"Olen ollut kiinnostunut muotoilusta nuoresta saakka, ja olin jo varhain valmis säästämään kestäviin hankintoihin. 20-vuotiaana ostin pitkän harkinnan jälkeen itselleni syntymäpäivälahjaksi Alvar Aallon 1936 suunnitteleman Tankki-tuolin, josta sain vanhempani maksamaan puolet.

Kerran otin opintolainaa, jotta sain hankittua Norman Chernerin suunnittelemat ruokapöydän tuolit. Nuo huonekalut ovat edelleen kodissani.

Minulle oli jo tuolloin tärkeää luoda kodikas tunnelma. Halusin, että hankinnat kestävät esteettisesti aikaa. Minua on aina ilahduttanut katsella ja koskettaa hyvin suunniteltuja esineitä: ne lisäävät onnellisuuttani. Minulle muotoilun voima on todellinen.

Opiskelin Turun kauppakorkeakoulussa, kun minulle vahvistui ajatus siitä, että designharrastuksesta voisi tulla ammatti. En ollut itse taiteellisesti lahjakas, mutta ajattelin, että voisin tehdä työtä, jossa kaupallisuus kohtaa luovan alan.

Vuonna 2008 osallistuin tapahtumaan, jossa oli puhujana Finnish Design Shopin perustaja Teemu Kiiski. Otin häneen heti seuraavana päivänä yhteyttä ja tiedustelin harjoittelupaikkaa. Pääsinkin Teemulle töihin. Se oli ensikosketukseni muotoilun ja verkko­kaupan maailmaan.

Halusin kuitenkin jatkaa opintojani ja hakeuduin nykyisen Aalto-yliopiston kansainvälisen muotoilujohtamisen opintoihin. Olen ollut pienestä asti tiedonjanoinen ja halunnut oppia uutta. Itse asiassa minulla on ollut opiskelijanumero kuudessa eri yliopistossa! Jos nyt saisin neuvoa silloista itseäni, kertoisin, että työelämässä, jos missä, oppii nopeasti.

Sattumallakin on ollut osansa ura­polullani. Kun opiskelin muotoilujohtamista, sain lauantaiapulaisen paikan Aero Design Furniture -kaupasta, kun esittelin kaupunkikierroksella ollessani ulkomaalaisille opiskelijoille putiikin designklassikoita. Myymäläpäällikkö kuuli esittelyni ja lykkäsi käyntikortin käteeni. Jäin lopulta yritykseen muutamaksi vuodeksi töihin.

Olin juuri viimeistelemässä opintojani, kun päätin osallistua Turun yliopiston valmistuville tarkoitettuun mentorointiohjelmaan ja sain mentorikseni Beiersdorfin entisen toimitusjohtajan Sirpa-Liisa Hastin. Hän auttoi minua miettimään, missä saisin parhaan opin markkinoinnista ja liiketoiminnan johtamisesta.

Hast rohkaisi minua hakemaan bränditalo Unileverin parivuotiseen johtajaohjelmaan, joka oli myös vakituinen työpaikka. Pääsin sisään ainoana suomalaisena. Kun olin 27-vuotias, minusta tuli ensimmäistä kertaa esimies.

Olin ollut Unileverillä töissä yli viisi vuotta ja viihdyin hyvin, mutta vanha visio työstä luovemmalla alalla alkoi taas vahvistua mielessäni. Vuonna 2016 joulun alla törmäsin sattumalta Teemu Kiiskeen ja kävi ilmi, että Finnish Design Shop tarvitsisi myynnin ja markkinoinnin vetäjää. Päätin tarttua työtarjoukseen.

Olen nyt unelma-ammatissani. Nykyisessä tehtävässäni verkkokaupan operatiivisena johtajana yhdistyy digitaalisuus, kansainvälisyys, design ja yli 70 hengen johtaminen. On motivoivaa viedä maailmalle laadukkaita design­tuotteita.

Kasvuyrityksen luotsaaminen sopii hyvin kilpailuhenkiselle luonteenlaadulleni, kun saan jatkuvasti pohtia, mitä voisimme tehdä paremmin.

Nuorena tykkäsinkin peleistä ja voittamisesta – Trivial Pursuitissa olin lyömätön.

Tärkein johtajuusoppini liittyy siihen, miten muut ihmiset saadaan sitoutumaan ja osallistumaan. Unileverillä minulta edellytettiin jo vastavalmistuneena johtajuutta, ja omalta tiimiltäni odotan samaa. Jokainen voi osoittaa johtajuutta omalla esimerkillään, vaikka ei olisikaan tai edes haluaisi olla tiimin­vetotehtävissä.

En usko, että johtajaksi synnytään vaan kasvetaan. En itsekään ole synnynnäinen johtaja. Päättäväisyydellä, uteliaisuudella ja sillä, että käärin hihani eri tilanteissa, on ollut osansa siinä, että olen päätynyt työhöni.

On tärkeää kannustaa naisia johto­tehtäviin, sillä olemme ­selvästi ali­edustettuina johdossa, ja tutkimusten mukaan suomalaistyttöjen innostus joh-totehtäviin on myös kansainvälisesti vertailtuna mui-ta alhaisempi. Rohkaisenkin kaikkia kokeilemaan tiiminvetotehtäviä varhain, vaikka harrastusten tai opiskelijatoiminnan kautta. Näin näkee, tuntuuko se kiinnostavalta.

Koti on minulle tärkeä rauhoittumisen paikka ja haluan, että siellä olevat asiat ovat pysyviä. Vaikka olen designalalla töissä, en ole huonekalujen hamstraaja. Harkitsen ostopäätöksiäni pitkään.

Minulle kodikkuuden tunnetta lisää se, että saan nähdä tuttuja esineitä ympärilläni. En osaisi elää nomadielämää.

Yöpöydälläni on aina kirjoja, sillä luen paljon. Harrastan myös kävelyä. Kävellessä syntyy usein uusia ajatuksia tai jokin ongelma saattaa ratketa.

En tarvitse pitkiä aikoja palautumiseen. Työ on minulle elämän suola, eikä minun ole tarpeen erotella tarkasti työ- ja vapaa-aikaa. Saan viikonloppuina ja iltaisin tehtyä myös muita tärkeitä asioita ja viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Olen urallani nyt siellä, missä minun pitääkin olla. Pääsen hyödyntämään niitä oppeja, joita olen matkan varrella kerännyt ja oppimaan joka päivä uutta.”

Juttu on julkaistu aikaisemmin Trendissä.