"Kokkauksiani maistelee viisihenkinen perheemme. Totuuden nimessä myös puolisoni häärii hellan ääressä yhtälailla, ja lapsetkin ovat innostuneita auttamaan.

Aina kun on mahdollista, syömme yhdessä kello viideltä. Se on kummitätini opettama perinne, jota koetan vaalia. Silloin vaihdamme kuulumiset ja puimme kouluasiat.

Innostuin ruuanlaitosta jo lapsena, koska laulaja-äitini Mimmi Mustakallio oli todella hyvä kokki. Hän teki kaiken alusta alkaen itse. Liedellä porisi aina jotakin, ja keittiöstä tulvi hyviä, vahvoja tuoksuja. Ruuanlaitto ei ollut mikään välttämätön paha, vaan kiva osa arkea. Meillä Ylivieskassa pidettiin ovet avoimina, ja myös kaverit saivat aina tulla käymään ja syömään.

Vahvin makumuistoni lapsuudestani liittyy äitini sieni-intoiluun. Hän suuntasi metsään sienikori kainalossa aina tilaisuuden tullen, myös silloin, kun olimme sukuloimassa. Söimme sieniä läpi vuoden, ja pidin niistä kovasti. Maistan edelleen suussani äidin paistamat paneroidut lampaankäävät.

Äidilläni oli tapana kuivata sieniä. Hän pujotti sienet neulalla karhunlankaan ja ripusti langat sitten kattoon pitkin poikin huushollia. Ostin hänelle sienikuivurin ensimmäisestä palkastani.

Äidiltäni opin, että raaka-aineita ja makuja voi yhdistää rohkeasti. Siihen ei tarvita reseptejä vaan luovuutta ja ennakkoluulottomuutta.

Syömiseni muuttui, kun liha alkoi kuvottaa minua alle kymmenvuotiaana. Se ei johtunut ekologis-eettisistä arvoista vaan eläinrakkaudesta. Tajusin silloin, mistä liha tulee lautaselle. Kuulin, että hoitohevoseni Lento oli myyty teuraaksi ja mietin, mitä se tarkoittaa. Äitini kertoi, että siitä on tehty makkaraa. Siihen loppui lihansyömiseni. Muuten olin ja olen edelleen kaikkiruokainen.

Näyttelijän ruokarytmi on mahdotonta pitää tasaisena, koska kuvausten ja esitysten aikataulut vaihtelevat itsestä riippumatta. Haluaisin pitää kiinni säännöllisistä ruokailuajoista, mutta en vielä ole keksinyt siihen keinoa.

Parasta suomalaisessa ruokakulttuurissa on hienostelemattomuus hyvällä tavalla. Suomalainen ruoka on rehtiä ja reilua eikä mitään pikkupiiperrystä.

Suomalainen arvostaa ruokaa, varsinkin metsämarjoja ja sieniä. Minulle arvokkaita ovat Kalajoen Puikulat ja tyrnimarjat. Niitä ottaisin evääksi autiolle saarelle.

Kaapissani on aina sitruunoita, sormisuolaa ja ruskeita luomumunia. Ystäväni tuo kananmunia kenno kerrallaan suoraan Svenska Teaternin johtajan Joachim Thibblinin maatilalta. Ne ovat hyviä ja maistuvat erilaisilta kuin kaupasta ostetut.

Pikaruokabravuurini on Vöner-vehnäproteiinista versioitu lihaton bolognesekastike. Siihen tulee proteiinivalmisteen lisäksi salotti- ja valkosipulia, tomaattimurskaa, vettä, öljyä ja mausteita.

Inhokkiruokani oli 1980-luvun kouluruokaloiden kokkareinen ja limainen pinaattikeitto. Se tuhosi suhteeni kyseiseen kasvikseen moneksi vuodeksi. Pinaattiparka, eihän se ollut tehnyt pahaa kenellekään.

Salainen paheeni ei ole salainen, koska kaikki tietävät, että syön paljon maitosuklaata. En voi sietää tummaa suklaata. Myös sipsit, niin perunoista, linsseistä kuin kikherneistä tehdyt lastut, ovat heikkouteni. Kun tein töitä toisen sipsifanin, näyttelijä Eero Ritalan kanssa, lietsoimme sipsihimojamme uusiin sfääreihin.

Kodinkoneista ahkerimmin käytän tehosekoitinta, koska teemme paljon smoothieita. Muistorikkain laite on kummitädiltäni peritty vanha, vakaa ja luotettava Kitchen Aid -yleiskone. Se vapauttaa kädet ihanasti, ja aina kun käytän sitä, ajattelen nyt jo edesmennyttä kummitätiäni. Olin hänen kanssaan ostamassa laitetta kaksikymmentä vuotta sitten, ja yhdessä päädyimme valkoiseen väriin. Kummitätini oli kuvataiteilija. Hän rakasti koneen ulkonäköä ja piti sitä pääasiassa keittiön koristeena.

Olen huono leipoja, mutta se ei haittaa, sillä puolisoni osaa leipoa kaikkea ja onnistuu aina. Hänellä on siihen hommaan jokin maaginen kyky.

Ruokaguruni on ystäväpariskunta, jonka keittiössä syntyy käsittämättömän hyvää ja mehevän rehevää ruokaa. Davide on kotoisin Sisiliasta ja Kati Hämeestä. He kokkaavat taidolla ja rakkaudella, mutta silti rennosti samalla seurustellen. Odotamme heidän ruokakutsuaan aina innokkaina.

Inspiraatiota ammennan ruokalehdistä ja -kuvista sekä ystäviltä. Matkoilla vaeltelen toreilla ja marketeissa aistimassa, mitä kaikkea jännää siellä onkaan.

Haluaisin oppia sovittamaan perusruokalajit kasvispohjaisiksi, sillä puolisoni on ryhtynyt vegaaniksi. Myös ystäväpiirissäni ja työkavereissani on paljon kasvissyöjiä. Koen sen kivana uutena haasteena.

Ravintola, joka teki vaikutuksen löytyy Tehtaankadulta Helsingistä. Rakastan Baskeri & Basso Bistroa jo pelkästään miljöönä. Se ei ole sliipattu, vaan rosoiset seinät ja ruutuikkunat ovat kuin teollisuushallista. Sen kaltaisia ravintoloita löytää yleensä vain Pariisista tai Berliinistä. Bistron tunnelma ja palvelu ovat ensiluokkaisia. Kaikki, mitä olen siellä syönyt, on ollut hyvää.

Ruokamaista suosikkejani ovat Suomi ja muut Pohjoismaat. Jos on asunut tai vaikka vain reissannut ulkomailla, alkaa ennen pitkää arvostaa tuttua ja turvallista. Pidän mausteista ja värikkyydestä, mutta palaan mieluusti takaisin rakkaisiin raaka-aineisiin.

Jos minä saisin päättää, kaikki ihmiset söisivät enemmän kasvisruokaa. Ilmastonmuutoksen aikana en ymmärrä marinaa siitä, että on pidettävä kiinni lihan megatuotannosta. En myöskään ymmärrä lihansyöjien heittelemiä vitsejä pupunruuasta – miksi on niin vaikea hyväksyä, että olen kasvissyöjä? En minäkään tuomitse heitä.

Keittiössäni on mahtavinta uutuus, ihanuus ja minulle erityisen tärkeä kotimaisuus. Töölöläisen Helno-keittiöliikkeen Asmo Noronen ja Helmi Remes suunnittelivat upean sammaleenvihreän kokonaisuuden ja selättivät pienen tilan ja ilmanvaihtokanavien luomat haasteet.

Haaveilen, että kotiimme mahtuisi niin suuri ruokapöytä, että kaikki rakkaat ystävät ja sukulaiset sopisivat istumaan saman pöydän ääreen. Unelmissani keittiöni olisi kolmesataaneliöinen, ja siellä olisi pakettiauton kokoinen saareke.”

Sitruuna-basilika-mozzarellapallot ja italialaiset kasvispyörykät

italialainen kuohuviini Ferrari Organic Brut

Viinissä kypsennetyt kuharullat, voi-valkoviinikastike beurre blanc, höyrytetyt perunat ja muhennettu pinaatti

itävaltalainen valkoviini Steininger Reserve Loisiumweingarten Grüner Veltliner 2017

Sitruunainen pokekakku

saksalainen jälkiruokaviini Noble House Beerenauslese 2015

4–6 annosta

200 g pieniä mozzarellapalloja suolaliemessä

Marinadi:

½ dl oliiviöljyä

1–2 tl sitruunankuorta raastettuna

2 rkl sitruunamehua

1 tl suolaa

½ tl chilijauhetta

½ tl mustapippuria myllystä

¼ tl sokeria

Lisäksi:

1 ruukku thaibasilikaa

noin 35 kpl

1 sipuli

2 porkkanaa

100 g juuriselleriä

100 g babypinaattia

2 rkl ruokaöljyä

1 prk (380/230 g) kypsiä valkoisia papuja (säilyke)

50 g parmesaaniraastetta

1 rkl balsamietikkaa

1 kananmuna

½ dl korppujauhoja

1¼ tl suolaa

½ tl mustapippuria

1 tl kuivattua rakuunaa

1 tl kuivattua oreganoa

6 annosta

1 kg nahattomia kuhafileitä

1 kananmunanvalkuainen

½ punaista paprikaa

½ keltaista paprikaa

½ dl ruohosipulia silputtuna

1½ tl suolaa

2 tl inkivääriä raastettuna

¼ tl valkopippuria

Käärimiseen:

alumiinifoliota

Kypsentämiseen:

½ l kalalientä

2 dl valkoviiniä

6 annosta

2 salottisipulia

½ dl valkoviinietikkaa

1 dl valkoviiniä

200 g voita

ripaus suolaa ja pippuria

2 rkl kuohukermaa

(1–2 tl sitruunamehua)

6 annosta

250 g tuoretta pinaattia

1½ rkl rypsiöljyä

2–3 valkosipulinkynttä

ripaus suolaa ja mustapippuria

½ dl pinjansiemeniä paahdettuna

12–14 palaa

200 g huoneenlämpöistä voita

2 dl sokeria

3 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Väliin:

noin 1 dl lemon curd -sitruunatahnaa

Kuorrutus:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

100 g huoneenlämpöistä voita

noin 5 dl tomusokeria

2 tl sitruunankuorta raastettuna

(sitruunamehua)

Juttu on julkaistu eevassa 3/2020. Nettiversiota on muokattu.