Näyttelijä Olga Temonen loihtii jouluherkut kasviksista ja juustosta, pikaruokabravuurinsa soijarouheesta.

”Kokkauksiani maistelevat aviomieheni Tuukka Temonen ja lapsemme Helga, Hilma ja Torsti sekä entinen sijoitustyttömme. Hän on luonamme joka toinen viikonloppu.

Asuin lapsena isossa talossa Nurmeksessa, ja unelmoin aikuisena samanlaisesta kodista. Se löytyi viisitoista vuotta sitten Iitistä Kouvolan läheltä. Talo on valmistunut vuonna 1900, ja ruokasalin pöydän ääreen mahtuu helposti 16 tuolia.

Tarvitsen tällaisen talon, jotta voin kokata ja keskitä vieraitamme haluamallani tavalla. Vaikka kotonamme on paljon tilaa, en välitä valtavista juhlista. Kun vieraita on enintään parikymmentä, ehdin seurustella kaikkien kanssa.

Ruuanlaittajana olen spontaani ja kokeileva, mutta esimerkiksi mausteiden kanssa olen kangistunut kaavoihini ja käytän usein inkivääriä, valkosipulia ja basilikaa.

Arkisessa ruuanlaitossa minua inspiroi yleensä jokin raaka-aine, kuten vihanneslokerossa viruva kaali. Olemme Tuukan kanssa melkoisia hamstereita, ja kaapeissamme on mittavat varmuusvarastot.

Kun kaikkea löytyy, voi aina tehdä sitä, mitä mieli tekee. Lapset kiusoittelevatkin, että meiltä ei loppuisi ruoka vuoteen, vaikka tulisi ydinlaskeuma.

Innostuin ruuanlaitosta lapsena. Isäni Imppa laittoi usein viisilapsisen perheemme ruuan, ja isän tyttönä olin hänen apunaan. Sisarusteni tapaan sain jo kymmenvuotiaana oman ruuanlaittovuoroni. Yläasteella innostuin leipomisesta, ja se on minulle edelleen mieluisinta.

Rakkain ruokamuistoni on isäni tekemä lihamakaronilaatikko, joka on maailman parasta. Sen rapeaksi paahtunut pinta maistui ihanalta. Imppa teki laatikon jättivuokaan, joka mahtui juuri ja juuri leivinuuniin.

Ruokaguruni on oma isäni. Hän on osoittanut, että mies voi laittaa ruokaa ja tehdä sen täysin luontevasti, hauskasti ja ilolla.

Syömiseni muuttui radikaalisti, kun aloin kasvissyöjäksi vuonna 2004. Tapasin silloin Tuukan, joka oli ollut jo vuosia kasvissyöjä. Rakastuneena tekee vaikka mitä, kuten kokeilee kasvissyöntiä. Tajusin nopeasti, etten tarvitse lihaa ravinnossani. Vaikka lapsuudenkodissani kasvatettiin lampaita, pyrin omassa kodissani lihattomiin makunautintoihin.

Meillä kokataan kasvisten ja palkokasvien lisäksi soijarouhetta sekä kaura- ja härkäpapuvalmisteita. Parin viime vuoden aikana olen koettanut syödä myös kalaa, jotta proteiininlähteitä olisi enemmän.

Lue myös: Olga Temonen: "Ostin miehelleni lahjaksi aasin, jonka huuto kuulostaa auton torvelta"

Juuri nyt intoilen vaaleasta juurileivästä. Kun muutimme Iittiin, löysin talosta vanhan tiinun reunoilta ruisleipätaikinaa, josta elvytin hapanjuuren. Siitä asti olen leiponut ruisleipää itse ilman hiivaa.

Jalostin juuresta vaalean version, ja nyt teen myös spelttileipää. Rapeakuorinen, mehevän sitkeä ja isoreikäinen leipä on niin hyvää, että säännöstelen leipomistahtiani.

Ruokakulttuureista suosikkini on klassinen Välimeren keittiö. Isosiskoni asuu Ranskassa, ja sen vuoksi ranskalaisuudesta on tullut osa perheemme kulttuuria.

Olemme omineet maasta apéro-tavan. Ranskankielinen sana tarkoittaa aperitiivia. Viikonloppuisin syömme ennen varsinaista ruokailua pieniä näppipaloja, kuten keksejä, juustoja ja tahnoja. Aikuisilla on laseissaan viiniä ja lapsilla alkoholittomat cocktailit.

Pikaruokabravuurini on soijarouheesta tehty pasta bolognese. Jos aikaa on vain viisi minuuttia, teen kananmunista kokkelin, johon lisään pakasteherneitä, suolaa, pippuria ja basilikaa. Lapset rakastavat ruokalajia.

Sienestyshullu mieheni loihtii usein kiireessä täyteläisen suppilovahveropastakastikkeen.

Maustehyllyn suosikkini on moniin ruokiin sopiva timjami. Tuoreena se on jopa polttavan voimakasta mutta samalla myös raikasta ja kevyttä. Kuivattuna sen maku muistuttaa oreganoa.

Salainen paheeni on karkki. Aloitin karkkilakon, joka loppuu, kun avaan ensimmäisen luukun suklaajoulukalenterista.

Laatimassani menussa on luottoreseptini, ja ne ovat mukana myös keittokirjassani Olgan joulu, joka ilmestyi 2016. Jouluateriasta saa herkullisen ilman lihaa. Uunissa valuvaksi pehmennyt brie sopii täydellisesti laatikoiden kaveriksi.

Tärkeintä joulussa ovat ruuan lisäksi koti, perhe ja lahjat. Olen jouluhullu ja aloitan valmistelut hyvissä ajoin. Lasten kanssa mietimme, milloin on piparinpaistopäivä ja miten ison taikinan teemme tänä vuonna.

Aattona koristelemme kuusen, sytytämme kynttilöitä ja katamme pöydän kauniiksi. Saunan jälkeen tulee joulupukki, mutta lahjat avataan vasta illallisen jälkeen. Aikuiset malttavat istua ruokapöydässä kauan, mutta lapsia lahjat polttelevat. Siksi he saavat avata yhden paketin jo ruokapöydässä.

Inspiraatiota ammennan keittokirjoista ja kokkien Instagram-videoista. Seuraan somessa muun muassa Tomi Björkiä, Sikke Sumaria, Kape Aihista ja Jamie Oliveria.

Vegejuhlat – Herkullista kasviksista on uusin keittokirjaostokseni. Kirjan ovat kirjoittaneet Jennie Benjaminsson ja Stina Patetsos. Pidän ruotsalaisesta ruokatyylistä.

Onnistumisen riemua tunnen siitä, että olemme Tuukan kanssa onnistuneet välittämään lapsillemme ruokailun merkityksen.

Kodinkoneista käytän eniten monitoimikonetta. Se on uupumaton taikinoiden vatkaaja ja leipurin paras apulainen.

Pidämme kotimme naapurissa kotieläintilaa. Leivoin tilan kahvilan kaikki makeat leivonnaiset, kuten suklaa- ja porkkanakakut.

Nautin, kun menemme ravintolaan syömään parhaimpiimme tälläytyneenä. Meillä on hauskaa, nautimme mauista ja lapset viihtyvät ilman leikkinurkkauksen virikkeitä.

Kasvisravintola Yes Yes Yes Helsingissä on tehnyt minuun vaikutuksen. Nykyajan kasvisruoka voi olla huikean hyvää.

Jos saisin päättää, isojen ruokakauppojen valikoima olisi paljon nykyistä pienempi. Valtavan leipätarjonnan äärellä näen myös hävikin määrän enkä voi ymmärtää, että etikkakurkkuja pitää olla eri tavoin pilkottuna hyllytolkulla.”

Artikkeli on julkaistu Eevassa 12/2020.