Olen elänyt eri elämänvaiheissa pitkiä aikoja ilman parisuhdetta, ja pääsääntöisesti nautin siitä.

Sinkkuna olemisessa on paljon mahtavia puolia: Saan vapaasti päättää tulemisistani ja menemisistäni, voin viettää paljon aikaa ystävien kanssa, pidän yksin matkustamisesta ja voin käyttää paljon aikaa kaikenlaiseen luovaan työhön.

Tietenkin välillä tulee aikoja, jolloin kaipaan parisuhdetta. Yhtenä tällaisena hetkenä listasin asioita, joita toivoisin parisuhteen tuovan elämääni.

Yllätyin vähän, kun yksi minulle tärkeimmistä asioista oli kosketus.

KOSKETUKSESSA on valtavasti voimaa. Se on ensimmäinen ja yleensä myös viimeinen aisti, joka jää jäljelle, kun muut jo heikkenevät.

Nykyään tiedetään, miten tärkeää kosketus on lapsen kehitykselle. Sylissä pitäminen, vierekkäin nukkuminen ja silitykset rauhoittavat ja auttavat pientä ihmistä säätelemään tunteita.

Kosketuksella on todettu terveysvaikutuksia ihan kaikenikäisille. Se esimerkiksi hidastaa sydämen sykettä ja rauhoittaa hermostoa, ja kosketuksen merkitys ymmärretään nykyisin myös hoitotyössä.

Itse ajattelen, että kosketus auttaa piirtämään rajan itsen ja maailman välille.

IHMISILLÄ on erilainen suhde kosketetuksi tulemiseen, eikä se ole kaikille yhtä tärkeää. Minä tarvitsen sitä paljon.

Ongelma on se, että elämme yhteiskunnassa, jossa kaikenlainen aikuisten fyysinen lähellä oleminen kuuluu yksinoikeudella parisuhteeseen. Pidämme itsestään selvänä, että parisuhteeseen kuuluu paljon kosketusta, ja huolestumme, jos näin ei ole.

Koska kaikki aikuisten välinen paijaus, toisen kainalossa sohvalla lojuminen, rapsuttelu ja silittely on kytketty parisuhteeseen, kosketukseen liitetään usein seksuaalinen vire. Ajatellaan, että läheisyydestä ja hellyydestä on tosi lyhyt matka esileikkiin, ja siksi kaikenlainen kosketus tulee varata omalle puolisolle.

Entä miten me, joilla kumppania ei ole, voimme paikata kosketusvajettamme?

JOS ON RAHAA, kosketusta voi ostaa. Voi mennä kampaajalle, hierontaan, osteopaatille tai vaikka kosmetologille.

Maailmalla on myös yrityksiä, jotka tarjoavat hellyysvastanottoja. Näistä paikoista halauksia, paijailtavana olemista ja vaikka lusikassa lepäämistä voi ostaa tuntihinnalla.

Ihanteellista olisi, jos koskettaminen voisi olla osa arkea ilman sen kummempia järjestelyitä, oli sinkku tai ei. Miksei ystävienkin kanssa voisi maata sylikkäin sohvalla, kävellä käsi kädessä, silittää ja olla lähellä?

Tässäkin toimii sama keino, joka parantaa kaikkia ihmissuhteita: hyvä kommunikaatio. Hyvältä ystävältä voi kysyä mitä vain, myös tämän: "voinko tulla sun kainaloon".

Kolumnisti on helsinkiläinen kirjailija, joka iloitsee ystävistä, joiden lähellä on hyvä olla.