"Tarvitset lisää laiskottelua. Moni ajattelee lepäävänsä tarpeeksi, koska meditoi tai kuuntelee äänikirjoja. Mutta laiskottelu on sitä, että tekee jotain, mikä ei tähtää päämäärään. Tekee jotain ihan vain huvikseen. Jos meditoi vain siksi, jotta olisi sen jälkeen tuotteliaampi, ei laiskottele.

Tärkeää on löytää tasapaino: Liian laiska masentuu, muttei osaa tehdä asialle mitään. Liian ahkerakin masentuu, muttei jaksa tehdä sille mitään. Moni ei uskalla laiskotella, koska pelkää muuttuvansa laiskaksi. Pelko on turha! Ahkeruus on luontaista, mutta niin on laiskottelukin.

Jos on viimeiset 20 vuotta vain suorittanut, ei muutu hetkessä laiskemmaksi. Onneksi sitä voi opetella.

Moni tuntee laiskottelusta syyllisyyttä. Ahkeruuden vaatimus voi kummuta yhteisöstä, ja osa on sisäsyntyisesti kovin tarmokkaita. Ja on aamuviiden klubeja – eikä sosiaalinen media auta asiaa. Kuka nyt julkaisisi täysin patalaiskoja kuvia?

Laiskottelua oppii, kun opettelee tunnistamaan tarpeitaan. Ensin voi kuunnella halujaan. Jos tekee mieli jäätelöä, voi kysyä itseltään, mitä saa jäätelöstä. Ah, haluan rentoutua. Sitten voi miettiä, mitä muita tapoja voisi olla. Ehkä olisi kiva lukea naistenlehteä tai katsoa jakso Frendejä!

Looginen ajattelukin auttaa: Levännyt ihminen on tuottavampi. Liiallinen ahkeruus on tuottavuuden pahin vihollinen. Kun lepää, jaksaa paremmin. Toiset saavat apua uskonnosta: Jumalakin lepäsi seitsemännen päivän. Tai jos se perustelu ei kelpaa, asiaa voi ajatella syvällisemmin: voiko edes puhua laiskottelusta, koska se mahdollistaa levänneemmän ja sitä kautta tehokkaamman olon?

Joskus voi turvautua valkoisiin valheisiin. Jos on hankala kertoa muille, että ehti etäpäivänä myös huilia, voi sanoa: Olin niin tehokas, että ehdin tehdä ekstraakin. Silloin ei oikeastaan valehtele, vaan jättää jotain sanomatta.

Jos laiskottelu tuntuu vaikealta, kuuntele tunteitasi. Ne kertovat, tekeekö oikein vai väärin. Miksi koen itseni epäonnistuneeksi työssäni, jos lepään puoli tuntia? Miksi tunnen, etten kelpaa ystävilleni, jos jätän brunssin väliin?

Moni on irtautunut luonnosta ja kuvittelee, että on kukoistettava koko ajan. Pitkän työpäivän jälkeen pitäisi vielä opiskella ja pitää blogia. Mutta luontokin lepää välillä.”

Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä.