myös aina säästänyt. Se juontuu ajatuksesta, että kukaan muu ei huolehdi hänen toimeentulostaan ja laskuistaan kuin hän itse.

”Se johtuu varmasti lapsuuden kokemuksista. Olen oppinut, ettei ole mitään taikapaikkaa, josta rahaa tulee, vaan minun on tienattava se itse.”

Salmen varhaislapsuudessa äiti oli kahden lapsen yksinhuoltaja ja perhe eli toimeentulotuella. Alakouluikäisenä perheen taloudellinen tilanne oli kuitenkin jo parempi.

”Teininä minulla oli jo oma poni, että pääsin kyllä nauttimaan hyväosaisuudestakin.”

Lisäksi yrittäjän työ on sen luonteista, että säästäminen kannattaa, koska ihan varma ei voi olla siitä, koska seuraava työ tulee. Trendikäs sijoituspuhe siitä, kuinka jokainen pystyy sijoittamaan vaikka vain kympin kuussa, on herättänyt Salmen pohtimaan suhdettaan rahaan.

”Kaipaan rahan luomaa turvallisuuden tunnetta, mutta mietin myös, onko vauraus ja ahneus nostettu yhteiskunnassa hyveiksi. Olen itsekin kokeillut varovaista sijoittamista, mutta samaan aikaan mietin, miksi minulla olisi oikeus tienata enemmän kuin mitä työlläni ansaitsen.”
Ronja Salmi

Hän on miettinyt myös sitä, kuinka naisia voimaannutetaan sijoittamaan, mutta tapahtuuko voimaannuttaminen rajallisten luonnonvarojen riistämisen kustannuksella. Olisiko mahdollista vaurastua eettisesti ja kestävästi?

”Ei minulla ole vastauksia näihin kysymyksiin. Varmaankin kapitalismi on niin keskeinen osa ajatteluamme, että unelmointikin on vaikeaa ilman, että haluaisi kaikkea lisää ja enemmän.”

Oman taloudellisen tulevaisuuden suhteen Salmi unelmoi siitä, että nykyinen tilanne säilyy.

”Elämästäni ei puutu mitään. Voin säästää vähän isompiin hankintoihin, ja puskurirahastoni on hyvä. Sen ansioista voin myös kieltäytyä töistä ja käyttää aikaa asioihin, joista ei heti makseta. Vapaus on se, mitä janoan, ja raha tuntuu olevan väline, jolla sitä voi helpoiten järjestää.”

Kirjan kirjoittaminen on myös työ, josta saa pientä ennakkoa lukuun ottamatta palkkion vasta jälkeenpäin, jos saa. Se edellyttää, että kirjaa myydään hyvin. Salmi on saanut myös kustantajaltaan Otavalta apurahan.

”Olen laskenut, kuinka paljon tarvitsen elämiseen rahaa, jotta elintasoni on sillä tasolla, millä toivon, ja kuinka paljon firma tarvitsee pyöriäkseen kuluineen. Tiedän tasan tarkkaan, paljonko pitää tulla vuodessa rahaa, että tämä toimii. Enempää ei tarvitse tulla, sillä haluan nyt keskittyä kirjan kirjoittamiseen.”

Muut työt ovat kolumnin kirjoittamista, podcastin tekemistä sekä juonto- ja puhekeikkoja. Tekeillä on myös Ylelle uusi dokumentaarinen sarja. Tällä hetkellä omassa firmassa ei ole muita työntekijöitä.

Viimeksi alkuvuodesta Salmi on tehnyt listan asioista, joita hän haluaa tavoitella.

Hän ryhtyy kaivelemaan vihkojaan, joihin hän kirjoittaa listoja. Ne ovat kaikki tallessa.

”Ei näitä voi heittää pois! Jos vaikka voitan Nobelin, nämä pitää olla tallella!”

Vitsi on peräisin äidinäidiltä, joka on toimittaja ja kirjailija. Hän pitää kuulemma tallessa kuvaa, jossa Salmi lukee lapsena kylpyammeessa. Siltä varalta, että kun Salmi voittaa Nobelin, isoäiti voi antaa haastattelun ja kertoa, että Salmi on lukenut aina ja kaikkialla.

Vihko ja lista löytyy. Listan nimi on ”miten elää paremmin elämää, joka ruokkii sitä, mitä todella haluat”.

Vitsi on peräisin äidinäidiltä, joka on toimittaja ja kirjailija. Hän pitää kuulemma tallessa kuvaa, jossa Salmi lukee lapsena kylpyammeessa. Siltä varalta, että kun Salmi voittaa Nobelin, isoäiti voi antaa haastattelun ja kertoa, että Salmi on lukenut aina ja kaikkialla.

”Tässä listassa on paljon arkista. Kirjaa pitää kirjoittaa, olen listannut urheilulajeja, joita haluan tehdä, ja tässä lukee myös, että vähennä somea. Usein muistutan itseäni näissä ihan perusasioista, kuten käy juoksemassa, niin elämä on parempaa.”

tyyli Vesa Silver

meikki ja hiukset Emma Bentley

kuvaajan assistentti Maria Hästbacka

Kommentoi +