PERJANTAI-ILTAPÄIVÄ. Kello lyö neljä: ei kiitos ylitöille ja sähköposteihin vastaamiselle vapaa-ajalla! Länsimaissa quiet quitting -ilmiö on noussut 2020-luvun puheenaiheeksi. Löyhästi käännettynä käsitteellä tarkoitetaan ”hiljaisia lopareita”. Karkeasti ottaen työhön suhtaudutaan vain työnä – ja se on kuin paluu työsopimuksen noudattamiseen. Harvan sopimuksessa kun vaaditaan sähköpostien lukemista aamuin illoin sängyssä.

Mutta mitä tapahtui sille, että halutaan tehdä uraa intohimoalalla tai merkityksellistä työtä?

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Jari Hakasen mukaan quiet quitting -ilmiössä on kyse tasapainon hakemisesta työn ja vapaa-ajan välillä.

”Nykyisin tiedetään, että työuupumusta on paljon, ja työntekijä osaa arvioida, saako hän työstä tarpeeksi vastinetta. Lähtökohta on yksilökeskeinen, vaikka pitäisi kysyä, miten töitä voitaisiin organisoida paremmin niin, että työmäärä olisi kohtuullinen, ja työntekijä olisi motivoitunut ja kokisi reiluuden tunnetta työstään.”

Erityisesti pandemia-ajan etätyöskentely mahdollisti, että saattoi tasapainottaa työmäärää tekemällä vähemmän.

”Suomessa queit quitting -ilmiö näkyy nyt siinä, että halutaan jäädä etätöihin, ja siten säästää aikaa työmatkoissa ja palavereihin laittautumisessa. Työolotutkimuksessa on kuitenkin havaittu, että etätöihin jäävät henkilöt ovat usein valmiiksi työstä kuormittuneita, ja etätyö heikentää työn imua ja motivaatiota. Vaihtelevuus on työn imulle tärkeää”, Hakanen kertoo.

Taustalla on elitistinen kysymys: kenellä on mahdollista vähentää työmäärää ja mitä voi jättää tekemättä? Asiantuntijatyössä voi vähentää viestiliikennettä, mutta esimerkiksi ihmislähtöisessä työssä ei voi jättää työtä kesken sillä minuutilla, kun työpäivä päättyy, tai alisuorittaa työtehtävää.

”Tavallaan quiet quitting saattaa mädättää työmoraalia ja seurauksena voi olla, että työtehtävät valuvat työkaverille. Monen on myös vaikea vähentää työtä, vaikka taustalla on terve suunta siitä, että pidetään työajoista ja -tehtävistä kiinni.”

Hakanen muistuttaa, että työtä pitäisi muokata elämäntilanteeseen sopivaksi, sillä työ on usein enemmän kuin vain pelkkää työtä.

”On omalle hyvinvoinnille haitaksi ajatella, että työ olisi merkityksetöntä tai monotonista. Työhön voi itse löytää merkitystä ja vaihtelevuutta, jopa hyvin toisteisessa työssä. Jos ajattelee, että suorittaa vain työtä ja palkka on ainut motivaattori, on vaikea voida työssään hyvin. Työ on voimavara ihmisen elämässä.”

Juttu on julkaistu Trendissä 1/23.