”Kingo on oikeastaan mieheni Tuukan lemmikki, koska minä olen ostanut sen hänelle syntymäpäivälahjaksi. Kingo on ollut joka pennin arvoinen, vaikka sillä ei oikeastaan ole mitään virkaa. Kingo on enemmän halinalle perheellemme. Sen tehtävä on olla söötti.

Kingo on todella kiltti yksilö. Se rakastaa rapsutusta. Se on vähän sen oloinen, kuin se olisi koko ajan masentunut, vaikka ei se ole. Jos se jää yksin, se huutaa jumalattoman kovaa niin, että koko tienoo raikaa. Ääni kuulostaa auton torvelta.

Kingo on mielettömän voimakas ja jääräpäinen. Kaikki kliseet aaseista pitävät tismalleen paikkansa. Jos Kingo ei halua mennä jonnekin, niin siihen tarvitaan valtavasti voimaa ja porkkanoita. Se on tiukka tyyppi.

Meillä on myös hevosia, ja Kingolla on tärkeä rooli hevoslaumassa. Aina kun laumaan tulee uusi hevonen, Kingo on sen tutor. Usein uusi hevonen poljetaan hierarkiassa alas, mutta kukaan ei voi olla alempana kuin Kingo, joka ottaa kaikki vastaan avosylin. Uusi hevonen hengaa usein Kingon kanssa ensimmäiset viikot, kunnes se löytää parempaa seuraa.

Kingo syö pihasta kaikki ruusut ja kärhöt. Kun lähdin Salatuista elämistä, sain läksiäislahjaksi päärynäpuun. Seuraavana aamuna Kingo oli kyninyt sen makkaratikuksi. Kaikki istutuksemme, vanhat perinnepihakasvit, on valittu sen mukaan, että ne eivät kelpaa Kingolle.

Olemme avaamassa kotieläintilaa. Siellä on myös poni, alpakoita, hevosia, lampaita, koiria, vuohia, pupuja, kanoja ja ankkoja. Kingokin saa elämänsä ensimmäistä kertaa töitä.”

Kuva ja video: Juha Kuva

Juttu on julkaistu numerossa 7/2016.