Aviomies oli kertonut viettävänsä iltaa veljensä kanssa. Selvisi kuitenkin, ettei mitään sellaista ollut edes suunniteltu. Aviovuosia oli takana neljätoista, hyviä ja vähemmän hyviä. Nyt suhteessa oli kuitenkin jotain täysin uutta. Mies kertoi menemisistään auliisti, mutta kertomukset eivät pitäneet paikkaansa. Mies oli jäänyt kiinni sepitteestä jo useasti.

Kun Angela viimein tivasi asiasta mieheltään, tämä sanoi haluavansa erota ja jakaa elämänsä toisen naisen kanssa. Angela muistaa häpeän, joka hänen ylleen valui.

”Yhtäkkiä olin varma siitä, että vika on minussa. Minua ei jostain syystä voinut rakastaa ja siksi minut haluttiin vaihtaa toiseen.”

Pariskunta oli avioitunut loppuelämäkseen. Lapset olivat 8- ja 10-vuotiaita.

Perheen vanha, yhteinen koti ei ollut koskaan ollut yhtä siisti. Angela pesi, viikkasi ja silitti pyykkiä, tiskasi, imuroi, pesi lattioita ja siivosi kaappeja. Toiminta auttoi ahdistukseen ja häpeään.

”Ajattelin, että olen näin reipas ja aikaansaava nainen, enkä siltikään kelvannut.”

Osa päivistä meni vuoteessa tai sohvalla maaten. Lasten vuoksi piti kuitenkin pysyä toimintakykyisenä.

Angela hakeutui psykoterapiaan. Hän kertoi sukulaisille, ystäville ja naapureille erosta, mutta ei pystynyt sanomaan ääneen, että mies löysi toisen. Jätetyksi tuleminen tuntui niin nöyryyttävältä. Nykyään Angela on sitä mieltä, että olisi kannattanut olla avoimempi heti alusta lähtien. Pettäminen ei ole jätetyn häpeä.

Ihmiset ja ihmissuhteet olivat aina kiinnostaneet Angelaa. Opettajat ja läheiset kehuivat hänen ahkeruuttaan, positiivisuuttaan ja päättäväisyyttään. Jos Angela päätti selvittää jonkun asian, hän teki sen. Lukion jälkeen hän pääsi opiskelemaan psykologiaaTukholman yliopistoon. Terapiatyötä enemmän Angelaa kiinnosti tutkimus: ihmisten sosiaaliset ongelmat ja ratkaisut niihin.

Nyt Angela halusi ymmärtää, miksi ihminen pettää parisuhteessa. Entä voisiko uskottomuutta jotenkin estää? Hän kahlasi aiheeseen liittyvää tutkimusta ja tietokirjallisuutta.

Suuri osa aineistosta käsitteli luottamuksen uudelleen rakentamista pettämisen jälkeen. Osa pariskunnista käy rehellisimmät keskustelunsa uskottomuuden jälkeen. Pettäminen voi nostaa pintaan kaikki tunteet vihasta täyttymättömiin odotuksiin ja pelkoon toisen menettämisestä. Näiden tuntemusten käsittely yhdessä voi parhaimmillaan avata parille portit läheisyyteen, joka on voinut olla poissa vuosia. Usein uskottomuus on kuitenkin kipeä ja suhteen rikki repivä kokemus.

Angelan tutkimuksissa selvisi, että ihmiset pettävät parisuhteessa niin monista syistä ja niin monella tapaa, että uskottomuutta on lähes mahdotonta pitää yhtenäisenä ilmiönä. Osa pettää jännityksestä, osa kostoksi, osa pitääkseen alkuperäisen suhteensa jotenkuten kasassa.

”Vahvasti huomionkipeät, jännityshakuiset tai välttelevästi kiintyneen suhteen mallin kotoaan saaneet ihmiset saattavat päätyä pettämään muita helpommin”, Angela sanoo.

On hyvin egoistisia, satuttavia tapoja olla uskoton. On myös uskottomuutta, jota on ehkä helpompi ymmärtää. Angela haastatteli aihetta tutkiessaan naista, jota aviomies ei ollut huomioinut vuosiin muuta kuin haukkumasanoin. Nainen haki huomiota vieraista.

Tutkimuksessa selvisi myös, että moni takertuu huonoonkin suhteeseen lähes kouristuksenomaisesti. Lähteminen on vaikeaa. Aiemmin ryhmään kuuluminen oli ihmiselle ainoa tapa selvitä ja yksin jääminen tarkoitti kuolemaa. Monet automaattisista tunnereaktioistamme ovat edelleen kivikauden peruja. Mielihyvähormonit, kuten oksitosiini, dopamiini, endorfiini ja serotoniini hyrräävät eniten toisten seurassa.

”Hylätyksi tuleminen tai ryhmästä jättäminen tuntuu edelleen siltä kuin kuolisi.”

Psykologina Angela osasi asettaa omat kokemuksensa oikeisiin mittasuhteisiin. Hän tiesi, että hylätyksi tuleminen tekee kipeää ja kauan, mutta ei ikuisesti. Lisäksi Angela oli oppinut tunteiden tunnistamista ja säätelyä. Hän tiesi, että erotilanteessa ensisijaisen tunteen eli surun päälle nousee usein toissijainen tunne, kuten viha. Tällöin suru voi jäädä täysin piiloon. Juuri suru ja hylätyksi jäämisen tunteet on kuitenkin tärkeä käydä läpi.

Angela eli eron jälkeen pitkään käsitellen asioita itsekseen, terapiassa, perheen ja hyvän ystävän kanssa. Hänen mukaansa tilanteessa ei auta muu kuin surra ja yrittää jaksaa.

”Parasta on pyrkiä yhdessä ratkomaan asiat parhaalla mahdollisella tavalla ja sitten päästää irti. Jos toinen on päättänyt lähteä, hän lähtee.”

Psykologian professori John Gottmanin mukaan jatkuva toisen kritisoiminen ja halveksiminen parisuhteessa, omien toiveiden ja tarpeiden piilottaminen sekä kommunikaatiosta vetäytyminen tietävät usein suhteen loppua.

Moni meistä haluaa vielä erotilanteessakin tehdä toisen elämästä niin vaikeaa kuin mahdollista. Angela ymmärtää tämän tarpeen. Toisen elämän sabotointi ei hänen mielestään kuitenkaan kannata. Se vie suunnattomasti energiaa, ja itsestä tulee ihminen, joka ei ­haluaisi olla.

Nykyään Angela on myös sitä mieltä, että silloisen parisuhteen pitikin loppua. Hän kokee olevansa nykyään paljon onnellisempi. Sen ymmärtämiseen meni vuosia.

Angelan tutkimusmatka pettämisen maailmaan osoitti, että uskottomuutta ei aina voi estää, mutta olemassa olevaa suhdetta voi vahvistaa monin tavoin. Fyysinen kosketus ja toisen huomioiminen tavallisissa arjen askareissa on tärkeää.

”Osoita olevasi kiinnostunut kumppanistasi. Kerro hänelle positiivisista tunteitasi.”

Parisuhteesta haetaan turvaa, mutta elämään halutaan myös jännitystä.

”Keksikää uutta, kivaa, yhteistä tekemistä. Vaalikaa yhteisiä, kauniita muistojanne.”

Avioeronsa jälkeen Angela oli päättänyt, että parisuhteet saavat jäädä pitkäksi aikaa. Puolitoista vuotta eron jälkeen sisko sai hänet kuitenkin ylipuhuttua vilkaisemaan Tinderiä. Se maailma vaikutti yllättäen mielenkiintoiselta. Aika oli kypsä kevyelle deittailulle.

Lopulta hän kävi treffeillä sadan miehen kanssa ja kirjoitti opaskirjan nettideittailuun. Tunteiden tunnistamisesta ja säätelykeinoista oli hyötyä, sillä sataan treffikumppaniin mahtuu monenlaista.

Tärkeimmäksi opiksi Angelalle jäi, että kaikissa meissä elää toive siitä, että joku rakastaisi meitä vikoinemme ja puutteinemme. Toivo kaikenkattavasta hyväksynnästä. Sen vuoksi olemme valmiita kahlaamaan pettymysten ja tylsien deittien läpi, kokemaan kivuliaita eroja – siinä toivossa, että joskus vielä löytyisi joku, joka olisi kaiken kokemamme arvoinen.

Ystävä juo liikaa, veljellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, teini-ikäisen lapsen kanssa on vaikeaa… Angela ei enää välttämättä kerro uusille tutuille, mitä hän tekee työkseen. Ihmiset avautuvat mielellään psykologille kaikista ongelmistaan.

Angelan uteliaisuus ja tarve löytää ratkaisuja ihmisten sosiaalisiin kysymyksiin ei ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään. Seuraavaksi hän haluaa selvittää, mitkä piirteet tekevät ihmisestä sellaisen, että hänen lähellään halutaan olla. Mitä sellaisia ominaisuuksia on, jotka saavat muut pitämään meistä?

Angela kertoo kiinnittävänsä huomiota nykyään entistä enemmän toisten ihmisten empatiaan, huomaavaisuuteen ja kiltteyteen. Sata deittiä eivät vieneet parisuhteeseen. Nykyinen kumppani Daavid löytyi Kööpenhaminan-lennolta. Angela oli luentomatkalla mukanaan laukut täynnä kirjoja, ja tämä ystävällinen vierustoveri auttoi Angelaa raskaan kantamuksien kanssa.

Angela ja Daavid tapasivat Tanskassa, joivat yhdet drinkit ja sopivat seuraavat treffit.

Nyt pariskunta on kihlautunut kummankin kotikaupungissa Tukholmassa.

Psykoterapeutti Esther Perelin mukaan parisuhteet kiertävät harmonian, epäharmonian ja korjauksen ympyrää. Merkitsevää on kyky sitoutua uudelleen, ei se, kuinka me riitelemme tai olemme eri mieltä.

”Joka suhteeseen tulee kriisejä, mutta niihin kannattaa yrittää löytää uusia, yhteisiä ratkaisuja. Rakkaus pystyy syntymään aina uudelleen”, Angela sanoo.

Juttu on julkaistu aiemmin Kauneus ja Terveys -lehdessä 11/2023.