Ella Tuovinen, kelloseppä, Kelloliike Tammelin, Äänekoski

”Kun kerroin lähteväni opiskelemaan kello­sepäksi, jotkut nauroivat. En ole sitä ihmistyyppiä, joksi kellosepät kuvitellaan. Olen liikkuvainen, energinen ja impulsiivinenkin. Minun on ollut pakko opetella itsehillintää, koska työ ei onnistu, jos ei hallitse hermojaan.

Kelloissa on paljon pieniä osia, joita ei näe paljain silmin. Niiden saaminen paikalleen vaatii koordinaatiota, vakaita käsiä ja mieltä. Pieleen menee, jos kiirehtii tai menettää maltin.

Jaan työt välietappeihin ja keskityn aina yhteen kerrallaan. Otan välillä aikalisän. Nousen ylös, hengittelen ja ajattelen muuta.

Tyyneys vaatii itseluottamusta, joka kasvaa taitojen kehittyessä. Minua motivoi haave: jokin päivä vedän kummisetäni kelloliikettä.”

Vera Bouilova, lipuntarkastaja, HSL:

”Työssäni lipuntarkastajana tarvitsen hyvää itsehillintää. Kohtaan pääasiassa tyytyväisiä asiakkaita, mutta tarkastusmaksun kirjoittamiset ovat joskus kuluttavia tilanteita. Niihin voi liittyä kiroilua ja uhkauksiakin.

Minua auttaa, kun tiedän toimivani ammatillisesti oikein enkä ole yksin. Jo katseenvaihto kollegan kanssa rauhoittaa. Ajattelen, että asiakas ei ole vihainen minulle vaan univormulle. Ymmärrän, että 80 euroa on iso raha.

Liikunta lisää stressinsietokykyä ja itsevarmuutta, jotka yhdessä parantavat itsehillintää. Rankan päivän jälkeen otan sauvat ja teen pitkän lenkin. Ja jos kohtaan vastoinkäymisen, yritän nähdä, mitä hyvää se tuo elämääni.”

Kimmo Hätinen, väkivaltatyöntekijä, Miessakit ry, Lyömätön Linja:

”Kun pinna palaa, sano mielessäsi ”pysähdy”. Hengittele ja keskity siihen, mitä toinen koettaa sanoa. Jos hän on kiihtynyt ja korottaa ääntään, madalla itse ääntäsi ja vastaa rauhallisesti.

Työssäni kehotan miehiä lähestymään itsehillintää askeleittain: ensin sietämään erilaisuutta, sitten hyväksymään sen ja lopuksi jopa rakastamaan sitä. Tärkeintä on ottaa ensimmäinen askel.

Jokaisen tulokulma on aina erilainen riippuen taustasta ja näkemyksistä. Se, mikä toista ahdistaa, ei välttämättä ahdista itseä. Sietäminen onkin sitä, että oppii kestämään toisen tapaa reagoida ja miettii, miksi se on itselle niin vaikea hyväksyä. Pinna menee, jos ei hyväksy tunnetta, jonka toisen käytös itsessä herättää.”