Kohtuukäyttäjä. Niin suurin osa alkoholin kuluttajista määrittelee itsensä.

Minkä verran oikeastaan juon? Sitä kysymystä moni ei silti välttämättä uskalla esittää peilin edessä.

Alkoholiongelma koskettaa nimittäin huomattavasti suurempaa joukkoa kuin vain syrjäytyneitä alkoholisteja, jotka nuokkuvat kauppakeskusten liepeillä.

Psykoterapeutti Kristiina Niskanen on erikoistunut riippuvuuksiin. Hänen vastaanotollaan tyypillisin asiakas on keskiluokkainen ja työelämässä menestynyt.

– Alkoholiriippuvuuteen liittyy kieltäminen. Omaa käytöstä puolustellaan, perustellaan ja sitä verrataan muihin. Jos kokee, että alkoholi tuo pieniäkin haittoja elämään, sen käyttöä kannattaa pohtia, sanoo Niskanen.

Vielä joitain vuosia sitten Niskanen oli teho-osastolla työskentelevä sairaanhoitaja, perheenäiti, maratoonari – ja riippuvainen alkoholista. Myös hän kielsi ongelmansa viimeiseen asti.

– Vaikka juominen alkoi muuttaa jopa persoonaani, en huomannut sitä itse.

Mikä sitten on liikaa? Missä vaiheessa lipittelystä tulee riippuvuutta lähentelevä tapa?

Riskikäytölle on asetettu rajat, mutta Niskasen mukaan niiden tuijottaminen ei kerro totuutta. Määrät todella tuntuvat aika sallivilta.

Miehillä riskiraja on 6–7 annosta päivässä tai 23–24 annosta viikossa, naisilla taas yli 5–6 annosta päivässä tai 12–16 annosta viikossa.

Niskanen saattoi alkoholiongelmaisena juoda kaksi päivää putkeen, teloa itseään humalassa ja saada portti­kieltoja ravintoloihin. Silti hän epäilee, ylittikö hänen alkoholinkäyttönsä koskaan riskirajoja.

– Ennemmin pitäisi tarkkailla, mitä tapahtuu, kun käyttää alkoholia. Jos pitää saada edes yksi lasillinen joka ilta, tietynlainen riippuvuus on jo syntynyt.

Tarkoitus mennä jumppaan, mutta työkaverit houkuttelivatkin skumppalasilliselle? Yksi alkoholiongelman kriteeri on muista mielihyvän lähteistä luopuminen.

– Valitsisinko tietyn tapahtuman tai seuran, jos siihen ei liittyisi alkoholia?

Tällainen tarkastelu auttaa näkemään, kuinka paljon juominen vaikuttaa valintoihin, Niskanen sanoo.

Annie Grace kuvaa kirjassa Selvin päin, miten isosti yhteiskunta on vaikuttanut uskomuksiimme alkoholista.

Uskomme, että alkoholi tarjoaa mielihyvää ja sitä tarvitaan sosiaalisissa tilanteissa.

Perinteet ja mainonta muokkaavat uskomuksiamme. Elokuvissakin lasillinen kuohuvaa liitetään hilpeyteen ja iloisiin perhetapahtumiin.

Gracen mukaan uskomuksia on vaikea muuttaa, mutta se voi tuoda vapauden ja hallinnan tunteen.

Samaa sanoo Kristiina Niskanen. Hän lopetti juomisen 12 vuotta sitten.

– Tärkein asia, jonka sain jätettyäni alkoholin, oli hallinnan tunne. Päätin itse, milloin lähden illanistujaisista ja mitä ylipäätään teen. Rajojen laittaminen juomiselle voi auttaa laittamaan rajoja muihinkin asioihin.

En ota tänä iltana viinilasillista.

– Hyvä fiilis tulee siitä, että kieltäytyy jostain, mikä aiemmin on tuottanut ongelmia. On tietynlaista aikuisuutta osata rajata toimintaansa. Silloin ei ole impulssien orja.

Jos en juo, millä sitten rentoudun? Moni perustelee alkoholin käyttöään sillä, että se auttaa palautumaan raskaasta työviikosta.

Alkoholi saattaakin hetkellisesti saada vireystilan tasapainoon.

– Joillekin alkoholi on keino hoitaa joko ylivireyden aiheuttamaa jännittyneisyyttä tai alivireyden jähmeyttä ja masentuneisuutta, Niskanen myöntää.

Todellisuudessa alkoholi lisää stressiä ja vain siirtää asioita, jotka haluaisi unohtaa. Juomisen jälkeen paha olo palaa entistä vahvempana.

Syynä on aivokemia. Kun alkoholi stimuloi mielihyväkeskusta, aivot reagoivat siihen vähentämällä nautinnon tunnetta. Vähitellen alkoholista saatu nautinto häviää.

Arkikielessä puhutaan kovasta toleranssista, mutta todellinen syy on aivojen viisaus.

Aivot pyrkivät suojelemaan itseään juuri sillä, että alkoholi ei lopulta palkitsekaan toivotulla tavalla.

– Oikeaa tasapainoa tuovat asiat, joilla mieli ja keho rauhoittuvat. Se voi olla joogaa tai mitä tahansa muuta tekemistä, josta nauttii. Myös turvalliset sosiaaliset suhteet kannattelevat vireystilaa, Niskanen sanoo.

Meillä on tapana puolustella muiden juomista juuri rentoutumiseen ja palautumiseen liittyvillä syillä.

– Selittelemme, että Matillahan on se avioero menossa. Samaa illuusiota on ajatus siitä, että turvakodeissa on vain syrjäytyneiden alkoholistien puolisoja. Alkoholihaitat näkyvät yhtä lailla hyvin toimeentulevissa perheissä.

Tutkimusten mukaan alkoholin aiheuttamat muutokset aivokemiassa voivat johtaa masennukseen.

Niskanenkin sai aikanaan masennusdiagnoosin.

– Olin masentunut ja ahdistunut, koska juominen aiheutti häpeää ja sai aikaan asioita, joista en ollut ylpeä. Todellinen syy masennukseeni jäi havaitsematta, kuten usein muillakin työssäkäyvillä alkoholiriippuvaisilla. Juominen peittyi diagnoosien alle.

Moni potee alkoholin käytöstään morkkista, jopa itseinhoa. Tilannetta pahentaa se, jos joku läheinen huomauttaa asiasta. Niskaselle kävi juuri niin.

– Joku sanoi, että alkoholi ei sovi minulle. Ajattelin, että olen huono ihminen, kun käyttäydyn näin. Lopulta siitä tuli iso osa identiteettiäni. Päättelin, että tällainen olen.

Lopulta vanhemmat ohjasivat Niskasen hoitoon.

– Sain riippuvuuteen suunnattua terapiaa, jossa ymmärsin, mitä tarvitsen päästäkseni juomisesta.

Alkoholista luopuminen voi auttaa tunnistamaan ja säätelemään tunteita.

– Yhtäkkiä alkaa nähdä, mitä unelmia itsellä on, ja on myös voimia tavoitella niitä. Alkoholista luopuminen on itsesabotaasin lopettamista jokaisella elämänalueella.

Mikä elämässäni tulisi näkyväksi, jos en joisi?

Tämän terapeuttisen kysymyksen Niskanen kehottaa kysymään itseltään.

– Usein pelkäämme henkistä kipua emmekä uskalla ottaa sitä vastaan. Olisi silti hyvä antaa kipeidenkin asioiden näyttää elämässä suuntaa.

Tuleeko minusta tylsä, jos vaihdan juhlissa viinin vissyyn? Olenhan hiprakassa niin hauska ja vapautunut!

Se, että alkoholi tekisi ihmisestä hulvattoman, on yksi suurimpia juomiseen liittyviä myyttejä.

On totta, että nousuhumalassa aivoissa purkautuu serotoniinia ja joskus endorfiineja.

Mielihyväryöppy kestää kuitenkin vain parikymmentä minuuttia. Sen jälkeen hulvaton olo ei tule enää takaisin, vaikka joisi paljonkin.

Kun juo lisää, aistit tylsistyvät ja kyky hallita käyttäytymistään heikkenee. Juhlien nokkelasta vitsiniekasta saattaa varsin nopeasti tulla loppuillan räyhääjä.

Alkoholi poistaa estoja, mutta estot ovat ihmisellä hyvästä syystä. Ne suojelevat onnettomuuksilta ja siltä, että ei sanoisi tai toimisi ajattelemattomasti.

– Jälkikäteen kerrotuista juomistarinoista puuttuu yleensä se ikävä osuus. Kukaan ei kerro, että taas aloin vängätä miehelleni tai olin aamulla tosi itkuinen.

Alkoholi tekee todellisuudesta humalaista todellisuutta. Mieti, miten olet kokenut tilaisuudet alkoholin kanssa ja sitä ilman. Jääkiekko-ottelu tai hieno illallinen voivat tuntua samalta, sillä humala tuntuu samalta.

Sameita voivat olla myös muistikuvat, jotka muuten olisivat tarkkapiirteisiä ja unohtumattomia.

Hyvinvoinnista on tullut ehkä tavoitelluin asia nyky­ihmisen elämässä. Terveellinen ruoka, riittävä uni ja henkinen kukoistus. Alkoholi sopii listan jatkoksi huonosti, vaikka moni sitä yrittääkin.

– Monet addiktit urheilevat kovasti, ruokavalio on hifistelty viimeisen päälle ja he ovat todella hyvässä kunnossa. Sitten koko paketti sabotoidaan alkoholilla, Kristiina Niskanen tietää.

Alkoholi poistuu elimistöstä 72–240 tunnissa. Alakulosta toipuminen voi kestää jopa kymmenen päivää.

Alakulo johtuu siitä, että aivot yrittävät kumota alkoholin tuottamaa keinotekoista mielihyvää vapauttamalla hermoston välittäjäainetta dynorfiinia.

Vaikutukset uneen voi huomata jo yhdestä lasillisesta.

– Aivot joutuvat koko ajan toipumaan, jotta ne saisivat alkoholin pois elimistöstä. Siksi krapulaan liittyy väsymys, vaikka olisi nukkunut kuinka paljon.

Alkoholilla on yhteys 60 sairauteen. Se heikentää immuunijärjestelmää ja sydänlihasta, hidastaa aivotoimintaa ja vaurioittaa maksasoluja.

Mutta eikö konjakkiryyppyä ole tarjottu lääkkeeksi ja punaviinilasillisen väitetty edistävän terveyttä?

Ei onneksi enää, sanoo Niskanen.

– Näkemyksiä on kyseenalaistettu kovasti. Alkoholi ei ole hyvä lääke mihinkään, se on nautintoaine.

Ilman alkoholia myös näyttää paremmalta.

– Alkoholi on aineenvaihdunnalle vieras aine, koska se on myrkkyä. Elimistö menee tietynlaiseen hälytys­tilaan ja kerää siksi nestettä ja turvottaa. Aineenvaihdunta menee aina sekaisin alkoholista.

Moni sokerista luopuva huomaa, että keho alkaa hylkiä makeaa. Sama voi olla totta juomisen lopettamisessa.

Kun alkoholin käyttöä vähentää, pienikin määrä saattaa olla vaikeaa saada alas. Toisenlaista tarinaa kertoo taas se, jos juominen ei tunnu missään.

–Alkoholismissa kehittyy sellainen koneisto, jossa alkoholi sopii kehoon todella hyvin. Jos kroppa muistaa, että tätä kautta olen aiemmin rentoutunut, on riippuvuus jo kehittynyt. Silloin ei pitäisi ottaa enää yhtään.

Lähteet: Annie Grace: Selvin päin – löydä riippumattomuuden onni (Kustantamo S&S 2020) ja Allen Carr: Korkki kiinni! (Bazar Kustannus 2020)