Kaveri opetti viisivuotiaan lapsensa lukemaan. Toinen sai kolmannen palkankorotuksen lyhyen ajan sisällä, ja kolmas on onnistunut olemaan osto­lakossa vuoden.

Somea selatessa saattaa alkaa ärsyttää. Miksi toiset tuovat jatkuvasti esiin saavutuksiaan? Somepäivityksen kohdalla ei tee mieli painaa peukkua tai sydäntä, ja jos ystävä kehuu itseään kasvokkain, tekee mieli ohittaa puheenaihe nopeasti,

”Kulttuuriset tavat vaikuttavat siihen, kuinka sallitulta omien saavutusten esittely tuntuu”, erityispedagogiikan dosentti ja yliopistonlehtori Lotta Uusitalo selittää.

Suomessa puhe omista onnistumisista tulkitaan helposti kerskumiseksi, mutta Yhdysvalloissa saavutuksista vaikeneminen olisi päinvastoin hassua, jos ne kerran ovat totta.

”Elämme luterilaisessa maassa, jossa vaatimattomuus ja nöyrä töiden tekeminen on ollut pitkään kulttuurin ydin. Mutta kyllä omista onnistumisista pitäisi voida kertoa avoimesti.”

Itsensä kehuminen on vuorovaikutukseen liittyvä taito, jossa toiset loistavat, mutta monilla olisi siinä vielä opeteltavaa.

Kun aikoo nostaa itseään julkisesti, olisi tärkeä muistaa, että vain harva saavutus on yksilösuoritus.

Kunnia onnistumisesta kannattaa antaa niille, joille se kuuluu.

Myötäinnolla tarkoitetaan taitoa jakaa toisen innostumisen ja onnistumisen hetket.

”Mahdollisuus myötäintoon avautuu parhaiten juuri silloin, kun onnistumisesta kertovassa tarinassa ei loista vain itse jutun kertoja”, Uusitalo sanoo.

Jos esimerkiksi koko työtiimin saavutus kääntyy yhden tiiminjäsenen puheessa minämuotoiseksi tarinaksi ja oman onnistumisen nostamiseksi, muita voi alkaa ärsyttää.

”Mikäli taas itsensä korostamisen sijaan sanoisi, että tiimillämme oli osaamista ja onnea, kun saavutimme tavoitteen, jutussa olisi jo aivan eri klangi. Kuulijan on helpompi olla myötäinnostunut.”

Kun kertoo saavutuksistaan, kannattaa korostaa omaa onnekkuuttaan. Onnistumisessa ei ole kyse vain siitä, että kova työ kantaa lopulta hedelmää. Yrittämisen lisäksi tarvitaan aina otolliset olosuhteet onnistumiselle.

”Paras itsekehu on monesti sellainen, jossa on mukana paitsi realismia, myös nöyryyttä.”

Jos on esimerkiksi voittanut jonkin kilpailun, asian saa ilman muuta todeta suoraan. Fiksua on kuitenkin myös valottaa muille sitä, millaisia ponnisteluja saavutuksen taustalla on.

Onnistuneesta ostolakosta voi siis iloita avoimesti Instagramissa, mutta samalla on viisasta antaa edes yksi esimerkki siitä, milloin päätöksessä pysyminen teki tiukkaa. Se tekee tarinasta samaistuttavamman – ja voi lisäksi toimia kannustuksena muille.

Joka tapauksessa omista onnistumisista kannattaa kertoa toisille aina, kun aihetta on.

Esimerkiksi työelämässä on pelkästään hyötyä siitä, että kaikki tietävät, mitä lähimmät kollegat osaavat parhaiten. Ystävien kesken saavutuksista ja onnekkaista sattumuksista puhuminen on taas kuulumisten vaihtoa siinä missä epäonnistumisista puhuminen.

Ja kun osaa tunnistaa oman onnistumisensa ja iloitsee siitä avoimesti, on helpompi kehua myös muita vilpittömästi.

Silti toisten on jopa mahdotonta keksiä omasta elämästä mitään kivaa päivitettävää someen. Taustalla voi vaikuttaa nöyryyttä painottanut kasvatus tai liiallinen täydellisyydentavoittelu.

”Toisilla rima omien tekemisten suhteen vain nousee ja nousee jatkuvasti. Sellainen on haitallista perfektionismia, koska silloin ei tunne saavuttavansa tavoitteitaan koskaan.”

Kaavaa voi yrittää rikkoa listaamalla pieniä tai suuria tehtäviä, jotka tahtoo saada hoidetuksi lähiaikoina. Kun tavoite on saavutettu, kannattaa antaa itselle tietoisesti lupa tyytyväisyyteen. Etukäteen voi jo miettiä, miten palkitsee itsensä tehdystä hommasta.

Oppimista tapahtuu tutkitusti parhaiten silloin, kun tehtävä tulee hoidetuksi mutta ei onnistu täydellisesti.

Lisähaasteeksi voi ottaa sen, että kehuu suoritustaan ääneen vähintään yhdelle ystävälle.

Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä.