Emma Kimiläinen, kilpa-autoilija, W Series -formula:

”Epäonnistumisen pelko nakertaa itsevarmuutta. Siitä pääsee, kun hyväksyy, että mokia tulee. Tavallista huonompi suoritus ei tee sinusta huonompaa ihmistä, päinvastoin. Opit tuntemaan epämukavuusalueesi, jota kohti kannattaakin pyrkiä. Tunne selviytymisestä on kaikista palkitsevin.

Pidin neljä vuotta kilpailutaukoa. Sen jälkeen olin niin hermostunut ensimmäisissä kisoissa, että melkein oksensin ennen starttia. Pelkäsin, että teen virheitä ja että taidot ovat ruostuneet. Itsevarmuus palasi, kun lisäsin harjoittelua. Minua auttoi oivallus siitä, että urheilu ei ole koko elämäni. Se ei määritä sitä, kuka olen, vaan pitää osata nähdä kaikki vahvuudet. Äitiys on tärkeä osa minua ja antaa itsevarmuutta.”

Tiina Lindfors, taiteellinen johtaja, Tanssiteatteri Eri:

”Jos esiintyminen tai uuden ihmisen kohtaaminen jännittää, varaa aikaa liikkumiselle ennen sitä. Jo pään ja olkapäiden pyörittely ja syvähengittely auttavat, mutta voit myös laittaa musiikin soimaan ja taipua sen tahdissa kuin meriheinä tuulessa. Tanssi ja liikunta vapauttavat mielihyvähormoneja. Kun olo on rento, on helpompi kohdata haastava tilanne.

Tanssi on ihmisen alkuperäinen tapa ilmaista itseään. Silti moni tanssii vain humalassa, sillä tanssi oli pitkään kulttuurissamme syntiä. Uskon, että jos kehoonsa löytää luonnollisen suhteen, oivallus jo yksin tuo itsevarmuutta. Tanssiessa keho ja pää ovat yhtä, eivät erillään, kuten liki kaikessa muussa toiminnassa.”

Satu Heikinheimo, palvelumuotoilija, juontaja, Fraktio Oy:

”Pieni jännitys on hyväksi. Se kertoo, että asialla on merkitystä. Enempää et voi tehdä kuin parhaasi. Itsevarmuutta voi koettaa kasvattaa mielikuvaharjoituksella: Kuvittele itsesi veneeseen. Meren pohjalla on helmi, jonka haluat. Helmi on se kovasti haluamasi asia, jonka saavuttaminen tuntuu vaikealta. Saadaksesi helmen sinun on uskallettava sukeltaa, vaikka se pelottaa. Ainoa keino onnistua on yksinkertaisesti panna pelko ja jännitys sivuun ja keskittää kaikki energia helmeen.

Joskus auttaa, kun suoritukseen ei suhtaudu vakavasti vaan ajattelee: miksipäs ei. Tätä periaatetta olen noudattanut jo pitkään. Ajoituksellakin on väliä. Jos arki on yhtä selviytymistä, on parempi odottaa sopivampaa hetkeä.”