Poikkeuksellisen rohkeaa!

Näin voidaan sanoa rosvon kampittaneesta myyjästä tai julkkisnaisista, jotka esiintyvät meikittä somessa.

Jo sanana rohkeus herättää kunnioitusta ja ihailua. Ajatuksen: tuota minunkin pitäisi tavoitella.

Mutta mitä rohkeus oikeastaan on?

Se on antiikin perushyveitä viisauden, oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden rinnalla. Se voi ilmetä fyysisenä, psykologisena, moraalisena tai sosiaalisena rohkeutena. Siihen yksinkertaiset määritelmät loppuvatkin. Jotain yhteistä kaikilla sen muodoilla silti on.

– Rohkeus on poikkeavaa käytöstä. Sitä, että uskaltaa käyttäytyä tilanteessa eri tavoin kuin suurin osa ihmisistä, sanoo Haaga-Helian tutkija, dosentti Tiina Brandt. Hän tutki työyhteisön ilmiöitä ja johtajuutta.

Mikään ei ole muuttunut antiikin ajoista. Rohkeus on yhä hyve, jota tavoitellaan. Harva silti tunnustautuu itse rohkeaksi. Sitä voi olla yllättävän vaikea edes huomata itsessään.

On siis hyvin mahdollista, että olet rohkeampi kuin uskotkaan. Mistä rohkeuden tunnistaa ja miten sen saa kaivettua esiin?

Annetaan lukijoiden ja asiantuntijoiden kertoa.

Rohkeuteni on ollut enimmäkseen niiden asioiden puolustamista, joita pidän oikeana, ja niiden ihmisten puolustamista, joita kiusataan.

Psykologi ja psykoterapeutti Anne Syvälahti näkee rohkeutta pienissä jokapäiväisissä tilanteissa.

– Itsensä tai ystävän puolustaminen, uusien asioiden kokeileminen ja oman mielipiteen esille tuominen ovat kaikki esimerkkejä rohkeista teoista, Syvälahti listaa.

– Näistä pienistä teoista avautuu ovia rohkeuteen, joka voi olla merkittävää suuremmassakin mittakaavassa.

Mutta millainen tyyppi sitten on rohkea?

Fyysinen rohkeus liitetään uskallukseen ja riskin­ottokykyyn. Poliiseja ja palomiehiä pidetään rohkeina, samoin kiipeilijöitä, akrobaatteja ja sukeltajia. Tiedetään, että riskinottokykyiset ja urheilulliset persoonallisuustyypit hakeutuvat pelastusalalle.

Muuunlaisen rohkeuden lokerointi ei olekaan enää yhtä helppoa.

Moraalinen rohkeus tarkoittaa oikeuden tai heikomman puolustamista. Sosiaalinen rohkeus voi olla uskallusta mennä erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin ja psykologinen rohkeus toisen kohtaamista ja epävarmuuden sietokykyä.

Rohkeus näyttäytyy monesti vasta tosipaikan tullen.

Tiina Brandtin mukaan työpaikalla epäkohdista puhuu usein pohdiskeleva ja hiljainen introvertti, joka ei arjessa vaikuta erityisen rohkealta.

– On alustavaa näyttöä siitä, että epäeettiseen käytökseen tarttuvat usein ne, jotka eivät ole sosiaalisesti rohkeita. Moraalinen selkäranka ja rohkeus eivät aina näy ulospäin.

Voit siis olla rohkea tekemättä näkyvästi rohkeita asioita.

– Eettistä ja moraalista rohkeutta on useimmiten niillä ihmisillä, jotka pohtivat asioita, Brandt sanoo.

Olen pienestä tytöstä asti halunnut esiintyä. Maailmani muuttui, kun harrastin vatsatanssia ja esiinnyimme ryhmänä. Sitten esiinnyin myös yksin – ei meidän piireissä sellaista ollut kukaan aiemmin tehnyt.

Kasvuympäristö vaikuttaa vahvasti rohkeuteen.

– Psykoterapeutin työssä näkee, kuinka paljon merkitsee, onko tullut kuulluksi ja nähdyksi itsenään. Onko saanut tukea, miten on suhtauduttu virheisiin, Syvälahti kertoo.

Vaikeissakin olosuhteissa voi kasvaa rohkeaksi, jos saa tukea läheisiltä ystäviltä tai opettajalta. Sosiaalinen tuki on yllättävän tärkeässä roolissa aikuis­iälläkin.

– Rohkeiden ja inspiroivien ihmisten seuraan hakeutuminen voi vahvistaa omaakin rohkeutta.

Olen aloittanut harrastuksia, joita en tiennyt uskaltavani. Olen esimerkiksi vaeltanut Lapissa kymmeniä kilometrejä tietämättä, että pystyn siihen.

Epämukavuusalue. Se on paikka, josta rohkeus pitää.

Päätyönsä ohella Anne Syvälahti toimii tanssinohjaajana. Tanssisalilla hän on nähnyt usein saman kehityksen.

Aloittaja ottaa paikan salin takanurkasta, vertailee itseään muihin ja miettii, osaako mitään. Kauden edetessä hän siirtyy vähitellen lähemmäs eturiviä ja ohjaajaa.

Kun liikunnan ilo löytyy, Syvälahti saa usein kuulla tarinan liikuntatraumasta tai taustalla olevasta häpeästä.

Rohkeaan tekoon liittyy usein vaikea tunne: pelko.

Rohkeutta itsessään onkin tutkittu aika vähän. Usein se mainitaan sivujuonteena esimerkiksi pelkotutkimuksissa. Rohkeus ei kuitenkaan tarkoita pelottomuutta.

– Rohkeutta on se, että pystyy puskemaan pelon läpi. Rohkeatkin ihmiset voivat kokea pelkoa ja häpeää, mutta osaavat suhtautua niihin lannistumatta, Syvälahti kuvaa.

Yksi rohkeuden määritelmä on, että on kykyä toimia silloinkin, kun toiminnassa on riskejä.

– Mitä enemmän päättäväisyyttä ja varmuutta itseen ja omiin arvoihin löytyy, sitä helpompaa on toimia rohkeasti.

Erosin huonosta parisuhteesta, vaikka naimisiin­menosta oli vain hetki ja yhteiseloa kuitenkin jo kymmenen vuotta. Molemmilla oli iso suvut, jotka ehkä tahoillaan paheksuivat päätöstä. Mutta asia kuului minulle, koska elin omaa elämääni. Seurasi mielenrauhaa, tyytyväisyyttä, uusi parempi parisuhde ja lapsia.

Uusiin asioihin ja muutoksiin liittyy pelkoja, mieli kehittää katastrofeja ja riskejä. Omaa ääntä voi olla vaikeaa erottaa pelon äänestä. Siihen Syvälahdella on hyvä ohje.

– Pelkoa ei voi sivuuttaa, joten mene pienin askelin sitä päin. Kun pelon tuntee ja kohtaa, oppii huomaamaan, että se menee ohi.

Syvälahti sai vastikään kokea oppinsa olevan totta, kun hän valitsi iltalenkillä reitiksi pimeän metsäpolun. Puhelin oli jäänyt kotiin eikä hänellä ollut taskulamppua.

Sydän hakkasi, kun hän haparoi säkkipimeässä.

– Sanoin itselleni, että ei mitään hätää. Kuuntelin hiljaisuutta ja kävelin reitin loppuun. Se oli hyvä kokemus. Kun kohtasin kehossani viriävän pelon, se laantui. Tosin ensi kerralla otan puhelimen mukaan, hän naurahtaa.

Alun perin pelottavat kokemukset ovat juuri niitä, jotka raivaavat tilaa lisärohkeudelle. –

– Rohkeuden lisääntyminen vaatii hyviä kokemuksia. Jotain, mikä antaa astinlaudan itsensä kehittämiseen.

Kun minua pyydettiin kouluttajaksi, siskoni sanoi: astut liian suuriin saappaisiin, et pärjää. Päätin, että näytän hänelle. Olin yli kymmenen vuotta kouluttajana enkä kertaakaan saanut huonoa palautetta.

Todellinen rohkeus menee syvälle. Se menee arvoihin.

– Rohkeus on pohjimmiltaan itsen arvostamista ja omien arvojen mukaisten valintojen tekemistä. Rohkeaa on elää omannäköistä elämää ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, Anne Syvälahti tiivistää.

Tiina Brandt kuvaa arvojen ja rohkeuden suhdetta sisäiseksi kamppailuksi.

– On inhimillistä pelätä, mitä seuraamuksia vaikkapa työkaverin puolustamisesta tulee. Arvoilla on aina hinta. Paljonko niistä on valmis maksamaan, joko rahalla tai omalla hyvinvoinnilla?

Itsensä tarkastelu ja kehittäminen ovat varmoja tapoja lisätä rohkeutta.

Yksi toimivimmista keinoista on käsitellä häpeän tunnetta. Pelon lailla se voi olla suuri rohkeuden torppaaja.

– Rohkeuden esteenä voi olla epäonnistumisen pelko, ja epäonnistumisiin liittyy häpeä, Syvälahti kuvaa.

Brandtin mukaan häpeä liittyy etenkin sosiaaliseen rohkeuteen. Erityisen vaikeaa on, jos on hyvin herkkä huomioimaan muiden reaktioita.

– Silloin saattaa ylitulkita muita ja sitä, mitä he mahdollisesti minusta ajattelevat.

Todennäköistä on, että muut eivät ajattele mitään sen kummempaa.

Syvälahdenkin mukaan rohkeuden esteenä ovat usein muiden reaktiot ja mielipiteet.

Esteen voi ylittää pohtimalla etukäteen, mikä olisi pahin mahdollinen skenaario. Häpeä kannattaa purkaa pienempiin osiin.

– Jos sinua jännittää osallistua johonkin tilaisuuteen, mieti, mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua. Ehkä se, että joutuisit lähtemään pois? Siihenkään et kuole, ja aina voit palata hetken päästä takaisin, Syvälahti sanoo.

Rohkeutta tavoitellessa riittävän hyvä on ok.

– Tärkeintä on yrittämisen rohkeus. Jokainen onnistuminen tuo varmuutta omasta kyvykkyydestä ja antaa lisää rohkeutta tuleviin haasteisiin. Ja vaikka epäonnistuisit, uskalsit yrittää. Sekin on tärkeä tiedostaa.

Oma rohkeus kannattaa ylipäänsä tiedostaa.

– Rohkeus tuo hyvää oloa, sillä se on merkki tunteiden hallinnasta ja vahvuudesta. Se saa meidät saavuttamaan asioita, Syvälahti sanoo.

Harvoin haluan avautua tunteistani, mutta tapasin ihmisen, jonka ajattelin olevan avautumiseni arvoinen. Asiat eivät menneet niin kuin olisin halunnut, mutta fiilis oli lopulta hyvä. Ajattelin, etten anna jatkossa samanlaisissa tilanteissa minkään pidätellä minua.

Rohkea veto! Se on suosittu kommentti sosiaalisessa mediassa, kun joku avautuu masennuksestaan tai huonosta parisuhteesta, josta on päässyt lähtemään.

Oman sisimmän ja haavoittuvuuden näyttäminen on suurta rohkeutta, sanoo amerikkalainen häpeätutkija Brené Brown. Brandt ja Syvälahti ovat samaa mieltä.

– Aitous ja haavoittuvuus ovat rohkeutta. Jos on hyvin pidättyväinen eikä avaa itseään kellekään, ihmissuhteet jäävät usein pinnallisiksi, Brandt sanoo.

Omista peloista ja ongelmista puhuminen on rohkeaa, lisää Syvälahti.

– Toisen ihmisen päästäminen aidosti lähelle vaatii rohkeutta, sillä läheisyyteen liittyy usein menettämisen ja yksin jäämisen pelkoa. Myös terapiaan hakeutuminen ja siihen luottaminen edellyttävät paljon rohkeutta.

Tiina Brandt muistuttaa, että kaikkea voi oppia harjoittelemalla. Rohkeuttakin. Merkityksellistä on, miten ajattelee itse itsestään.

– Jos soimaa itseään siitä, ettei ole rohkea, latistaa minäkuvaa. Ei ole hyvä asia määritellä itseään niin. Se vaikuttaa sekä itseluottamukseen että siihen, ettei vaadikaan itseltään rohkeutta. Sosiaalinen rohkeus kasvaa vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Brandt kehottaa miettimään etukäteen tilanteita, jotka saattavat vaatia rohkeutta. Esimerkiksi uralla eteneminen voi tyssätä epäonnistumisen pelkoon. Kysymykseen: uskallanko ottaa lisää vastuuta?

– Jos tiedät pelkääväsi jotain asiaa, kuten vastuun ottamista, voit päättää etukäteen, miten tilanteessa toimit.

Jos minulle tarjotaan ylennystä, en tyrmää sitä vaan mietin asiaa. Tai jos työyhteisössä tulee tiukka paikka, päätän jo etukäteen, että sanon mielipiteeni.

Rohkeuden kehittäminen kehittää aina myös itsetuntoa. Vieläpä sellaista, joka on terveellä pohjalla.

– Nykyään itseluottamusta haetaan usein sosiaalisen hyväksynnän kautta, ja se menee liian pitkälle. Rohkeat teot tuovat itselle hyvää omaatuntoa ja jämäkkää ja selkärankaista oloa, Brandt sanoo.

Kursivoidut kohdat ovat lukijoiden kommentteja rohkeuskyselystä, joka tehtiin Terve.fi:ssä joulukuussa.