”Onko sinun vaikea sanoa ei ilman, että keksit hyvän selityksen? Minun oli ennen, mutta nyt tiedän, että selittely kertoo usein siitä, ettei ole edes itse sanojensa puolella.

On helpompi vastata myöntävästi kuin sietää kieltäytymisestä aiheutuvia epämukavia tunteita tai pahoittaa toisen mielen – vaikka joutuisi itse jäämään ylitöihin. Selittelyllä halutaan usein parantaa omaa oloa ja ikään kuin sanoa: olen hyvä ihminen, ettehän hylkää minua.

Jos suostuu kaikkeen ja puputtaa sitten selän takana, mikseivät muut tee mitään, kyse on rajattomuudesta.

Työskentelin lähes 20 vuotta opettajana niin, ettei minulla ollut rajoja. Halusin tehdä kaiken oikein ja ajattelin, että minun tulee olla aina tavoitettavissa. Työ lasten parissa oli merkityksellistä, ja unohdin, että on muutakin elämää.

Kun pohdimme opettajien valmennuksessa arvoja, ymmärsin, etten elä niiden mukaan. Perhe on minulle tärkein, mutta se ei näkynyt ajankäytössäni. Aloin asettaa rajoja.

Rajojen asettaminen on sitä, että tunnistaa tarpeensa. Silloin ei ole muiden vietävissä ja alkaa varata kalenterista aikaa asioille, jotka ovat itselle tärkeitä.

Elämäni mullistui: tuli lisää levollisuutta ja läsnäoloa. Keskityin töissä olennaiseen. Minulla oli enemmän vapaa-aikaa, joten aloin opiskella. Nyt toimin työnohjaajana.

Halusin muuttaa asioita, sillä tiesin, että jos en tee niin, uuvun. Asioita kannattaa työstää vielä, kun siihen on voimia. Väsyneenä on vaikea olla itsensä puolella.

Rajojaan ei tarvitse selitellä. Niistä voi kuitenkin kertoa toista arvostaen. Jos on esimerkiksi ajatellut tehdä jonkin työn rauhassa ja työkaveri tulee pyytämään apua, voi sanoa: ”Autan sinua mielelläni, mutta juuri nyt ei sovi. Voimmeko katsoa ajan huomiselta?” Kun rajansa tiedostaa, niiden kanssa ei tarvitse tulla ulos uhmakkaasti, vaan sen voi tehdä rauhallisesti ja jämäkästi, selittelemättä.

On yleistä, että tuntee tarvitsevansa luvan muilta. Rohkaisen opettajia varaamaan kalenterista itselle aikaa merkinnällä ’jotain muuta’. Silloin ei tarvitse tietää, mitä va­raus pitää sisällään, mutta jos joku ehdottaa jotain, voi sanoa: minulla on jotain muuta.

Oikeasti lupaa ei pitäisi tarvita. Oma hyvinvointi on ihan riittävä selitys.”

Juttu on julkaistu Trendissä 9/22.