Kumpi kuulostaa tutummalta: se, että sanot töissä että fiiliksesi on ihan hyvä, on vähän kiire tai vituttaa? Vai että kerrot olevasi epävarma, pettynyt tai tuntevasi ulkopuolisuutta?

Suurimmalle osalle ensimmäisen esimerkin sanat ovat enemmän totta, ja siksi tunneälystä pitäisi puhua enemmän. Se on nimittäin ainut keino tehdä tulevaisuuden työpaikasta toimiva, ajattelee tunnetaitoihin erikoistunut psykologi Iida Mäkikallio.

”Tunnetaitojen puute näkyy kyvyttömyytenä keskustella vaikeista aiheista. Asioita jää pinnan alle muhimaan, mikä vaikuttaa työpaikan tunneilmastoon ja kuormittumiseen. Töissä pitäisi voida luottaa siihen, että vaikka puhutaan hankalista asioista, osataan käydä kunnioittavaa keskustelua ja on kyky korjata katkennut yhteys.”

Tunneäly tarkoittaa ensinnäkin omia tunnetaitoja: sitä, että tunnistaa tunteensa ja pystyy säätelemään niitä. Tunneäly on myös ihmissuhdetaitoja. Tunneälykäs tunnistaa muiden tunteita ja käsittää, miten oma toiminta vaikuttaa muihin ihmisiin. Se auttaa konfliktinratkaisussa.

”Jos on kuuntelemassa esitelmää ja tekisi mieli lähteä eturivistä hakemaan kahvia, tunneälykäs ymmärtää, miten esiintyjä voi sen kokea: eikö esitykseni kiinnosta?”

Emotionaalinen älykkyys ei ole asia, jota on tai ei ole luonnostaan. Sitä voi harjoitella.

Ensimmäinen askel on huomata tilanteet, jolloin herää vahvoja tunteita tai ajautuu samaan toimimattomaan kaavaan jonkun kanssa uudestaan ja uudestaan. Kyse on siis omien reaktioiden havainnoinnista: kun tuntuu hankalalta, miten toimin ja miten se vaikuttaa minuun ja ympäristööni.

”Jokaisella on kokemuksia, jotka ovat jättäneet jäljen ja jonka takia reagoi voimakkaasti tiettyihin tilanteisiin. Jos esimerkiksi vanhempi on jyrännyt, on luultavasti herkkä sellaiselle käytökselle. Kun sitten aistii esihenkilössä autoritaarisuutta, herää reaktio: minuahan ei komenneta.”

Toiselle vastaava voi olla ulkopuolisuuden kokemus. Jos muut eivät yhtenä päivänä pyydäkään lounaalle, tulee heti mieleen, olenko nyt tehnyt jotain huonosti.

Kun omat tavat tunnistaa, voi alkaa toimia toisin kuin ensireaktiolla tekisi mieli. Palaverissa vetäytymisen sijaan pystyykin kysymään, miksi itselle tärkeä asia jätettiin väliin – palaverin vetäjä saattaakin sanoa, että koska asia oli niin tärkeä, että sille varataan oma hetkensä. Silloin toimii arvojensa, ei tunnereaktionsa mukaan: tämä asia on minulle niin tärkeä, että avaan suuni, vaikka tuntuukin hankalalta.

”Moni on oppinut turruttamaan epämukavia tunteita. Some, Netflix, kuumeinen suorittaminen tai herkkujen syöminen ovat hyviä keinoja olla tuntematta, mitä tuntee.”

Mäkikallio jakaa tunteet pinnalla oleviin suojatunteisiin ja pinnan alla oleviin syvempiin tunteisiin. Ärtymyksen ja ahdistuksen alla on usein haavoittuvampia tunteita, kuten riittämättömyyttä, kokemus ettei ole tärkeä tai pelko ettei tule hyväksytyksi. On tärkeä nähdä ne, jotta voi ymmärtää, mistä omassa tai kollegan reaktiossa on kyse.

Moni väärinymmärrys työpaikalla on seurausta erilaisista taustoista, Mäkikallio tietää. Hän itse on kotoisin Pohjois-Suomesta, jossa tekeminen meni tuntemisen edelle.

”Vasta myöhemmin olen alkanut kunnioittaa esimerkiksi väsymystä. Nuorena mentiin treeneihin, väsytti tai ei.”

Perhekulttuuri vaikuttaa siihen, mitkä tunteista ovat hankalien listalla. Ehkä kotona ei ole voinut suuttua tai sanoa ei, joten on oppinut mukautumaan ja miellyttämään. Tai oliko sittenkin pärjäämisen kulttuuri, jossa surua ei näytetty, mutta suuttumusta kyllä?

Töissä se johtaa väärinymmärryksiin. Kun kahvihuoneessa korotetaan ääntä, yksi innostuu: intensiivinen keskustelu! Toiselle tilanne on uhkaava ja sydän alkaa hakata.

”Ihmisillä on hirveän erilaisia kokemuksia tismalleen samasta tilanteesta. On tärkeää oppia hahmottamaan se ja kunnioittaa toisten kokemuksia.”

Mäkikalliosta on turhaa sanoa työkaverille, että väärin tunnettu – en minä sitä noin tarkoittanut, turhaan säikyt.

”Helposti koetaan toisen tunne syyllistävänä, ja yritetään päästä pois syytetyn penkistä. Miten pystyä irrottautumaan omasta tulkinnasta ja menemään hetkeksi toisen maailmaan?”

Juttu on julkaistu Trendissä 10/2021